Mä nyt oon vaan tällanen, lähihoitaja…
Olen tätä aihetta miettinyt jo pitkään ja nyt kun mm. SuPerin liittohallitus-ehdokas Hiilisen Teemu omassa blogissaan (http://www.teemuhiilinen.info/2016/02/05/vain-lahihoitaja/) aihetta sivusi niin enää en malta pitää itsekään suutani kii.
Tosi usein kuulee lähihoitajien jotenkin vähättelevän omaa osaamistaan ja ammattiaan. Ollaan muka vähän sinnepäin hoitajia tai niitä ”vain lähihoitajia”. Mistä ihmeestä on kyse? Miksi lähihoitajaa ei nähdä tärkeänä osana hoitotyötä, vahvana osaavana ammattilaisena, edes meidän omassa leirissämme? Onko kyse hierarkian aiheuttamasta alemmuuden tunteesta, kun kaikissa työyhteisöissä ei tajuta hyödyntää täysipainoisesti lähihoitajan osaamista, joka itseasiassa on hyvin laaja.
Toivoisin ettei yksikään lähi- ja perushoitaja ikinä enää liittäisi tittelinsä eteen tuota erittäin surullista ”vain” sanaa. Miettikää nyt oikeasti lähihoitajan toimenkuvaa ja vastuun määrää. Toki on totta että esim. erikoissairaanhoidossa aivan turhaa ja osin keinotekoisesti rajataan lähihoitajien oikeuksia toteuttaa osaamistaan. Valtaosassa työyksiköitä muilla sektoreilla kuitenkin hoitotyö perustuu nimenomaan lähi- ja perushoitajien osaamiseen ja työpanokseen.
Mietitäänpä vaikka maamme satoja vanhainkoteja. Monessa vanhainkodissa valtaosa työntekijöistä on juurikin meitä aivan huikeita lähihoitajia. Osastolla saattaa olla vain yksi tai kaksi sairaanhoitajaa joiden toimenkuva usein on työnjohdollisempi ja aikaa kuluu paljon esimerkiksi lääketilauksiin, lääkärinkiertoihin, verinäytteiden ottoon, puhelin keskusteluihin jne. Toki hyvin tärkeitä toimia nekin!
Ketkä sen lähimmän asiakastyön tekevät? Ketkä suorittavat hoitotoimet, arvioivat asiakkaan tilaa ja kirjaavat sen jokaisen vuoron aikana? Kuka hoitaa haavat, katetroi, kuntouttaa, syöttää, juottaa, pesee, pukee, testaa muistitestit ja ravitsemustestit tai masennusseulat? Kuka pistää injektiot, kotiuttaa jakso-asiakkaat ja hoitaa jatkohoidot? Kenen hommaa on saattaa kuolevaa ja tukea surevia omaisia?
No se on se lähi- ja perushoitaja tietenkin!
Toki useassa vanhainkodissa sairaanhoitajakin tekee ainakin osittain hoitotyötä, mutta isoimman osan aikaa jokainen asiakas siellä on lähihoitajan vastuulla. Yövuorot, illat, viikonloput? Monessa paikkaa sairaanhoitajat, sosionomit, esimiehet tai fysioterapeutit eivät tee ehkäpä ollenkaan viikonloppua tai öitä. Silloin koko talon pyörittäminen on meidän vastuulla ja siitä vastuusta selviämme sangen hienosti!
Etenkin yksikössä jossa sairaanhoitaja hoitaa hoidollisen työn asemasta enemmän työnjohdollisia hommia, tiiminvastaavan tai muun nimikkeen sanelemana, lähihoitajan arvio asiakkaasta on se mihin koko hoito pitkälti nojaa. Se mitä me asiakkaasta huomioimme ja kirjaamme on usein se isoin asia mitä esimerkiksi lääkäri katsoo kun tekee päätöksiä asiakkaan suhteen. Toki hän saattaa käydä katsomassa asiakasta, ainakin toivottavasti, mutta isoin informaatio tilanteesta tulee hänen kanssaan päivittäin työskenteleviltä perushoitoa tekeviltä hoitajilta. Asia korostuu vielä enemmän asiakkaiden kohdalla jotka eivät enää osaa ilmaista itseään, oli sitten kyse vaikkapa afasiasta tai muistisairaudesta.
Kotihoidossa asia korostuu melkeinpä vielä vanhainkotiakin selvemmin. Useilla asiakkailla sairaanhoitaja käy kerran viikossa tai harvemmin, ei välttämättä ollenkaan.Vallankaan kotiin harvemmin on saatavilla säännöllisiä fysioterapeutin tai sosionomin palveluita. Mutta lähi-, perus- ja kodinhoitajat saattavat käydä jopa 4-5 kertaa vuorokaudessa. Useimmiten käynnin suorittaa yksi ainoa perustyötä tekevä hoitaja jonka arvio on se ainoa arvio asiakkaasta! Hän tekee itsenäisesti ratkaisun niissäkin tilanteissa kun tulee päättää pärjääkö asiakas kotona vai tarvitaanko sairaalahoitoa. Mielestäni kaikkea muuta kuin ”vain” hommaa, kyllä siinä asialla on rautainen ammattilainen joka tietää mitä tulee tehdä mlloinkin!
Lähihoitajan toimenkuva on laaja ja koulutus suomessa huippuluokkaa, sisältäen paljon työssäoppimista. Todella moni lähihoitaja-opiskelija tekee myös keikkaa jo opiskelujen ohella saaden kokemusta koko ajan lisää ja onkin melkoisen osaava pakkaus jo heti valmistuessaan!
Lähihoitajan mahdollisuudet työllistyä ovat myös aivan älyttömän laajat. Kuinkahan monessa ammatissa on mahdollista olla työssä lasten parissa, vanhusten parissa, sairaalassa, mielenterveys-yksikössä, kehitysvammaisten asuntolassa, osastonsihteerin tehtävissä, hampaiden hoidossa, jalkojen hoitajana. Työnantaja voi olla yksityinen firma, kunta tai toki voi lähihoitaja työllistää itsensä myös yrittäjänä.
Heitetäänkö siis se ”vain” sana jo romukoppaan, rinta rottingille ja selkä suoraksi. Olemme ammattilaisia, osaavia ja hyvin koulutettuja. Olemme iso ja tärkeä osa moniammatillista tiimiä. Ei ole mitään syytä hävetä ammattiaan tai antaa kenenkään muunkaan sitä halveerata!
Lähihoitaja, sä oot aivan super-tyyppi!