Tehdään kuten aina on tehty?
Viikonloppu ja SuPerin Häme-Pirkanmaa-Keskisuomi vaalipiirin vaalipiirikokous takana. Oli kyllä hieno ja opettavainen reissu huikealla porukalla. Vaalipiirikokouksessa siis valitsijamies-vaalin tyyppisesti jokainen ammattiosasto saa lähettää jäseniän äänestämään omasta vaalipiiristä liitolle uusia liittohallitusehdokkaita. Liitohallitushan on tavallaan verrattavissa ministereihin ja edustajisto (jonka vaalit käydään aivan pian) on verrattavissa kansanedustajiin jos ajatellaan näin valtioon verraten. Toki vertaus on karkea eikä mene täysin yksi yhteen, mutta jotakin pientä selvennystä asiaan vihkiytymättömälle saattaa kuitenkin tuoda.
Meidän vaalipiiristämme ehdolla oli 11 ihmistä. Heistä tasan kaksi alle nelikymppistä. Useampi ehdokas oli pyrkimässä jo uudelleen liittohallitukseen, osa oli ensimmäistä kertaa ehdolla. Kukaan uusista ehdokkaista ei mennyt läpi varsinaiseksi jäsenehdokkaaksi, onneksi varasijalle kuitenkin! Kumpikaan alle nelikymppisistä ehdokkaista ei mennyt myöskään läpi vaan jäi varalle. Ei sinällään että varasija olisi mitenkään huono saavutus sekään.
Sain itsekin olla kokouksessa äänessä pitämällä kannatuspuheenvuoron oman vaaliliittomme liittohallitus ehdokkaan hyväksi. Sanoin puheessani samaa kuin aion kirjoittaa tässä blogi-postauksessanikin. Aina kilometrin mittainen tittelilista ei takaa tuoreimpia ideoita. Suomi, ay-toiminta, talous ja työelämä on ison muutoksen kourissa. Voidaanko asioita vuodesta toiseen hoitaa samalla tavalla kuin mitä aina ennenkin on hoidettu? Jos samat ihmiset tekevät samaa työtä vuodesta toiseen niin pysyykö siinä varmasti fressi ja uudistava ote vai voiko siinä piillä vaara ettei kehitystä tapahdukaan?
Missään nimessä en väheksy, mollaa tai aliarvioi kokemuksen merkitystä liittohallitus tai edustajisto työssä. Kokemusta ja näkemystä tarvitaan, mutta voiko toimivaa hallintoa ja päättäjäkuntaa rakentaa lähes pelkän kokemuksen varaan unohtaen nuoret ja innokkaat, tuoreet ehdokkaat? Upeita, osaavia, mukavia henkilöitä valittiin meidänkin vaalipiiristä mutta harmittaa henkilökohtaisesti että nuoret valitut loistavat poissaolollaan.
Omasta mielestäni tarvitsemme mentori-oppipoika henkeä myös päättäviin elimiin jotta seuraavan kauden jälkeen esimerkiksi jo eläkkeelle jäävät henkilöt voivat hyvillä mielin jättää vallan nuorempien käsiin. Myös nuorelle uudelle ehdokkaalle vanhemman ja kokeneemman tuki on tärkeää etenkin uran alussa. En toki väitä että koko liittohallitus tai edustajisto kerralla pitäisi vaihtaa kokemattomiin nipin napin täysi-ikäisiin henkilöihin, mutta jollakin tavalla ikäjakaumaa ja tausta-jakaumaa olisi syytä uudistaa.
On iso harmi ja huolestuttavaakin että vuodesta toiseen nuoret ja ”vihreät” ehdokkaat jäävät nuolemaan näppejään aivan liian usein. Millä taataan mielenkiinto ja jatkuvuus edustajisto ja liittohallitustehtäviin jos aina toistetaan samaa kaavaa eikä anneta uusille ihmisille edes mahdollisuutta?
Kuten yleensäkin puhutaan että ”nuorisossa on tulevaisuus” niin sama pätee tässäkin. Mistä saamme uudet aktiivit tilalle ammattiosastotasolle tai liiton korkeimpiin päättäviin elimiin jos tie blokataan poikki jo alkuunsa. Jos emme usko siihen että kokemattomuus on joskus hyvinkin iso valtti niin millä niitä meriittejä ja onnistumisia voi päästä edes kartuttamaan. Kokemattomalla ihmisellä ei ole väriä ennakkoluuloja ja luutuneita käsityksiä siitä miten asiat on hoidettava vaan mukaan saadaan heidän kauttaan ehkä hyvinkin raikkaita näkökulmia ja katsantokantoja.
Ja fakta on että maailman digitalisoituessa tarvitsemme niitä nuoria aikuisia jotka surffaavat somen aalloilla kuin kalat vedessä. Vaikuttamiseen on löydettävä uusia keinoja, samoin esimerkiksi jäsenistön tavoittamiseen. Ei enää voida toimia esimerkiksi paikallisesti ammattiosasto-tasolla kuten on toimittu kaksikymmentä vuotta sitten vaan nuoret uudet aktiivit pitää tavoittaa sieltä missä he viihtyvät. Somesta, uusista aktiviteeteista ja uusista ympäristöistä.
Uskon toki että ihan toimivan liittohallituksen saamme vaikka uudistusta ei toivomassani mittakaavassa tapahtunekaan. Mutta etenkin edustajiston vaalien alkaessa aivan lähi viikkoina ovat jäsenemme isossa osassa tässä ”pelissä”. Nyt kun saisimme jäsenemme uurnille ja äänestämään. Toivon että nuoret ja uudet ehdokkaat jaksavat pitää itsestään ääntä ja tuoda itseään näkyville, uusillakin tavoilla. Toki jutellen kolleegoiden ja muiden mahdollisten äänestäjien kanssa mutta myös esim somea hyödyntäen ja olemalla kekseliäitä!
Sun liitto, sä päätät. Älä jää nukkumaan vaan näy, kuulu, kysele, kyseenalaista ja ÄÄNESTÄ! Vaalit on ihan ovella ja vaalimateriaali tupsahtaa kohta suoraan laatikkoon kannettuna jokaisen saataville.
Kirjoittaja on: Hanna Jokinen, SuPer ao 610 Sihteeri, Opo, Webmaster ja yhdysjäsen.
SuPerlehden pakinoitsija ja Hämeen Sanomien kolumnisti.
Kevään 2016 vaalien Liittokokous- ja edustajisto ehdokas