Delfiinit ja mummot

Taannoin some ja iltapäivälehdistö räjähti kun Särkänniemen delfiinit pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa muuttaen, ihmisten päätöksellä, Hellaksen helmoihin. Toki caseen liittyi monia epäilyttäviä piirteitä ja varmasti se eläinaktivistien sydäntä kylmää. Särkänniemeä on uhattu boikoteilla niin tavallisten kansalaisten kuin esim. sinne esiintymään lupautuneiden artistien taholta. En missään nimessä arvostele kenenkään boikotti-päätöksiä, mutta haluaisin tuoda keskusteluun mummot (ja papat) joiden elinolot eivät (tarpeeksi) monia kiinnosta sinä mittakaavassa kuin noiden neljän suloisen pullonokan.

 

Sari Essayah mainitsi täysin oikein haastattelussaan Kotkassa syyskuun alussa viitaten vanhusten elinoloihin ja hoitajamitoituksiin .

”-Viime viikonloppuna saimme nähdä, millainen mediamyrsky voidaan saada aikaan, kun yhteiskunnallinen epäkohta koetaan riittävän tärkeäksi. Toivon sydämestäni, että myös tämä seuraava aihe herättäisi toimittajien ja kansalaisten myötätunnon vastaavalla voimalla kuin Särkänniemestä Ateenaan siirretyt delfiinit, joiden siirrosta väljempiin vesiin olen sinällään tyytyväinen. Moni laitosvanhus mielellään ottaisi vastaan yhtä hyvää huolenpitoa kuin mitä delfiineille osoitettiin. Neljällä delfiinillä oli seitsemän hoitaja-kouluttajaa ja kaksi eläinlääkäriä. Tämän päivän laitosvanhus joutuu tyytymään vähempään.”

Todellakin moni vanhus, niin laitos- kuin kotihoidossa joutuu tyytymään vähempään. Jos hallitus saa täysin järjettömän visionsa läpi ja hoitajamitoitus pudotetaan laitoksisa 0,4 hoitajaan per asiakas romutetaan lopullisesti se pienikin mahdollisuus tarjota edes sidettävä vanhuus.

Miltä kuulostaisi sinusta jos aamulla olisi aikaa aamutoimiin vain maksimissaan 6 minuuttia. Kuusi minuuttia? KUUSI! Mitä itse ehtisit, terveenä liikuntakykyisenä ihmisenä kuudessa minuutissa?

0,4 mitoitus tarkoittaa että 27 paikkaisella vanhainkoti-osastolla hoidettavia voi olla jopa 9/hoitaja.

Mieti kun kyseessä on vanha ja hyvinkin monisairas ihminen jolla pelkkä vuoteesta ylös nouseminen voi ottaa sen pari minuuttia kun huimaa ja särkee. Turha on puhua laadusta jos hoitajilta sidotaan täysin kädet ja viedään mahdollisuudet tehdä työtään hyvin. Ei kuudessa minuutissa kukaan, vaikka kuinka tehostaisi toimintaansa tai tarkistaisi asennettaan, vain veny kovin kummoisiin suorituksiin. Valitettavasti se on vain pikaisesti vessaan, pikainen alapesu, puhdas vaippa ja pukeminen.

Jos asiakkaan liikkuminen on hidasta (niinkuin se suurimmalla osalla laitoksessa asuvilla on) ikävimmässä tapaksessa asiakas istutetaan pyörätuoliin, hurautetaan kelloa vastaan kisaten vessaan, nostetaan tuolista hoitajan voimin pytylle. Kaikki muukin tapahtuu kiireen takia hoitajan toimesta. Niin pikaiset pesut kuin pukeminenkin. Itsemääräämisoikeus loistaa poissaolollaan, ei siinä enää ole nykyistäkään vähää aikaa kysellä mielipiteitä tai kannustaa tekemään itse kun kaikki on minuutilleen aikataulutettu. On iso merkitys sillä että vanhus saa kävellä, vaikka sitten hitaasti, itse vessaan. Ohjattuna itse ottaa käsisuihkun käteen ja pestä itsensä. Itse pukea. Tuntea että hän vielä pystyy eikä ole kurja ja raihnainen toisten armoilla!

Onhan toki toinenkin mahdollisuus, se ettei kaikkia hoideta ollenkaan ennen aamupalaa. Pahimmassa tapauksessa aamupesut tehdään vasta juuri ennen lounasta. Ja tämä on jo nykyisillä resursseilla valitettavan surullista todellisuutta. Tilanne vain pahenee sitä mukaa mitä kireämmäksi hoitajamitoitusta vedetään. Mitä se tarkoittaa sitten jos aamupesut tehdään vasta ennen lounasta, oletko miettinyt omalle kohdallesi? Se tarkoittaa jopa yli 12h samassa virtsaisessa ja ehkä ulosteisessa vaipassa. Sängyssä jäsenet puuduksissa makaamista odottaen että jollakulla vihdoin olisi aikaa tulla auttamaan ylös. Se tarkoittaa makuuhaavoja (jotka nopeimmillaan kehittyvät jo parissa tunnissa samassa asennossa maatessa) ja sitäkin kautta esim lisäkustannuksia yhteiskunnalle ja aivan turhaa kärsimystä. Voinet keksiä itsekin lisää esimekkejä.

Nyt on oikeasti aika tehdä jotain! Emme voi antaa tämän tapahtua. Ei vanhuksiltamme voi enää leikata yhtään lisää ihmisarvosta. Nyt on aika miettiä sitä boikottia uudelleen. Vaikka Delfiinit ovatkin ihania ja ansaitsevat hyvää kohtelua niin olenko ainoa joka näkee epäkohdan siinä et vanhus saa tyytyä suomessa paljon vähempään kuin delfiinit. Ne 4 delfiinä joilla on on kaksi lääkäriä ja 7 hoitajaa. Meillä yhdeksällä vanhuksella on tulevaisuudessa vain yksi hoitaja jos hallituksen meiningit toteutuvat.

Haastan kaikki mukaan 6.10. Kansalaistorille Helsinkiin mielenilmaukseen tätä hallituksen vanhustenhoidon hullutusta vastaan. Tulkaa kertomaan miltä tuntuu kun delfiinejä kohdellaan Suomessa arvokkaammin kuin vanhuksia. Miltä tuntuu ajatus kuuden minuutin aamutoimista tai yli 12 tunnista märässä vaipassa.Miltä tuntuu tehdä työtään kun siihen ei ole aikaa ja koko ajan painaa syyllisyys siitä ettei saa toimia niin hyvin kuin osaisi.

Haastan myös ne artistit mukaan jotka päättivät ajaa delfiinien asiaa boikotoimalla Särkänniemeä, meillä olisi teille tuhannen taalan paikka näyttää mikä on tärkeää. Tulkaa vetäisemään pari biisiä Kansalaistorille. Jos olette valmiit boikotoimaan Särkänniemeä delfiinien takia niin liikahtaisiko sydämessä mitään mummojen puolesta?

Arvon Mekin Ansaitsemme, 6.10 klo 17 Kansalaistorilla.

Tule, me tarvitaan sua!

Jokainen suomen mummo ja pappa tarvii sua!

Kirjoittaja on Hanna Jokinen, Lähihoitaja ja SuPer-aktiivi. 

https://www.facebook.com/events/308504376171213/