Mikä on multa pois on myös sulta pois.

 

En ole poliitikko, ministeri tai muutenkaan mikään tietoviisas talouden alalla.

Ajatukseni ovat siis konkreettisia työssäkäyvän veronsa maksavan pienipalkkaisen ihmisen ajatuksia.

 

Hallituksen esittämät säästö- ja leikkauskohteet ovat kirvoittaneet keskustelua niin isojen pomojen taholta kuin myös puolesta ja vastaan vääntöä myös varmasti useissa kahvipöydissä ja kaveriporukoissa.

Moni yrittäjä ja esimerkiksi maatalouden parissa työskentelevä suomii vaikkapa hoitajia tai kaupankassoja lyhytnäköisyydestä ja ahneudesta.

Ajatus tuntuu monella olevan että tässä pidetään kii vain tavanvuoksi ja silkkaa ahneuttamme jo saavutetuista eduista.

Moni on vedonnut siihen että pitäisi olla hipi hiljaa vaan koska esim yrittäjillä ei koskaan ole ollut yhtään palkallista lomaa tai sairauslomapäivää tai minkäänlaisia sunnuntai-lisiä.

 

Ymmärrän toki kiukun ja sen ettei yrittäjän, vallankaan pienyrittäjän, osa suomessa ole millään tavalla kadehdittava tai ruusuinen.

Enkä ole väittänyt että esim hoitoalan ongelmat tai koko Suomen ongelmat pitäisi korjata niin ettemme me voi missään kohtaa (esim palkkamalttia noudattamalla) joustaa vaan että kaikki pitää suomessa ottaa vaikkapa maatalousyrittäjien tai pienyrittäjien kukkarosta.

Nyt vaan uhataan leikata niin hiton isosti ja epätasa-arvoisesti että sitä on vaikea edes käsittää.

 

Mutta jokainen meistä itse myös valitsee ammattinsa. Työnteko on usemmiten ja useimmille meistä pakko, missä ja miten sen suorittaa on valinta. Ja jokainen takuulla myös ajaa mieluiten niitä omia etujaan ja oikeuksiaan. Olisihan se vähän erikoista jos esim hoitajana ja Superin aktiivina jättäisin tässä kohtaa omieni puolustamisen ja siirtyisin esim isojen yrityspomojen asioita puoltamaan. Siksi tietenkin toimin äänitorvena meille joita tällä erää koskee nämä leikkaukset. En vain hoitajien vaan myös mm kaupankassojen, siivoojien ja muiden pienipalkkaisten.

 

Emme kuitenkaan voi nähdä tässä kohtaa vain täysin omaa napaamme vaan kaikkien meidän toimiin ja tulevaisuuteen vaikuttaa se mitä hallitus nyt päättää. Nyt on jo tehty useampiakin laskelmia siitä miten leikkaukset vaikuttavat.

STTK:n laskelman mukaan kahden keskituloisen aikuisen ja kahden lapsen perheen nettoreaaliansiot putoavat 3,8 prosenttia vuodessa.

Tämä tarkoittaa jopa 115e/kuussa vähemmän silkkaa rahaa.

 

Ihan näin ruohonjuuritasolla ja maalaisjärjellä ajatellen, mitä se tekee yhteisöille ja siellä toimiville yrityksille ja yhteisön taloudelle?

Mistä ihmiset ensimmäisenä karsivat? Luulen että ensimmäisenä listalla on monella kaikki itsensä hemmotteluun liittyvä, kaikki “ei välttämätön”.

Ei käytetä niin paljon kampaaja-, kosmetologi-, ompelija- tms palveluita. Eli juuri niiden pienyrittäjien palveluita joilla muutenkin nyt on jo tiukkaa.

Ruoka ostetaan sen mukaan mikä on halvinta. Valitettavasti se ei ole useinkaan sitä kotimaista se halvin. Nän ollen vaikutus maanviljelijöihin, karjankasvattajiin jne on myös suora.

Ei enää osteta kotimaisia vaatteita kun halvemmalla saa kiinasta kyseenalaisissa oloissa tehtyjä riepuja. Ei tilata esimerkisksi kotimaisia lehtiä. Lapset eivät voi kenties jatkaa harrastuksissaan.

 

Ei tätä asiaa voi sivuuttaa ajattelemalla että älkää nyt vinkuko jos joka päivä ei voi olla karkkipäivä. Kun kuitenkin monelle on kysymys oikeesti toimeentuloon tarvittavasta rahasta jo nyt. Ja jos vielä kiristetään niin ei se näillä ihmisillä ole pois mistään ylimääräisestä kivasta vaan jopa laskujen maksusta ja ruoasta.

 

Yhä useampi ihminen, joka ehkä ennen leikkauksia siitä isommasta käteen jäävästä rahasta on voinut uhrata osan tukemalla kotimaista osaamista (ostamalla kotimaista ja käyttämällä palveluja), maanviljelyä ja paikallisia yrittäjiä joutuu jatkossa miettimään voiko enää tehdä niin vai onko parempi käydä kirppiksellä ostamassa vaatteet ja ostaa ulkolaisia kasviksia jotka ovat valitettavasti halvempia kuin kotimaiset.

 

Moni sanoo ettei pienituloisten ihmisten verotuloilla Suomea pyöritetä, ei varmasti pyöritetäkään yksinään, mutta ihan jokaista meistä tarvitaan ostamaan niitä tuotteita ja palveluita jotka vaikuttavat myös siihen voiko esim joku yrittäjä jatkaa työssään tai palkata jonkun muun lisäkseen töihin. Mitenkäs se slogan meni, että ostamalla kympillä kuussa kotimaista…. ja niin poispäin. Mutta jos valitettava fakta on että kun se kymppi pitää saada riittämän mahdollisimman moneen niin kuinka moni sen jatkossa pystyy käyttämään kotimaiseen.

 

Nyt palkansaajia rokotettaisiin 4170 milj. edestä. Yritykset nettoaisivat 3630 milj.

Tämän rahan yritystahot voivat käyttää laskemalla hintoja ja lisäämällä tuotantoa, mikä toisi lisää työpaikkoja.

Tai esim uusiin investointeihin.

Tai maksamalla lisää osinkoja.

Aika näyttää meneekö raha sinne minne kuuluu ja paljonko se lopulta auttaa esim pienyrittjiä.

Vankasti epäilen ja pelkään että ei auta samassa suhteessa kuin isompia yrittäjiä ja kun ostovoiman heikentyminen taas puolestaan heittää loskaa niskaan toisesta päästä.

.

Kyse on lopulta tasa-arvoon pyrkimisestä ja heikompien puolustamisesta, ei siitä ettei esim yrityksille ja heidän uusille innovaatioilleen pitäisi antaa tässä kohtaa lisää rahaa. Nyt on älähdetty siitä epätasa-arvosta joka laskun maksajien kohdalla vallitsee.

Liian pieni porukka maksaa liian kipeästi ja isosti viulut.

 

Esim jos vertaan vaikka itseäni ja puolisoani.

Toisen meistä tulot riippuvat pitkälti niistä paljon parjatuista lisistä. Työ on epäsäännöllistä kolmivuorotyötä. Töissä ollaan usein illalla, yöllä, viikonloppuna ja pyhinä. Toinen työskentelee maanantaista perjantaihin kellonaikoina jotka eivät edellytä maksamaan mitään lisiä. Vain toiselle meistä siis tämän kohdan leikkuri sivaltaa.

 

Toiselle meistä kertyy ylityötä jos esim iltavuorolainen sairastuu ja joutuu pidentämään päiväänsä. Toisen työnkuvaan ei kuulu ylityöt. Jälleen samalle ihmiselle meistä giljotiini käy rahapussin kulmaan.

 

Toisella meistä on työvuosiin sidotut lomat joilla työssä jaksaminen epäsäännölisessä vuorotyössä on koitettu turvata. Toisella on alusta asti ollut se 30 päivää eikä se siitä nytkään muutu… Arvaatte varmaan että taas tämäkin säästökohta osuu vain toiseen meistä.

 

Niinpä niin. Tasan ei mene nallekarkit kyllä. Jotenkin näkisin kuitenkin tasa-arvoisempana sen että jokainen palkansaaja puolella osallistuisi näihin talkoisiin tasa-arvoisemmin. Ja ehdottomasti hallitus saisi näyttää esimerkkiä leikkaamalla omia lomiaan ja palkkojaan.

Nyt sentän pientä toivoa, ainakin kosmeettista sellaista on väläytelty mm solidaarisuusverolla. Tosin väliakaisella sellaisella. Saapas nähdä.