Melkein äidit.
Nuori nainen herää lapsensa itkuun. Puoliso nukkuu yhä. Tuo ihana, hassu, rakas ihminen. Siinä vierellä aivan täysin unten mailla. Yhteisä vuosia on takana monta ja tuntuu että vuosi vuodelta rakkaus vain kasvaa. Elämää ilman tuota tosi rakkautta ei voisi enää kuvitellakaan. Päätös lapsen hankkimisesta oli yhteinen ja molemmille yhtä iso unelma. Nukkukoon rakas, onhan tuo jo yöllä valvonut lapsen kanssa.
Nainen nousee ylös, nostaa pienen ihmisen taimen syliinsä. Pieni käsi tarttuu pitkiin hiuksiin ja yllättävinkin napakasti pitää kii. Niin pieni mutta jo kaikessa hauraudessaan niin täydellinen ja vahva. Nainen hyräilee keinutellen pientä sylissään. Sydäntä puristaa. Rakkaus tuota pientä ja viatonta kohtaan lyö läpi hyökyaallon lailla.
Samalla tämän äidin mielessä kaihertaa myös pieni katkeruus siitä ettei hänellä ole lapseensa toistaiseksi mitään virallista oikeutta. Näin sanoo laki.
Jos hän nyt eroaisi puolisostaan riitaisesti ja puoliso haluaisi evätä häneltä oikeuden tavata omaa lastaan, se olisi täysin mahdollista ja laillista. Tai jos hän huomenna menehtyisi äkillisesti, ei hänen oma pienokaisensa perisi häntä. Jos puoliso menehtyisi yllättäen niin tällä hetkellä naisella ei olisi mitään oikeutta lapseensa vaan hänen asioitaan käsiteltäisiin oikeusteitse. Hän ei ole oman lapsensa vanhempi! Prosessi vanhemmuuteen, viralliseen ja lailliseen sellaiseen on pitkä. Se on kallis ja nöyryyttävä. Naapurissa asuva toinen nuori pari selvisi vain sillä että isä jo odotusaikana neuvolassa tunnustaisi lapsen omakseen.
Miten tämä on mahdollista? Emme puhu edes mistään konservatiivisesta takapajulasta tai isoäitiemme ajasta vaan puhumme ihan Suomesta. Vuonna 2016.
Puhumme siitä että tuossa vuoteessa, tuona aamuna nukkui kaksi naista. Tällä pienellä lapsella on kaksi äitiä. Vielä nykyaikanakin on tehty jollakin tapaa lähes rangaistavaksi se jos parisuhteesi ei ole vanhojen kaavojen kaltainen. Jos perheesi ei ole se perinteinen combo isää, äitiä ja lapsia. Tämän vanhakantaisen ajattelun nimissä sallitaan jopa YK:n lapsen oikeuksia tallaavat nykykäytännöt.
”Äitiyslaki mahdollistaisi sen, että naisparille hedelmöityshoidoilla syntyvä lapsen oikeudellisen asema olisi selvä heti lapsen syntymästä lähtien. Lapsen toinen äiti voisi tunnustaa lapsen omakseen, jos raskaus on alkanut hedelmöityshoitoklinikalla parin yhteisestä suostumuksesta. Tunnustus otettaisiin vastaan samoin kuin isyyden tunnustaminen. Tunnustaminen olisi mahdollista ainoastaan silloin kun lapselle ei voida vahvistaa isää.
Nykyisin vanhemmuus voidaan vahvistaa naisparin perheessä vasta lapsen synnyttyä perheen sisäisellä adoptiolla, joka saattaa viedä aikaa jopa puoli vuotta. Tämän ajan lapsen oikeudellinen asema on epäselvä. Esimerkiksi vanhempien eron, erimielisyyden tai kuoleman takia adoptio saattaa jäädä toteutumatta. Sen seurauksena lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan ei välttämättä toteudu, eikä lapsi saa oikeutta elatukseen molemmilta vanhemmiltaan. Turhat adoptioprosessit tuhlaavat kuntien ja käräjäoikeuksien resursseja.”
Olisiko aika siirtyä jo nykyaikaan. Todeta että lapsella voi olla hyvinkin moninainen perhe ja silti se on paras perhe juuri hänelle. Kaksi naista pystyy tarjoamaan yhtälailla rakastavan ja turvallisen kodin kuin mies ja nainenkin tai minkä vaan kaltainen perhe. Ei rakkaus, turva ja hyvät eväät elämälle ole kii sukupuolesta. Eikä äitiys aina vaadi biologiaa vaan kykyä rakastaa toista ihmistä, lasta, ehdoitta.
Anna tänään paras äitienpäivä lahja, allekirjoita kansalaisaloite.