Ei mennyt kuin muutama tunti SuPerin ja Tehyn julkistamasta 6.2. alkavasta ylityö- ja vuoronvaihto kiellosta, kun someen alkoi tupata väitteitä kuinka me (ahneet) hoitajat nyt vaarannamme potilas- ja asiakasturvallisuuden itsekkäällä käytöksellämme.

Hetkinen, mistä me puhumme? Mitä ylityö- ja vuoronvaihtokielto tarkoittaa?

Se ei tarkoita sitä, että jätämme lapset tai vanhukset kunnallisella puolella hoitamatta. Se ei tarkoita, että marssimme holtittomasti kesken työpäivän ulos työpaikoilta. Se tarkoittaa, että me teemme vuoromme niin kuin ne lain edellyttämällä tavalla on sovittu yhdessä työnantajan kanssa.

Tätä sopimista kutsutaan työvuorolistaksi.

Ihan normaalissakin tilanteessa asioiden kuuluisi myös hoitoalalla olla sillä mallilla, että jos työvuorolistassani lukee tiistaina 6.2. vuoro 7:00-15:00 menen töihin klo seitsemän ja lähden sieltä kello kolme iltapäivällä. Ei niin että kello 15:15 alan hätäpäissäni raapia päivän potilasraportteja kokoon, juostuani ensin kellon kanssa kilpaa koko muun vuoron. Ja hups vain, ylitöitä tuli äkkiä jopa 45 minuuttia. Työnantajan painostuksesta lähden sitten perjantaina jo 45 minuuttia aiemmin töistä, kun tiistaina meni yliajalle. Missään ei näy, että tuli ylityötä. En saa siitä asianmukaista korvausta ja millään ei ole todistettavissa, että töissä on liian paljon työtä henkilökunnan määrään nähden.

Miten voi kukaan väittää, että tekemällä normaalin sovitun mittaisen työvuoron hoitaja aiheuttaa vaaraa hoidettavilleen? Miten voidaan ajatella olevan millään lailla hyväksyttävää nykyisen kaltainen meno, että melkein päivittäin vuorot venyvät. Jatkuvasti jäädään paikkaamaan henkilökuntavajetta tekemällä sairastuneen kollegan vuoro oman vuoron perään, tulemalla vapaalta töihin,  tai jakamalla vain rivistä pudonneen työntekijän työt jäljelle jääneiden kesken?

Eikö itseasiassa vaarallisempaa ole, nyt täysin muka-hyväksyttäväksi katsottu meininki, että hoitaja tekee ”pakon edessä” vaikkapa ensin vuoron klo 13-21 ja yökön sairastuttua joutuu jatkamaan vielä klo 21-07 samoilla silmillä. Sekö on potilasturvallisuutta, että esimerkiksi 15 tunnin yhtäjaksoisen työnteon ja valvomisen jälkeen hoitaja annostelee ruiskuun Morphinia kivuliaalle potilaalle. Herran haltuun, että väsyneenä ei tee inhimillistä virhettä tai virhearviota toisen ihmisen elämällä.

Se taho joka jo vuosia on vaarantanut Suomessa potilasturvallisuutta on työnantajataho. Kunnissa on kovat säästöpaineet ja jo aivan liian kauan on leikattu ja heikennetty esimerkiksi juurikin vanhustenhoidosta. Jos vaikkapa kotihoidon hoitajalla on iltavuoronsa aikana 22-25 käyntiä niin voi miettiä ihan jo maalaisjärjellä voiko siitä selvitä kahdeksassa tunnissa? Tai vain kuudessa tunnissa joita monin paikoin sijaisten annetaan tehdä, jotta kunta säästää siinäkin kohtaa sen parin tunnin palkan.

Jos työpäivän työmäärä on jo normaalissa tilanteessakin täysin ylimitoitettu, kuten se hoitoalalla aivan liian usein tai jopa päivittäin on, ei voi väittää hoitajan tai hoitajia edustavan liiton olevan syy siihen, jos potilasturvallisuus vaarantuu.

Työnantajalla on vastuu siitä, että vuoroissa on tarpeeksi porukkaa. Ja myös siitä, että sijaiset hankitaan pois olevien tilalle. 

Ei ole rikos tai itsekkyyttä tehdä sovittuja työvuoroja jatkuvasti joustamatta ja uhraamatta omaa elämäänsä. Itseasiassa potilasturvallisuudesta huolehtimista on se, että hoitajalla on elämässään muutakin kuin työ. Hänelle jää aikaa levolle, perheelle, ystäville, kunnostaan huolehtimiselle ja palautumiselle. Me hoitajat teemme työtämme vahvasti omalla kropallamme ja sydämellämme, jos ne kuluvat loppuun mitä enää jää jäljelle? Ei voi olla liioiteltua pyytää lainmukaisten työvuorojen toteutumista ja myös muuta normaalia elämää myös hoitajille.

Erikoisinta tässä jupakassa on se, että me emme nyt työehtosopimus-neuvotteluissa edes pyydä mitään mihin ei olisi varaa. Kiky otettiin meidän ja muiden pienipalkkaisten ihmisten selkänahasta. Nyt talouden suunta on kääntynyt ja juuri uutisoitiin, että tulossa on ennätys isojen osinkojen kevät yritysmaailmassa. Siinä maailmassa johon tulonsiirtona meiltä otetetut rahat siirrettiin. Eikö nyt kikyn-hengessä pitäisi uutisoida ennätys-investoinneista ja ennätysmäärästä uusia työllistyneitä ihmisiä, eikä siitä, että osakkeen omistajien rahapussi lihoo entisestään ennätysmäisesti.

Meillehän kiky esitettiin pakollisena ratkaisuna, jotta saadaan investointeja ja yritysmaailma jylläämään Suomessa ja Suomi nousuun. Nyt, kun pyydämme osamme tästä talouden parantuneesta tilanteesta, meille ei heru mitään. Sori siitä vaan hoitajat, olette itsekkäitä, kun pyydätte kiky-kompensaatiota ja pidätte kii laillisesti sovituista työvuoroistanne.

Taistelutahtoa kollegat, älkää luovuttako lokapuheiden edessä. Nyt tarvitaan sitä paljon puhuttua ”munaa” sanoa EI!

En jää ylitöihin, en tule vapaalta töihin ja en vaihda vuoroa.

Me ollaan oikealla asialla ja meilläkin on oikeus tehdä työmme asiallisin ehdoin ja suunnitellun työvuoron puitteissa. Meidänkään ei tarvitse eikä pidä polttaa itseämme loppuun työssä.

Tämä vuoronvaihto- ja ylityökielto osui siinäkin mielessä maaliinsa, että se tuo nyt karulla tavalla julki sen mistä olemme puhuneet jo vuosia. Nyt konkretisoituu se kuinka paljon olemme joustaneet ja taipuneet eivätkä asiat ole sillä miksikään muuttuneet. Me olemme se tukipilari ja selkäranka jota ei kannattaisi lähteä enää yhtään lisää murtamaan. Hoitajien mitta on täysi, nyt viedään tämä kunnialla maaliin!

Kirjoittaja on Hanna Jokinen, Hattulasta kotoisin oleva ammatistaan ylpeä Lähihoitaja.