Kuntapuolelle laskeutui jo aiemmin helmikuussa työrauha, kun sopimusneuvottelut saatiin päätökseen. Moni hoitaja jatkoi elämäänsä ihan normaalisti ja somekin on ollut jopa yllättävän hiljaa yksityisen puolen SOSTES:n neuvotteluista.

Moni tuntuu ajattelevan ettei sillä minulle kunnallisella puolella ole niinkään väliä mitä yksityisellä puolella neuvotellaan.

Epic fail!

Aikanaan kun sote vihdoin kaiken kouhotuksen jälkeen tulee (jos tulee), on maakunnilla melkoinen homma pohtia kuinka se saa rahat riittämään kaikkeen sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvään.

Ajatusleikki: Olet maakunnan diktaattori joka saat päättää. Miten itse ajattelisit, mikä on kaikkein kriittisintä järjestää? Moni varmasti ajattelee että tietenkin erikoissairaanhoito ja akuutti hoito kaikille maakunnan ihmisille. No niinpä, onhan se äärimmäisen tärkeä osa ja pakko saada toimimaan.

Siitä kun lähdetään alenemaan ”tärkeysjärjestyksessä” alaspäin niin valitettavasti esimerkiksi ikäihmisten hoito ja hoiva tulee jäämään sinne häntäpäähän. Mistä rahat kasvavan vanhus-ikäluokan hoitoon?

Dadaaa! Ja lamppu syttyy!

YKSITYISTETÄÄN!

Miksi tuottaa enää palvelut itse, kun yksityisiä firmoja pyörii kuin korppikotkia puhvelin ruhon yllä odottamassa omaa vuoroaan. Erittäin iso kiusaus tulee olemaan maakunnilla yksityistää ikäihmiset pois omista helmoistaan.

Monet sote-alan henkilöstöä koskevat tulevaisuuden uhkakuvat tulevat ennen kaikkea yhtiöittämisestä ja nopeaasta yksityistämisestä. Hurjimmillaan laajamittainen valinnanvapaus ja naisvaltaisen sote-henkilöstön siirtyminen julkiselta sektorilta yhtiöihin töihin voi tuoda tullessaan toistuvia määräaikaisuuksia sekä työsuhteen ehtojen ja sosiaaliturvan heikennyksiä, ja myös työsuhteiden pirstoutumista.

Moni tuntuu ajattelevan, että eihän siinä mitään, jos työtä vaan riittää. Mutta onko sulle oikeasti ihan sama, onko palkkasi satasia pienempi nykyisestä ja onko töitä turvallisesti joka viikko tai joka kuukausi? Saatko jatkossa laskut maksettua jos tili on huomattavsti pienempi tai jos jollain listalla ei olekaan töitä kuin vaikkapa 20 tuntia kolmen viikon aikana. Nämä epäkohdat ovat arkipäivää kollegoillemme yksityisellä puolella, valitettavasti!

Karua faktaa yksityiseltä puolelta:

Tällä hetkellä yksityisen puolen työntekijöiden palkat ovat jopa 5 – 10 % pienemmät kuin kuntien palveluksessa olevien palkat. Palkkaeron takia yksityiset työnantajina saavat kohtuutonta kilpailuetua. Tämä kilpailuetu (pienemmät palkkakulut) on valtti niille siinä kohtaa, kun esimerkiksi maakunnat miettivät kuka palvelut tuottaa.

Kun kilpailutukset lisääntyvät ja säästöjä haetaan joka puolella, Soten myötä viimeistään, tämä palkkaero voi jo itsessään johtaa siihen, että yksityiset yritykset valtaavat koko sosiaalipalvelualan. Tämä tarkoittaisi hyvinkin kymmenien tuhansien ihmisten nykyisen työn loppumista. Työpaikat siirtyisivät halvempien palkkojen takia yksityiselle puolella. On myös julkisuudessa puhuttu, ettei yksityinen puoli tule koskaan palkkaamaan niin paljon vakituista henkilökuntaa, kun nyt kunnallisella puolella on. Ne ovat firmoja/yhtiöitä joiden tehtävä on tuottaa omistajilleen tulosta, rahaa, massia. Ei niitä firmoja huvikseen, yhteisen hyvän nimissä tai hyväntekeväisyyttään pyöritetä. Siellä ei takuulla pidetä yhtään liikaa henkilöstöä, joka niille rahallisesti on kaikkein kallein kuluerä.

Ns. nollatuntisopimukset ovat aina vaan kasvava ongelma sosiaalipalvelualalla. Onhan se ”kätevä” tapa sitoa ihminen palvelukseensa, ilman että työtä luvataan välttämättä ollenkaan. Nollatuntisopimus tarkoittaa, että työntekijä sitoutuu tekemään töitä esimerkiksi 0-40 tuntia viikossa, mutta hänellä ei ole oikeutta yhteenkään työtuntiin. Työnantaja kutsuu töihin silloin kun sille sopii ja sillä on tarvetta. Ei niin että työntekijä voisi sanella koska tarvitsisi töitä.

Työntekijä on täysin riippuvainen siitä mitä työnantaja päättää ja pelkää koko ajan työttömyysturvan menettämistä. Työntekijällä on täydet työntekovelvollisuudet, mutta ei oikein mitään oikeuksia. Koita siinä sitten suunnitella omaa elämää ja niinkin arkista asiaa kuin laskujen maksua kun ei tiedä yhtään etukäteen tulevaa työaikaansa eikä palkkansa määrää. Näissä sopimuksissa työnantajariski siirtyy työntekijälle. Onhan se työnantajalle kannattavaa, kun voi säädellä henkilökunnan määrää oman mielensä mukaan.  Tilanne on täysin kohtuuton.

Nyt kun näistä työn teon ehdoista neuvotellaan, neuvotellaan myös meidän kuntapuolen työntekijöiden tulevaisuudesta. Näiden sopimusten alle tulemme solahtamaan, jos oma maakuntamme päättää, ettei enää julkinen puoli tuota palveluita.

Ei siis ole olenkaan sama mitä ”ne siellä muualla” nyt neuvottelee.

ERTO, SuPer ja Tehy sekä muut yksityisen sosiaalipalvelualan palkansaajajärjestöt ovat jättäneet valtakunnansovittelijalle lakkovaroituksen yrityskohtaisista lakoista:

·       12.3. – 14.3. Attendoa ja Mehiläistä koskeva lakko

·       14.3. – 16.3. Esperiä ja Pihlajalinnaa koskeva lakko

·       19.3. – 21.3. Vetrea Terveyttä, Helsingin Diakonissalaitoksen Hoivaa, VTKL-palveluita, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiötä ja Invalidiliiton Asumispalveluita koskeva lakko

Lakon piiristä on rajattu pois hengityshalvauspotilaiden hoito.

ERTOn, SuPerin ja Tehyn lisäksi lakkoaallossa on mukana myös muita palkansaajajärjestöjä, jotka neuvottelevat yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksesta.

Palkansaajajärjestöt julistivat 16.2. yksityiselle sosiaalipalvelualalle myös yksityistä varhaiskasvatusta koskevan lakon 7. – 8.3. ERTO, SuPer ja Tehy julistivat tämän lisäksi jo 8.2. sopimusalalle ylityö- ja vuoronvaihtokiellon, joka on toistaiseksi voimassa

Nyt siis joka ikinen kuntapuolen hoitaja myös tukemaan näitä neuvotteluja. SuPerin sivuilta löytyy paljon lisää tietoa. Jakakaa Somessa, välittäkää tietoa, pitäkää korvat ja silmät auki. Lakkojen ajankohdat on hyvä huomioida myös jos suunnittelee tekevänsä keikkaa kyseisenä aikana. 

Kirjoittaja on Hanna Jokinen, ammatistaan ylpeä lähihoitaja, kuntavaikuttaja ja SuPer-aktiivi.