Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol’ maa.
Rannalle himmeän lahden aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin, askel jo uupunut on, lapset ja lastemme lapset, teidän nyt vuoronne on.
Näin alkaa Kalervo Hämäläisen 80-luvulla sanoittama ja säveltämä koskettava ja kaunis Veteraanin iltahuuto- kappale.
Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva.
Tänään aamukahvia juodessani selasin uuden hallituksemme uunituoreen hallitusohjelman liitteitä, joissa selvitettiin tarkemmin tulevia leikkauksia.
Toki moni muukin kohta pisti silmään ja kakistelemaan. Huoli esimerkiksi tulevaisuuden koululaisten ja opiskelijoiden asioista on suuri. Mutta ammatistaan ylpeänä lähihoitajana ja ammattiliitto-aktiivina eniten sydämeen sattuu vanhustenhoitoon ja sosiaali- ja terveysalalle kaavaillut säästöt.
Lapset ja lapsemme lapset, teidän nyt vuoronne on. Erittäin erikoisella tavalla tätä vuoroa nyt toteuttaa uusi hallituksemme. Kiitos meitä edeltäneille sukupolville on hyytävä. Ei voida tarkemmin sanoen edes puhua mistään kiitoksesta, lähinnä julmalta pilalta vaikuttaa koko leikkaus-suunnitelma vanhusten asemaa ja tulevia elinoloja ajatellen. Lisäksi hoitohenkilökunta esim vanhainkodeissa ajetaan kyllä todella loppuun tulevina vuosina.
Suora lainaus hallitusohjelman leikkaus-liitteistä:
”SMT:n ja Suomen Kuntaliiton 2013 julkistamaa laatusuositusta hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi tarkistetaan siten, että tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa henkilöstön ehdoton vähimmäismäärä olisi 0,4-0,5 hoitotyöntekijää/asiakas. (Nykyisin 0,5) terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaishoidossa suositus säilyisi tasolla 0,6-0,7 hoitotyöntekijää/asiakas.
Laatusuosituksen perusteita henkilöstöön mukaan laskettavista oppisopimuskoulutettavista, sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijoista sekä ilman sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillista koulutusta olevista henkilöistä tarkistetaan siten, että näihin ryhmiin kuuluvat henkilöt olisivat nykyistä väljemmin perustein hoitotyöntekijän asemassa.”
Suomen Lähi- ja Perushoitajaliitto (SuPer) teetti taannoin selvityksen jonka mukaan keväällä 2014 0,5 hoitajan vähimmäismitoituksen alitti edelleen noin joka viides hoitopaikka. Selvityksessä matalin mitoitus oli 0,38 hoitajaa hoidettavaa kohden. Tutkittujen paikkojen keskiarvo oli 0,54 hoitajaa.
SuPerin mukaan hyvä mitoitus olisi 0,8 hoitajaa hoidettava kohden. Myös sosiaali- ja terveysministeriö on suositellut samaa.
Laskin huvikseni SuPerin nettisivuilta löytyvällä suuntaa antavalla laskurilla millaisella henkilökuntamäärällä voisi pyörittää tulevan hallituksen mielestä jatkossa kuvitteellista vanhainkodin osastoa jossa asuu 27 pitkäaikaishoidossa olevaa asukasta.
0.41 hoitajan mitoitukseen päästäisiin esim seuraavasti:
27 asukasta
Aamuvuorossa: 3 hoitajaa
Iltavuorossa: 3 hoitajaa
Yövuorossa: 1 hoitaja
vapaapäivällä 4 hoitajaa.
Tässä kohtaa taisin vetää aamukahvin lisäksi nenääni myös ison nipun herneeksi kutsuttuja palkokasveja. Oikeesti. Onko tämä maa ihan järjiltään?
Esimerkkini (kuvitteellisella) vanhainkodin osastolla siis yksi hoitaja hoitaisi 9 asukasta aamu- ja iltavuorossa. YHDEKSÄN!
Jos ajatellaan että työvuoro kestää 8h josta lakisääteiset tauot ovat yhteensä 30 min päivästä, jää hoitotyöhön aikaa 7,5h.
Tämä 7,5h siis jaetaan näiden 9 hoidettavan kesken. Tämä tarkoittaa noin 48minuuttia hoitoa per asukas koko vuoron aikana.
Suurin osa meistä itse haluaa syödä esimerkiksi aamupalan niin että on käynyt ainakin vessassa ja useimmiten jopa pukenut päälleen? Ehkä jo käynyt suihkussa, kammannut hiukset. Ihmisistä osa on ehkä jo meikanneetkin, ajanut parran tai muuten “kaunistautunut”? Kukaan meistä ei takuulla ainakaan haluaisi istua illalla puetussa virtsaa tai ulostetta pullollaan olevassa vaipassa aamukahville?
Jos tämä meille muille itsestäänselvä normaali aamupala hetki haluttaisiin myös vanhainkodin asukkaille, että he olisivat pukeutuneena ja pestyinä aamupalalla, hoitajan tulisi tässä tapauksessa hoitaa kaikki 9 hoidetattavaansa noin kello 8-8:30 mennessä. Tämä tietäisi karkeasti laskettuna vähän yli 5 minuutin aikarajaa aamutoimille per asukas… Kuinka moni meistä itse selviää sängystä aamupalalle viidessä minuutissa? Vallankaan jos ajatellaan että riesana on esim joku liikkumista vaikeuttava sairaus, kipuja, aistien heikentymistä tms?
Koska hoitajan työhön liittyy paljon muutakin kuin pelkkää konkreettista hoivaamista, niin aika aamutöille olisi vieläkin lyhyempi. Ensin on kuunneltava vuoron alussa yöhoitajan raportti, tarkistettava meneeko ennen aamupalaa kellekään lääkkeitä, onko verinäytteitä? Kuumen mittausta? Verenpaineen mittausta? Punnitsemista? Muuta seurantaa? Joten on täysin mahdollista että pikaisen raportin kuunneltuaan ja lääkkeet tarkastettuaan hoitajan aamusta onkin kulunut jo esim 30minuuttia. Ja koko ajan siellä ne 9 avuntarpeessa olevaa IHMISTÄ odottaa!!
Hoitajilla on myös lain mukaan velvollisuus tehdä joka vuorossa kirjaukset potilastietoihin jokaisen asukkaan voinnista ja tehdä arviota hoidon vaikutuksesta ja tarpeesta. Jos sinulla on ollut vuorossa tämä mainittu 9 hoidettavaa niin voi vaan kuvitella kauanko aikaa joutuu viettämään tietokoneen ääressä. Jos ajattelee että kirjaisi todella pikaisesti vuoron päättyessä raportit ja kuluttaisi naurettavan lyhen 3min per asukas kirjaamiseen niin tämäkin veisi kuitenkin hoitajan aikaa melkein puoli tuntia.
Lisäksi jokainen voi laskea mielessään kauanko vie kyseisten 27 asiakkaan ruokailu joka toteutetaan esim aamuvuorossa 3 kertaa (aamupala, lounas, kahvit)?
Summa summarum. Tuo aiemmin esittämäni aika 48min/asukas/vuoro sisältää siis aamutoimet, ruokailut, asukastietojen raportoinnin…
Jokainen kai tässä kohtaa ja alkaa ymmärtää miten vähän aikaa välittömälle hoitotyölle jää tuosta 48minuutista. Samassa ajassa pitäisi pystyä myös kuntouttamaan? Ulkoilemaan? Antamaan virikkeellistä tekemistä? Kohtaamaan kiireettömästi? Juttelemaan? Puuhaamaan yhdessä? Puhumatakaan normaaleista vessassa käynneistä, levolle avustamisesta jne.
Rakas Hallitus, Arvon Trio Ässät. Juha, Timo ja Alexander. Kauanko te kulutatte esim aamulla aikaa itsenne pukemiseen? Suihkuun? Vaatteiden valintaan? Aamupala-pöytään asettumiseen? Haluatteko te kenties venytellä vähän sängyssä ennen ylösnousua. Jutella läsnäolevien henkilöiden kanssa päivän suunnitelmista ennenkuin nousette vuoteesta?
Vai miltä tuntuisia esim edellä kuvatut 5minuutin pikaiset aamutoimet? Kun vielä huimaa yöunien jäljiltä ja vaikka selkää ei saa suoraksi kipujen takia niin mentävä on kun tietää että on kiire. Ei “silmittelyä” tai venyttelyä vuoteen laidalla koska jokainen minuutti on kallis! Ei mitään aamulenkkejä tai suihkuja. Äkkiä vaan bidee-suihkulla alapää puhtaaksi ja ensimmäiset käteen osuvat vaatteet päälle. Parran ehkä ehtii ajaa ja tukan pikaisesti kammata. Ehkä.
JA TÄMÄN TE HALUATTE VANHUKSILLEMME LAITOKSISSA! Toki on sekin vaihtoehto ettei aamutoimia tehdä ollenkaan ennen puolta päivää kun ei ehdi… Mutta mitäs te siihen sanoisitte jos makaisitte sängyssänne puoleen päivään omissa ulosteissa ja virtsassanne? Aamupala tuodaan ehkä vuoteen laidalle mutta siinä istutte likaisissanne? Miellyttävä aamupala.
En edes uskalla alkaa ajatella leikkaus-liitteen kohtaa jossa puhutaan hoitotyöntekijän aseman saamisesta kevyemmin perustein (tarkoittanee ilman koulutusta) kuin nyt. Että sitten jatkossa tästä 3:sta hoitajan aamuvuorosta osa saisi olla jopa kouluttamattomia tai esim opiskelijoita. En pysty tätä asiaa ihan oikeasti edes ajattelemaan. Niin julmaa ja ajattelematonta se on hoitajia mutta etenkin näitä meidän hoidettaviamme kohtaan! Ihanko oikeasti te sälyttäisitte esim 17-vuotiaan hoitaja-opiskelijan vastuulle 9 henkilön päivittäisen kokonaisvaltaisen hoitamisen…
“Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa!”
Kiitos 1939-1945, mutta vuonna 2015 muistot ovat häpeällisesti himmenneet jo, valitettavasti. Antakaa seniorit meille anteeksi. Teemme hoitajina parhaamme, mutta valitettavasti meiltä viedään ne viimeisetkin resurssit.