Mitä me oikeastaan juhlimme kun juhlimme ystävänpäivää?
Sydämiä, kortteja, rakkautta, ystävyyttä?
Niitäkö yhdistyy ajatuksissa helmikuun neljänteentoista?
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että ihan näin sievä ei kuitenkaan Valentiinuksen päivä olekaan kun sen historiaa tutkii perusteellisemmin.
Alunperin Pyhän Valentiinuksen legendan mukaan Roomassa keisari Cladius II halusi vahvistaa armeijaansa 200-luvulla ja siksi kielsi nuoria miehiä menemästä naimisiin. Pyhän Valentinuksen mielestä kielto oli täyttö höpöhöpöä ja hän vihki pareja salaa. No, huonostihan hänelle kävi ja Valentinus teloitettiin 14.2.
Tämä ei kuitenkaan vielä ole kyseisen juhlan aivan alkuperäisin muoto. Juuret ovat syvemmällä ja pakanallisemmissa menoissa. Taustalla vaikuttavat hedelmällisyysrituaalit. Rakastavaisten päivää kunnioitettiin roomalaisten toimesta vuosittain 15.2. järjestettävällä Lupercalia-juhlalla. Juhlaa järjestettiin aina 400-luvulle asti, eli sitä on vietetty melkoisen monta vuotta vielä kristinuskon laillistamisen jälkeenkin.
Lupercaliaa vietettiin Lupercus jumalan kunniaksi. Lupercus oli roomalainen vastine Kreikkalaisten Pan-jumalalle. Tämä jumala tunnettiin melkoisena vekkulina molemmissa antiikin maissa. Kuuluisa hän oli erityisesti sukupuolisesta kyvykkyydestään. Pan-patsaan joskus nähneet tietävät että aikalaillahan kaverilla jopo keulii.
Keskeisessä asemassa juhlassa oli luperci-pappien suorittama riitti, jossa he uhrasivat vuohen Palatium-kukkulan juurella sijaitsevassa Lupercal-luolassa ja juoksivat sieltä ulos kansan keskuuteen. Luola, jossa uhraus suoritettiin, oli sama jossa susiemo tarun mukaan imetti Rooman kaupungin perustajia Romulusta ja Remusta.
Lupercaliaa juhliessaan Lupercuksen papit olivat joko alasti tai pukeutuivat vuohennahkaan ja maalasivat itsensä vuohen ja koiran verellä. Luolasta ulos juostessaan he nahkaremmit viuhuen ruoskivat erityisesti nuoria naisia. Tämän uskottiin parantavan naisten hedelmällisyyttä. Nämä uhrimenot, ruoskiminenja veri ovat joidenkin näkemysten mukaan olleet syy nykyisissä ystävänpäivän korteissa ja koristeissa paljon käytettyyn punaiseen väriin.
Näiden remmeillä hutkittujen naisten nimet laitettiin myös arpalipulle ja uurnaan. Roomalaiset poikamiehet saivat sitten nostaa sieltä itselleen “leikkikaverin” vuodeksi. Kuulostaako tutulta osin vielä tänäkin päivänä vaikkapa ystävänpäivän rusettiluisteluihin tai speed date:ihin viitaten? Tai vaikkapa ala-asteella aikanaan harrastettuun arvontaan siitä kuka tekee kellekin salaisen ystävänpäiväkortin tai –kirjeen.
Sydän symbolin taustastakin on paljon erilaisia versioita. Osa uskoo sen muodon tulleen esim muratin lehtien muodosta. Vahvoja viitteitä on myös siitä että sydän symboli viittaisi naisen muotoihin, rintoihin tai pakaroihin. Osan mielestä jopa sinne kaikkein intiimeimpään.
Myöhemmin ystävänpäivään on liittynyt myös tuo pieni siivekäs nuolia ampuva jumal-olento, Cupid. Cupid tunnetaan Kreikassa Eroksena. Heidän mytologiassaan hän oli Areksen ja Afroditen poika. Tuo lemmen, himon ja seksin jumala nähtiin myös homoseksuaalisen rakkauden alullepanijana.