Avoin kirje pääministerille lähihoitajalta

Run Babe Run

Helsingin sanomat uutisoi, arvoisa Pääministeri, hallituksen (sanalla sanoen) nihkeästä suhtautumisesta kikyn aiheuttamien julkisen sektorin lomarahaleikkausten korvaamiseen. Palkansaajat vaativat oikeutetusti hallitukselta rahaa, jotta kunnat voisivat maksaa kertakorvauksen tämän ja ensi vuoden lomarahaleikkauksista. Te ette lehden mukaan rahaa luvannut, vaan sanoitte, että hallitus pysyttelee erossa työehtoneuvotteluista. Kuntatyönantaja olisi tiettävästi Helsingin Sanomien mukaan valmis maksamaan korotuksen jolla paikata kikyn tekemiä tuhoja, kunhan rahat tulisivat valtion kassasta.

Tämä tuntuu meistä hoitoalan ihmisistä, herra Pääministeri, melkoiselta iskulta vyön alle. Samaan aikaan esimerkiksi hallituskumppaninne Petteri Orpo on mediassa kehaissut kuinka talous kasvaa huippuvauhtia. Hänen mukaansa työllisyyskin on parantunut ja on syntynyt 80 000 uutta työpaikkaa. Myös pankit ovat nostaneet kilvan talouden kasvun ennusteitaan jopa useampaan prosenttiin. Te, hyvä Pääministeri, yhdessä muiden maamme hallituksen jäsenten kanssa päätitte pakottaa mm. meidät hoitajat pidentämään työaikaamme ilmaiseksi ja leikkasitte tuntuvasti lomarahojamme. Perustelitte, että tämä nyt vain on niitä kipeitä leikkauksia, joita on tehtävä. Meidän selkänahastamme revittiin mennen, tullen ja vielä ohimennen melkoinen summa Suomen nostamiseksi jaloilleen. Meidän, joilla ennestäänkään ei olisi ollut mistä ottaa. Sori siitä.

Tiedättekö miltä tuntuu, kun Lähihoitajan palkasta jää käteen hädin tuskin puolitoista tonnia? Etenkin jos työskentelee paikassa, jossa työtä tehdään vain virka-aikana. Kun katsotte vaikkapa Helsingin vuokrien tasoa, ymmärtänette varmasti, ettei niin vähäisellä palkalla saa katettua edes kaikkia pakollisia elämisen menoja. Me hoitajat ihan oikeasti tarvitsemme ne lomarahatkin elämiseen. Eivät ne ole meille ylimääräistä massia luksustuotteiden hankintaan tai brassailuun. Niillä on paikkailtu muuten liian kireää kodin taloutta. Monessa kodissa niillä on maksettu rästilaskuja pois, jotta vältytään perintätoimiston kirjeiltä. Niillä on ostettu vaikkapa hajonneen kodinkoneen tilalle vihdoin uusi tai vähän käytetty.  

Monelle perheelle ne lomarahat ovat olleet ainoa mahdollisuus tehdä kesällä jotakin pientä tavallisuudesta poikkeavaa. Käydä vaikkapa huvipuistossa tai matkustaa toisella puolella Suomea asuvien isovanhempia tapaamaan. Te, arvoisa Pääministeri, tunnutte pelkäävän, että meidän julkisen sektorin palkankorotukset ja kiky-kompensaatio vaarantaisivat jollakin tavalla Suomen viennin ja kilpailukyvynkin sen myötä. Suomen talouden nousun takana taitaa kuitenkin olla isosti kotimainen kulutus. Juuri sitähän me teemme, kulutamme kotimaassa. Ei meidän palkoillamme ole lomallakaan juuri varaa kaukomaille matkata. Me matkaamme pitkälti kotimaassa ja käytämme rahamme niin ikään täällä. Mielellämme lomarahaa käyttäisimme vaikkapa oman kylän kesätorilla tai tapahtumissa. Ehkä osallistuisimme naapurikunnan festareille tai söisimme kerrankin ulkona koko perheen voimin. Kaikki se raha siirtyisi takaisin tileiltämme kotimaamme tuotteisiin ja palveluihin. Jos joku olisikin niin hurja, että ulkomaille suuntaisi niin edullinen matka todennäköisesti hankittaisiin kotimaiselta matkatoimistolta.

SuPerin joitain vuosia sitten tekemän selvityksen mukaan yli 70% hoitajista on harkinnut tai harkitsee ihan tosissaan alan vaihtamista. Meistä jopa yli 90% on huolissaan asiakkaidemme saaman hoidon laadusta. Jatkuva kiire ja aina vaan kireämmälle väännettävä säästöjen kiristysruuvi väsyttää meistä vahvimmatkin. Emme voi tehdä työtämme niin hyvin kuin osaisimme ja haluaisimme. Me olemme kaikesta päätellen teille ja hallituksellenne, herra Pääministeri, vain arvoton joukko turhia kuluja. Emme näköjään ansaitse arvostusta työllemme ja ammattitaidollemme, emmekä edes palkkaa jolla tulisi toimeen.

Te, Suomen Pääministeri, olette verranneet aiemmin Suomea yritykseen. Jos teidän omassa yrityksessänne seitsemän kymmenestä työntekijästä kokisi työolot niin heikoiksi, että haluaa vaihtaa kokonaan alaa, tai yhdeksän kymmenestä häpeäisi firmanne tuotteita, mitä te tekisitte? Heikentäisitte yhä lisää työntekijöiden oloja ja huonontaisitte yhä tuotteenne laatua? Leikkaisitte työntekijöidenne palkkaa? Tuskinpa vaan. Silti teistä on oikein tehdä näin tuhansien hoitajien kohdalla. Heikennetään työoloja ja palvelun laatua resursseja kiristämällä. Ja kirsikkana kakun päälle leikkaatte vielä työntekijöiden pieniä palkkoja.

Teillä, arvoisa Pääministeri, ei ole varaa menettää meitä. Me ammattitaitoiset hoitoalan työntekijät olemme monessakin mielessä Suomen selkäranka. Me mm. hoidamme lapset, jotta vanhemmat voivat kartuttaa verovaroja. Me avustamme vanhuksia asumaan kodeissaan mahdollisimman pitkään, jotta laitoshoidosta voidaan säästää. Koitamme kuntouttaa ja auttaa psyykkisesti sairastuneita ihmisiä takaisin yhteiskuntaan ja työelämään. Jos me oikeasti menisimme lakkoon, Suomi menisi sekaisin muutamassa tunnissa. Miten te, herra Pääministeri ja muut hallituksen jäsenet, järjestäisitte lastenhoidon tai muistisairaan omaisenne arjen toiminnot, jos me yhtenä päivänä emme tulisikaan töihin. Ei kannata koetella enää meidän pinnaamme, se on aikaa sitten poltettu loppuun. Viimeinen pisara valui jo, kamelin selkä katkesi tuhannen päreiksi ja mittamme on tuplaten täynnä. 

 

Kirjoittaja on Hanna Jokinen, Hattulalainen ammatistaan ylpeä Lähihoitaja.