Lapsiuhrit rahan alttarilla.
Oulussa viime päivinä käyty oksettavan järkyttävä oikeustapaus tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta. Kyseessä on tapaus jossa isä sai Oulun käräjäoikeudelta juuri kahdeksan vuoden tuomion törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuosina 1999–2008. Tyttärelle oli tehty useita raskaudenkeskeytyksiä, joista ensimmäisen hänen ollessaan vain 11-vuotias. Tytär myös synnytti isälleen lapsen 17-vuotiaana.
Sosiaalijohtaja Arja Heikkinen Oulusta kertoo iltapäivälehdistölle että asia on tullut hänen tietoonsa vasta lehtijuttujen perusteella. Esitutkintamateriaalista selviää, että Oulun kaupungin lastensuojeluviranomaiset tekivät tutkintapyynnön Oulun poliisille insestistä jo vuonna 2010, mutta sisäinen tarkastus asiasta on käynnissä vasta nyt.
Uhrin tilanteesta on tehty useita ilmoituksia vuosien varrella.
Tapaus ja viranomaiskoneiston toiminta tuntuu aivan järkyttävältä ja käsittämättömältä. Mutta kun sitä hetken ajattelee enemmän niin syitä ei ole vaikea etsiä. Jäljet johtavat syltty tehtaalle ja rahahan se taas kerran tässäkin näytelmässä lienee näytellyt valtavaa osaa.
Kuntien heikko taloudellinen tilanne, yhteskunnan heikoimpiin kohdistuvat säästöt ja poliittisten päättäjien suoranainen vastuunpakoilu on pelottava uhka lastensuojelulle. Tilannetta ei todellakaan helpota aika ajoin monilla paikkakunnilla väläyteltävät lomautukset ja muut henkilökuntaan kohdistuvat kiristykset. Isoissa ja vaikeissa lastensuojelun kysymyksissä aivan liian usein vastuu tuntuu jäävän yksittäisen työntekijän harteille.
Lastensuojelussa on usein kyse jopa elämästä ja kuolemasta, lähes aina on todellakin kiire siirtää lapsi turvaan. Muutaman vuoden takainen helsinkiläisen kahdeksanvuotiaan pikkutytön surma on tästä sydäntä riipaiseva esimerkki. Tyttö ei saanut apua lukuisista lastensuojeluilmoituksista huolimatta.
Lastensuojelua valvovat aluehallintovirastot ovat yrittäneet saada lakisääteisistä velvoitteistaan luistelevia kuntia kuriin mm. uhkasakoin, usein turhaan. Kunnissa säästetään ja silloin tehdään päätöksiä, joilla heikennetään kaikkein heikompiosaisten turvaa. Heidän jotka eivät vielä osaa taistella omien oikeuksiensa puolesta. Heidän joiden pitäisi olla meidän maamme tulevaisuus.
Liian monella paikkakunnalla yhä useampi ja useampi lastensuojelun ilmoituksista ylittää käsittelyyn varatun määräajan. Myös tilanneselvitysten käsittely viivästyy ja ylittää selkeästi laissa asetun määräajan huolestuttavan usein.
Huostaanotto on yhteiskunnalle kallis päätös ja prosessi, sosiaalihuollossa työskentelevät ihmiset ovat aivan täyteen bookattuja ja kuormittuvat työtaakkansa alle. Heitä on aivan turha syyttää tilnteesta joka suomessa vallitsee. heistä jokainen takuulla yrittää parhaansa! Heille ei vain anneta mahdollisuutta ja raameja toimia aina niinkuin olisi oikeasti lapselle tai perheelle parasta. “Jos nyt vielä kerran kokeillaan tukitoimin”…
kuva: Pixabay
Vielä kun ennaltaehkäisevästä työstä, psykiatrisesta hoidosta ja tukimuodoista säästetään niin yhtälö on aivan katastrofaalinen. Tapaukset seisovat papereina pöydillä koska niitä ei ehditä hoitaa ajoissa ja kaiken sen ajan jossain lapsi kohtaa kauheuksia ja jopa kestämättömiä kotioloja koska kellään ei vain ole aikaa ja resursseja puuttua nopeammin. Halua ja osaamista puuttua takuulla on jokaisella sosiaalipuolella työskentelevällä ihmisellä jos heille rahallisesti ja ajallisesti vain annettaisiin mahdollisuus tehdä työnsä niin hyvin kuin he vain osaavaat!
Tähän valmiiksi hulluun tilanteeseen kun vielä rysäytetään sote ja muut muutokset niin kellä lopulta on enää kokonaisuudet hallussa jos jo nyt tiedonkulku on näin uskomattoman hidasta ja epävarmaa. Jos hoitopolut entisestään pirstaloituvat ja hajautetuvat niin kuka enää vastaa koko kokonaisuudesta? Vallankin silloin jos potilas tai asiakas ei itse kykene pitämään omia puoliaan?
Kirjoittaja on Hanna Jokinen, 36-vuotias Lähihoitaja ja SuPer-aktiivi.