Älä valita, ala valita…paremmin!
Tunnustan, otsikko on lainattu SuPer:n jostain (en nyt muista mistä) kampanjasta jossa piti lopettaa valittaminen asioista ja alkaa valita jotain sopivaa ehdokasta 🙂
Valittaminen… ihana, raastava valitaminen.
Havahduin taas viime päivinä seuraamaan sitä kuinka paljon ihmiset valittaa ja miten esim ihmiset jotka valittaa jostain asiasta X tekee sitten itse muille ihan samaa. Oliskohan joskus hyvä pysähtyä miettimään sitä miksi me valitetaan? Mitä muuta vois tehdä asialle kuin vaan narista siitä?
Kaksi tärkeimmistä asioista joita olen matkan varrella kanssakulkijoilta oppinut ovat
ET VOI MUUTTAA TOISTA, VOIT MUUTTAA VAAN ITSEÄSI. NÄIN OLLEN ET VOI MYÖSKÄÄN HALLITA SITÄ MITÄ TOINEN IHMINEN TEKEE, AJATTELEE, MITEN KÄYTTÄYTYY. VOIT HALLITA VAAN OMAA KÄYTÖSTÄSI.
SINÄ ITSE VASTAAT OMISTA TUNTEISTASI. SINUA VOI LOUKATA VAIN SINUN OMALLA SUOSTUMUKSELLASI. SINÄ ITSE PÄÄTÄT MITEN ELÄMÄÄN SUHTAUDUT.
Alkuun olin ihan pöyristynyt ajatuksesta että minäkö se muka oon syypää siihen että jonkun tyypin käytös, sanominen, teot loukkaa tai ärsyttää mua. Minähän olen suorastaan oikeutettu valittamaan kaikille kuinka se ja se, siinä ja siinä tilanteessa niiiiiin verisesti mua loukkasi. Ja että eihän se saa niin tehdä. Eihän mulle saa silleen ilkeillä. Ja miten kukaan väittää että tunteita, kuten esim loukkaantumisen tunne, voisi jotenkin itte hallita.
Olen ollut niin kova valittaja, ihan suodattamatta ja jokapaikassa että muutam hyvä ystäväni jopa ilmoitti että ovat piilottaneet facebook päivitykseni koska ne olivat niin dramaattisia, vihjailevia, vihaisia ja hyvin negatiivisia. Tokihan se tuntui sillon tosi pahalta kuulla, mutta kyllä se sai myös menemään itseensä. Mitä mä oikeastaan sain muiden syyttelystä ja nillittämisestä? Tuliko siitä hyvä olo kun sain kertoa vaikkapa facebookissa kuinka vittumainen päivä mulla on ollut ja kuinka ”eräät ihmiset” saisivat mennä itseensä. Koinko jotain mielialaa parantavaa siinä että omistin blogi-kirjoituksia sille että epäsuorasti vittuilin jollekin ihmiselle hänen tekemistään vääryyksistä minua kohtaan, selvittämättä asiaa aikuismaisesti kasvotusten.
Jokin minussa muuttui sen myötä että mulla oli jatkuvasti huono olo henkisesti ja jatkuvasti kyttäsin vaan merkkejä siitä miten joku varmasti kohta loukkaa mua ja kuinka sitten vedetään herneet, tai vaikka koko hiton herne-maissi-paparika säkki, nenään. Tajusin jossain kohtaa että ihan oikeesti. ystäväni sanoissa ON perää. Voin joko taistella tuulimyllyjä vastaan ottaen jatkuvasti henkisesti turpaani luullen että voin muuttaa kaikkien ihmisten käytöksen vastaamaan MINUN toivettani. Tai voin hyväksyä sen faktan että ei mun tarvii antaa typerien sanojen, ilkeilyn tms mennä nahkoihini. Ei muiden pilkka tai loukkaukset kerro itseasiassa minusta vaan se kertoo sanojansa omasta ongelmasta.
Olen pyrkinyt tutkimaan itseäni ja ajatuksiani siinä kohtaa kun koen loukkaantuneeni. Olen pysähtynyt miettimään miksi se tuntuu niin pahalta. Yleensä syy löytyy jostakin ”koen etten tullut hyväksytyksi”-ajatuksen alueelta. Koska itselläni on kova tarve tulla hyväksytyksi ja pelko jotenkin tulla suljetuksi ulkopuolelle. Jokainen varmaan löytää itsestään ne omat pelot joiden valossa tekee tulkintoja muiden käytöksestä.
Olen tietoisesti opetellut olemaan valittamatta. Koska se vaan EI HYÖDYTÄ MITÄÄN. Se että velloo ja vatvoo kokemaansa vääryyttä uudelleen ja uudelleen ei muuta kuin pahentaa tilannetta. Olen toki yhäkin helposti valittavaa sorttia, mutta jos ennen valitin joka kerta kun vaan oli mahdollista niin uskallan väittää että nykyään teen sitä puolet vähemmän. Toki edelleen isot loukkaukset ja todella yli menevät negatiiviset asiat saavat valittamaan. ja toki jokaisen elämässä on ihmisiä jotka saavat helposti sapen kiehahtamaan. Mutta koen että olen päässyt jutun juonesta kii ja pystyn nykyään kelaamaan ja rauhoittumaan negatiivisissa tilanteissa. Pystyn löytämään siitä ”vittumaisesta päivästä” jotain hyvääkin. Tai ainakin ymmärrän sen että jos nyt ei oikein kulje niin kokeillaan huomenna uudestaan. Joskus riittää sekin että rämpii vaan läpi. Tokikaan miksikään pyhimykseksi tässä ei olla alkamassa. Ymmärrän vallan hyvin ettei esimerkiksi kuolettavasti syöpäsairaan ihmisen ongelmia ja surua poista söpön oravan näkeminen puussa. Mutta väitän että moni meistä hyötyisi siitä että havainnoi elämänsä hyviä asioita. Alkuun se tuntuu todella typerältä, mutta lopulta se kannattaa.
Vallankin julkinen valittaminen mua nykyään lähinnä nyppii. Jokainen toki saa omassa twitterissään, instagrammissaan, facebookissaan, blogissaan tehdä mtä haluaa. Mutta minä oon jo aika kauan skipannut kaikki yltiö-negatiiviset tyypit. Olen itsekin piilottanut valittajien päivityksiä näkyvistä. En vaan jaksa enää ihmisiä jotka imevät muistakin kaiken positiivisen energian valittamalla ja voivottelemalla elämänsä kurjuutta ja jokaista kokemaansa vääryyttä. Vallankin niitä ihan itse päässään kehitteleminään vääryyksiä kun ei ole kanttia kysyä toiselta suoraan mitä tämä tarkoitti.
Ymmärrän myös varsin hyvin kuinka raskas olen itse pahimmillani ollut ja kuinka paljon mulla vielä on omassa minässä , itsetunnossa ja tavassani olla kehitettävää. Kuitenkaan omaa minääni hukkaamatta. Mutta nykyisellään elämä tuntuu kyllä helpommalta kun ei ihan koko aikaa tarvii olla pienistäkin jutuista herneet nenässä ja valittamassa.
Tottakai edelleen on asioita joista puhutaan paljonkin läheisten kanssa, valitetaankin. Mutta koitan kuitenkin muistaa miettiä asiaa laajemmalta kannalta kuin vaan siitä omasta vinkkelistä että nyt olen niin uhri ja marttyyri ja nyt minua on niin loukattu ja nyt päivitän tämän sadan huokauksen kanssa facebookiin ja odotan että saan sen seitsemäntoista jaxuhalia ja sydäntä ja voidaan porukalla vihjaillen haukkua tyyppi joka nyt oli niin kamalan ilkeä. Koitan muistaa miettiä että olikohan toisella oikeasti joku muu syy käytökseensä kuin tarkoituksellinen minun nöyryyttämiseni tai minulle ilkeily.
Jotenkin kun elämä on tuonut isoja haasteita ja vastoinkäymisiä niin moni asia on mennyt uuteen tärkeysjärjestykseen. Ihan kaikesta ei jaksa enää valittaa, mutta ei jaksa kyllä kuunnellakaan mitään turhasta narinaa.