Hoitajan kirje hallitukselle
Heippa Petteri, Riikka ja teidän hallitus-kaverinne!
Ajattelin kirjoittaa teille ja kertoa näin pienen (en ehkä kooltani, mutta ainakin palkaltani) Lähihoitajan näkökulmasta mitä te olette minulle ja monelle muulle parhaillaan tekemässä.
Asun itse pienessä kunnassa, Parolassa. Meiltä kun varuskuntapitäjänä kulkee melkeinpä panssarivaunutkin sopivammin kuin bussit työskentely-kaupunkiini, niin joudun minäkin köröttelemään muinaisella Mazdallani mummuja hoitamaan. Minulle on ollut aina iso asia, että saan edes vähän vuosittain verotuksessa takaisin matkakuluja, vaikkei se omavastuu 750eur mikään pieni ei olekaan ollut.
Nyt kuulin, että aiotte helpottaa ansiotyön verotusta. Setelin kuvat silmissä minäkin mietin, että nytkö se leipä levenee ja punalappu-tuotteet voisi jättää vielä itseäni tiukemmilla oleville. Kissan villat!
Ilmeisesti kohdallani verohelpotus tarkoittaisi hieman yli 10eur kuussa. Ja kun te menette samaan aikaan nostamaan matkakulujen omavastuuta niin hitto vie, minähän maksan jatkossa enemmän töissä käynnistä kuin ennen ansiotulon verotuksen pienennystä. Vähän kyllä riepoo, että samaan aikaan te, Petteri ja Riikka, hyödytte itse melkeinpä mun kuukausipalkan verran vuodessa. Te joilla on ennestään jo millä mällätä.
Se että alennette muutamalla sentillä bensan hintaa ei vielä maalta merelle, tai edes merenrantaan vie! Ja mitäpä takeita meille kuluttajina edes on pumppu-hintojen laskusta? Voihan polttoaineen myyjä päättää ottaa vaan senkin omaksi katteekseen. Tuskin heilläkään liian hyvin menee!
Te olette viemässä myös aikuiskoulutustuen! Tiesittekö, että sitä käytetään nimenomaan sote-alalla paljon. Onko siis parempi, että esim selkä-vaivoista kärsivä hoitaja jatkossa poistuu alalta kun ei enää raskasta osastotyötä pysty tekemään? Vai olisiko kuitenkin parempi, että hän voisi opiskella aikuiskoulutustuella vaikkapa päihde- ja mielenterveys puolen opintoja ja työllistyä toisenlaisen hoitotyön pariin, jatkaen työelämässä eläkeikään tai sen yli.
Ja ei, älkää sanoko, että voihan sitä lukea työn ohella. Koittakaa itse mitä on painaa 3vuoroa, vastuussa ihmishengistä, pyörittää kenties perhettä samalla ja sitten pitäisi jossain välissä opiskella. Ja tietenkin työssäoppimiset tehdään muuten ilman palkkaa.
Olen ihan älyttömän ylpeä siitä, miten tiukasti ammattiliittoni piti meidän puolia edellisissä TES-neuvotteluissa. Palkkakuopan kurominen umpeen eteni lapiokaupalla. Töitä kyllä riittää vielä lisääkin, kaivinkone kaupalla!!
Mutta nyt te kampitatte tämänkin ja survotte matalapalkka alan ihmiset sinne kuoppaan entistä syvemmälle. Enää emme voisi saada suhteessa isompia palkankorotuksia kuin paremmin tienaavat vienti-alat. Näinkö te lisäätte sote- ja vaka-alojen kiinnostavuutta, kun aloilla on jo valmiiksi huutava pula työntekijöistä? Ehkä tämä on jotain hienompaa matematiikkaa, jota ei ole mulla ollut aikaa sisäistää kun on ollut kiire pitää huolta muista ihmisistä ja heidän ainutkertaisesta elämästään.
Hirveä huoli teillä on siitä, ettei Suomalaisia synny enää tarpeeksi. Mitäpä lottoatte, lisääkö teidän kaavailemanne (jopa vuoden) määräaikaisten työsuhteiden solmiminen ilman hyvää perusteetta luottamusta työelämään? Tai irtisanomisten helpottaminen? Esim perhebarometrissä syiksi vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on mainittu heikko taloudellinen tilanne, sekä työn ja perheen yhteensovittamisen hankaluus jne. Ei tarvitse mikään meedio olla, että huomaa ettei työsuhteiden lisääntyvä epävarmuus lisää haluja puskea nahkapokaalia maailmaan. Eikä nämä suuret ideanne muutenkaan lisää kyllä työntekijän hyvinvointia.
Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka ja paljon lisää. Viettehän te meiltä myös esimerkiksi monille viimeisenä oljenkortena paremmasta näyttäytyneen hoitajamitoituksen viimeisen vaiheen noston. Lakko-oikeudesta tai ensimmäisen sairausloma päivän palkattomuudesta puhumattakaan…
Ei voi kun kysyä, että mitä pahaa me hoitajat olemme hallitukselle tehneet? Mitä olemme tehneet tämän kurituksen ansaitaksemme?
Me hoitajat ja varhaiskasvatuksen väki mahdollistamme monelle teistäkin, ministerit ja kansanedustajat, täysipäiväisenä päättäjänä toimimisen. Jos meitä ei olisi, otaisitteko te muistisairaan mummunne tai touhukkaan taaperonne mukaan pylvästaloon? Harvempi yrityskään Suomessa pyörisi, jos niiden omistajat ja työntekijät eivät saisi apua meiltä itselleen, läheisilleen tai lastensa kasvattamiseen.
Että kiitos vaan vi…mmatusti, rikotte nyt pahasti jotain mitä on myohemmin hyvin, hyvin vaikea korjata! Siinä menee yhteiskuntarauha, sopimusyhteiskunta ja yöunet romukoppaan kerralla. Hups hei ja sori siitä!
Kirjoittaja on Hanna Jokinen,
Hattulassa asuva ammatistaan ylpeä Lähihoitaja,
SuPerin edustajiston varapj
