Huutamalla kasvaa hyvin käyttäytyviä lapsia?
Taannoin osuin todistamaan tapausta jossa julkisessa liikennevälineessa vanhempi naishenkilö korotti ääntään hyvin töykeään sävyyn nuorelle pojalle. Kyseessä ei siis ollut edes mikään rippikouluikään ehtinyt jantteri vaan henkilö jota voi vielä lapseksi kutsua.
En nähnyt tilannetta, mutta kuulin kyllä sanan säilän sivaltelut. Nainen suomi poikaa puhelimen käytöstä. Ilmeisesti poika käytti kännykän kameraa niin että se osui naisen kiukkusuoneen. ”Nyt kyllä laitat sen puhelimen pois. Kyllä minäkin sen verran puhelimista ymmärrän että siinä näkyy nyt minunkin kuvani ja minä en halua että se leviää mihinkään”. Jotain tämän kaltaista takanani keuhottiin. Saarnaaminen jatkui hyvän aikaa. Nuori poika tuli takuulla nolatuksi oikein huolella ja ihan koko lähiympäristön kuullen.
Tapaus sinällään ei ole ajatukseni pointti vaan se miten yhteiskunnassa kohdellaan lapsia ja kasvavia nuoria. Miten tämän vanhemman rouvan kaltaiset henkilöt olettavat että lapsista kasvaa fiksuja ja hyvin käyttäytyviä nuoria jos he itse eivät ole valmiit kohtelemaan heitä hyvin vaan keskustelevat hyvin alentuvaan ja ilkeän sävyyn. Käskytystä, syyttelyä, äkäilyä
Tilanteessa toki oli ihan ok ottaa asia puheeksi jos kokee tulevansa salakuvatuksi julkisella paikalla. Sekään ei toki ole millään lailla korrektia käytöstä. Mutta miten asian sanoo onkin sitten se esimerkkinä ja kasvattajana olemisen paikka. Keuhkotako kaikki ulos mitä sylki suuhun tuo toinen julkisella paikalla nolaten vai keskustelevaan sävyyn asiallisesti.
Tässäkin kohtaa olisi naiseläjä voinut ihan kauniisti ottaa asian puheeksi ja kysyä kuvaako poika mahdollisesti häntä ja pyytää lopettamaan. Etenkin jos ei varma voi olla mitä toinen puuhaa. Nykyään monet nuoret ja lapsetkin käyttävät näppärästi puhelimia ja sosiaalistamediaa ja kuvaavat esimerkiksi snapchatin kaltaisiin pikaviestimiin kännykän etukameralla itsestään kuvia jolloin kameraan vastapäätä tuijottava henkilö ei kyllä kuviin ikuistu millään tavalla. Kannattaa siis asiallisesti varmistua ennen kuin toista alkaa syytellä.
Samaa asennetta kohtaa toisinaan myös työelämässä ja muuallakin. Nuoria ihmisiä dissataan heidän ikänsä tai kokemuksen puutteen perusteella. Ihan kuin se ettei vielä ole aikuisen kengissä tai omaa kymmenien vuosien kokemusta miltään elämän alalta tekisi toisesta sylkykupin tai jollakin tavalla vähempi arvoisen.
Mielestäni yhteiskunta jossa osaa sen jäsenistä saa kohdella epätasa-arvoisesti ja epäkunnioittavasti on syvältä jostakin jonne aurinko ei paista. Asennevammaa on ja pahasti onkin jos lähdetään oletuksesta että kaikki lapset ja nuoret ovat pohjasakkaa ja aina pahat mielessä. Totta kai jokaisen ikäpolven satoon mahtuu ne omat mädät omenansa, mutta valtaosa nuorista ihmisistä on vallan fiksuja ja hyvää sakkia.
Itselläni uhkaa keittää heti kun koen että ihmisiä kohdellaan rumasti ja vähätellen johtuen esimerkiksi nuoresta iästä, kokemattomuudesta tai jostakin muusta syystä jonka varjolla kohtelija kuvittelee voivansa nostaa itsensä jollekin paremmuuden jalustalle.
Nuoret ja lapset, kaikessa vihreydessään ehkä vielä kömpelöt ja osaamattomat ovat kuitenkin ne joihin käsiin tämä maa joskus jää. Millaisia heistä luulemme kasvavan jos näytämme vähättelyn ja ilkeän käytöksen esimerkkiä? Ei kai ne käytöksen kultaiset säännöt ole yhtään sen erilaisemmat 12-vuotiaalle kuin 70-vuotiaallekaan?