Hoitaja, hoida ensin itseäsi!
Korona-pandemia on kohdellut aivan erityisen hurjalla tavalla hoitoalaa ja siellä jos missä turnauskestävyys on jo pitkään ollut todella kovilla. Moni hoitaja odottaa kauhulla, kuinka kauan tätä kurimusta vielä pitää kestää. Varmasti lähes jokainen meistä hoitajista seuraa pala kurkussa kohoavia tartuntalukuja ja sairaalahoitoon ajautuvien määriä.
Meitä monia pelottaa, mitä seuraa jos terveydenhuollon rajat tulevat täyteen. Onko meilläkin edessä sama kuin Virossa tai Kreikassa, jossa sairaalat pullistelevat ja ambulanssirampeilla on ruuhkaa!
Monen mielessä kimpoilee varmasti pelko siitäkin, että mitä jos edes mahdolliset liikkumisen rajoitukset eivät auta? Mitä keinoja enää sen jälkeen jää? Miten jaksan jos kollegoita kaatuu kuin kärpäsiä sairasvuoteeseen tai pahimmillaan hautaan ja mitä jos saadaankin pian pelätä meidänkin yksikössä jo rokotteille immuuniksi kehittyneitä variantteja?
On ihan ymmärrettävää, että pelon, epätoivon ja epätietoisuuden kohdatessa jokainen meistä kaipaa sitä että joku muu hoitaa, ohjaa ja auttaa. On se sitten ystävä, ammattiliitto, puoliso tai vaikkapa sairastuneen kohdalla lääkäri. Mutta haluan pysäyttää meitä hoitajia myös itse miettimään mitä voin IHAN ITSE tehdä selvitäkseni korona-kurimuksesta?
Rakas kollega, hoida itseäsi! Laita happinaamari ensin omille kasvoillesi, jotta voit auttaa naamarin myös toiselle. Oli se toinen sitten potilas, puoliso, ystävä tai vaikkapa some-tuttava. Et saavuta yhtään kirkkaampaa kruunua, gloriaa tai voittoa koronasta joustamalla itsesi hengiltä. Jos koet, että voimat hiipuvat, maskista tulee jatkuvasti arkea haittaavia oireita tai jos henkinen puoli alkaa tehdä tepposiaan kaikenlaisen kuormituksen keskellä on aika sanoa seis. Sinulla on rajat ja niiden rajojen kunnioittamisesta vastaat sinä!
Jos olet uuvuksissa, kärsit henkisistä tai fyysisistä oireista, on velvollisuutesi ja oikeutesi JÄÄDÄ SAIRAUSLOMALLE vetämään henkeä. Ei ole sinun vastuullasi surra sijaistilannetta ja venyä. Sinun vastuullasi on huolehtia tärkeimmästä työvälineestä, eli omasta itsestäsi.
Suhtaudu vapaa-aikaasi kuin se olisi tarkkaan varjeltava aarre, jonka rosvo vie koska vain jos sen vartioinnista lipsut. Kun sinulla on vapaa ilta tai vapaapäivä, sulje vaikka koko puhelin jos et halua esim. töistä soitettavan. Sinulla ei ole lähtökohtaisesti velvollisuutta hoitaa työasioita tai vastata työpuheluihin/viesteihin vapaalla. Poistu kaikista epävirallisista työpaikan whatsapp- ryhmistä tai muista viestiketjuista. Niissä ei ole mitään velvollisuutta olla mukana.
Toisinaan on hyvä myös laittaa uutiset piiloon ja some kii. Nosta nenä ruudusta ja vieroita itsesi hetkeksi korona-mylläkästä. Maailma ei romahda jos et jokaista A-studiota, iltapäivälehden artikkelia, itseoppineen somevirologin spämmäystä tai kaiken maailman salaliittoteorioita lue. Edes vaikka olisit yhteiskunnallisesti aktiivinen, niin ei sinun joka ikinen hetki tarvitse olla valmiina ottamaan kantaa.
Kysy itseltäsi nukutko tarpeeksi, liikutko tarpeeksi ja syötkö hyvin? Jos vastaat kieltävästi, niin mieti miten voisit niihin vaikuttaa. Onko esim illalla pakko roikkua nenää kii puhelimessa vielä vuoteessa, vai helpottaisiko lepoa hyvä kirja tai äänikirja?
Jos et sinä huolehdi itsestäsi, niin kuka sen tekee? Ei kukaan. Paina jarrua ennen kuin jarrutus tulee henkistä tai fyysistä tiiliseinää päin törmäyksen muodossa. Et ole hoitajana yhtään sen parempi joustamalla itsesi tainnoksiin, eikä sinusta ole väsyneenä, kiukkuisena hermokimppuna ole muuta kuin haittaa.
Puhe siitä, että me hoitajat emme jaksa kuulostaa oudolta, jos silti toisella suulla viestimme kuinka joustamme epäinhimillisiin suorituksiin ja jopa koitamme saada sellaisen näyttämään hohdokkaalta. Se joka joustaa ja rasittaa itseään ylivenymisellä ei ole sankari vaan masokisti.
(Masokismissä sinällään ei ole mitään vikaa, mutta sitä kannattaa harjoittaa muualla kuin itsensä loppuun polttamisessa.)