If you have something to say, have the dignity to look at me when you say it.
Tänään on surkea päivä. Päivä jolloin tekee kipeää henkisesti ja fyysisesti. 10päivää sinnittelin työssä sattuneen ranteen kanssa mutta nyt oli pakko antaa periksi ja hakeutua lääkäriin. Ja viikkohan sieltä suorilla napsahti saikkua.
Kuulin myös todella ikäviä asioita, selän takana puhuttuna. Hyvin iso pettymys tässä kohtaa kun itse on koittanut hyvin pitkään niellä omat harminsa ja sinnitellä vain arjessa eteenpäin ilman että kaataa paskaa muiden niskaan. Toki on ollut niin vaikeita päiviä ettei ole jaksanut ja olen esim töissä revennyt itkuun. Mutta kuitenkin olen koittanut pysyä lestissäni, koittanut jopa kehittää omaa suhtautumistani muihin. Opetella rehellisempää ja suorempaa palautetta. Olen yrittänyt kiittää ihmisiä enemmän kuin ennen. Mutta kyllä se kuulkaa pyyhkäisee maton alta kun kuulee että elämässä on niitäkin ihmisiä jotka eivät rohkene olla rehellisiä vaan lapojen väliä kutitellaan puukon kärjellä mieluummin, noin niin kuin kuvainnollisesti.
Toki itsekin osaan puhua seläntakana, oi olen loistava siinä, mutta näen sen että avaudut ystävälle paskasta tilanteesta/asiasta/huonosti käyttäytyneestä ihmisestä omaa pahaa oloa keventääksesi kuin käyttäen toisen väärää toimintaa/ärsyttävää piirrettä/kurjaa tilannetta hyötyäksesi itse ja tehdäksesi toiselle hallaa. ja mahdollisesti nostaaksesi omia osakkaitasi.
Itse en kehtaisi. Jos en saisi suutani auki henkilölle itselleen niin en kyllä myöskään menisi siitä levittelemään juttuja tai kantelemaan muillekin jotta toiselle saadaan harmia ja mielipahaa aikaan. Jotain suoraselkäisyyttä ihmiset.
Toki ensimmäinen ajatus oli että julistan avoimen sodan, haukun kaikki mahdolliset tahot, riitelen ja rettelöin. Itkin tilanteessa jossa kuulin nämä selän takana puhutut asiat, mutta pystyin kertomaan oman kantani (ja kyllä, antamaan asianmukaiset vasta-kaneetit) melko rauhassa. Mielipaha kyllä on aivan valtava.
Ajattelin miten lähden vyyhtiä purkamaan. Onko fiksua alkaa riehua ja räyhätä? Olisko muuta tietä? Miten tämä vaikuttaa jatkossa?
Tälle kertaa valitsin rauhoittumisen tien. Kaivoin spotify-listalta biisit joista olen saanut viime päivinä paljon iloa. Listalle pääntyivät ainakin Unchained Melody by Righteous Brothers ja Burning Love by Elvis. Mielipahan keskelläkin hyvät asiat onneksi helpottaa ja auttaa huomaamaan että jos yhdellä elämän alalla tökkii ja minusta ei pidetä tai en ansaitse edes peruskunnioitusta niin sentään joillekin ihmisille olen tärkeä ja saan jakaa mitä upeimpia asioita ja olla uskomattomissa tarinoissa mukana. Kiitos siitä, tiedätte keistä puhun.
Keitin paljon kahvia ja söin hyvää ruokaa, jäätelöäkin. Täydellä mahalla köllöttely ja leffan katsominen rauhoittaa kyllä kummasti.
Lisäksi laitoin viestiä äidille. Varaas mamma kahvia, tyttäres tulee ja marmattaa <3. Oikeesti, pelkkä ajatus siitä että äidille voi puhua aina (ja isälle myös) ja vaikka sen mielestä olisin ollut ihan pöljä niin se kuitenkin rakastaa mua eniten maailmassa. Että edes yhdelle ihmiselle olen parasta, kauneinta ja isointa mitä maailmassa on. Että vielä kolmekymppisenäkin saa joskus olla vähän äitin pieni. Usein joskus sekin vaan että äiskä käskee koota itsensä saa ihmeitä aikaan.
Ystävät <3 Missä Heitä ilman olisikaan.Tyypit jotka linkittää sulle parhaat ”fight back”-biisit ja kääntää puheen aiheet muihin, mukavampiin. Joiden kanssa ei vaan voi olla surullinen, ainakaan niin kovasti. Ihmiset jotka tuovat ne hyvätkin asiat ja ”juorut” mullekin asti. Kun liian monet vaan jaksavat jauhaa huonoista asioista. ystävät soittavat ja kertovat ”Tän sä haluut kuulla, susta puhuttiin siellä ja siellä näin ja näin kivasti”. Joku joka paskalla hetkellä halaa ja sanoo että sä et oo hei yksin murheines, mä ymmärrän sun tunteen.
Tiedän että iso luottamuspula tästäkin jäänee ja opinpahan taas varomaan. Ihmisiin ei vaan voi luottaa vaan ihminen on peto ja ajaa vaan omaa etuaan. Joka puolella kilpaillaan ja jokainen kiillottaa omaa kruunuaan. Kai se takaa paremmat yöunet kun itse nousee loskan yläpuolelle painamalla toisen naaman kuraan ja seisomalla hänen päällään. Henkisesti.
Tälläistä tänään. Tulipahan avauduttua. Mutta silti jaksan uskoa että tässkin päivässä on enemmän hyvää. Muistutan itseäni tästä moneen kertaan vaikka tekisi mieli riehaantua ja haistatella koko maailmalle. Mutta se menee ohi ja osaan taas suojata sydäntäni paremmin.