Tehy-lehti julkaisi kirjoituksen, jossa kerrottiin Ruotsissa heränneestä huolesta, kun lähihoitajia oli palkattu korvaamaan sairaanhoitajia. Jutussa rinnastettiin ja käännettiin ruotsalainen undersköterskatutkinto suomalaiseksi lähihoitajatutkinnoksi. Tässä kuitenkin melkoisen härskisti vedetään mutkat suoriksi tarkistamatta faktoja. Vaikkakin Undersköterskatutkinnon ja suomalaisen lähihoitajatutkinnon suorittaneet voivat työskennellä ristiin pohjoismaissa, niin täytyy muistaa, ettei tutkintojen sisältö, pituus eikä laajuus ole verrattavisssa. Kannattaa tutustua tutkintojen perusteisiin.

Myöskään tutkimus johon viitattiin (leikkauspotilaiden kuolleisuus on tutkitusti ollut korkeampi sairaaloissa, joissa hoitajien koulutustaso oli matalampi ja henkilöstömitoitus niukempi) ei tarkoita sitä, että sairaalat joissa suomalaisen lähihoitaja koulutuksen saaneet hoitajat hoitavat potilaita olisivat jotakin surmanloukkuja. Lähihoitajien asioihin erityisen perehtynyt liitto, SuPer, on pyytänyt oikaisua vastaavan tutkimuksen suomennokseen ja uutisointiin. (https://www.superliitto.fi/viestinta/tiedotteet-ja-kannanotot/kannanotto-tehyn-tulkinnat-henkilostorakenteen-merkityksesta-potilaiden-kuolleisuuteen-virheellisia/)

Suomennoksessa ”registered nurse” on virheellisesti väitetty tarkoittavan vain sairaanhoitajaa ja näin ollen lähihoitajien on tulkittu olevan vain jonkinlaista avustavaa henkilökuntaa. Näissä tutkimuksissa on oikeasti lopulta kyse siitä onko sairaalassa koulutettuja hoitajia vaiko paljon niitä, joilla ei ole minkäänlaista hoitajakoulutusta. 

Tutkintojen ja koulutuksen sisällöt hoitoalalla vaihtelevat suurestikin eri maiden välillä, samoin henkilöstörakenne hoitotyössä, joten yhtäläisyysmerkkien vetäminen vierasmaalaisten tutkimusten perusteella suomalaisen ja muun maalaisen lähihoitajatutkinnon välille on hyvin harhaan johtavaa ja jopa loukkaavaa. 

Lähihoitaja tutkinto on Suomessa yhtä lailla rekisteröity tutkinto kuin sairaanhoitaja, joten kyseisen tutkimuksen käännöksessä avustavilla hoitajilla tarkoitetaan oikeasti kouluttamatonta henkilökuntaa eikä suinkaan lähi- ja perushoitajia. Lähihoitajat rekisteröidään Valviran ammattihenkilörekisteriin sosiaali- ja terveydenhuollon nimikesuojatuiksi ammattihenkilöiksi. Valvira ylläpitää JulkiTerhikkiä ja JulkiSuosikkia, joista jokainen kansalainen voi tarkistaa hoitaako häntä koulutettu ja rekisteröity ammattihenkilö.

Ammatistaan ja ammattitaidostaan ylpeänä lähihoitajana Tehy-lehden juttu tuntuu todella ikävältä. Kirjoituksessa on myös hyvin kummallinen näkökulma ajatellen, että kyseessä on suuri, eri ammattiryhmien hoitajia jäsenikseen haluava liitto. Täytyy muistaa, että Tehyssä on jäsenenä myös lähihoitajia. Esimerkiksi Tehyn paljon markkinoiman Suomen Lähihoitajat ry:n jäseneksi voi liittyä lähi-, perus- tai apuhoitajan tutkinnon suorittaneet tai tutkintoon opiskelevat, jotka ovat Tehyn ammattiosaston tai Tehyn opiskelijayhdistyksen jäseniä. Suomen Lähihoitajat ry tekee tiivistä yhteistyötä Tehy ry:n kanssa.

Tunnen melkoista mielipahaa kollegoiden puolesta jotka ovat Tehyn liitokseen valinneet ja nyt saavat lukea mitä heistä oikeasti ajatellaan oman liittonsa toimesta. Herää jopa niinkin pitkälle viety huoli, että jos julkisuudessa omasta jäsenryhmästä kirjoitetaan näin ikävään sävyyn, niin näkyykö asenne myös lähihoitajien saamassa palvelussa ja edunvalvonnassakin Tehyssä? Todella kaikesta sydämestäni toivon, että ei näy.

En myöskään ymmärrä tätä vastakkainasettelua ja vanhanaikaisen hierarkkisuuden henkiin herättämistä. Näinä aikoina olisi erittäin tärkeää pitää yhtä kaikilla pienipalkkaisilla aloilla ja vallankin hoitoalan ammattilaisten kesken, liittoihin ja ammattinimikkeisiin katsomatta.

Suomessa on esimerkiksi kymmeniä, jopa satoja, vanhainkoteja tai kotihoidon yksiköitä joissa kyllä se on se lähihoitaja joka ottaa asiakkaastaan kokonaisvaltaisen vastuun. Ja hyvin ottaakin. Vanhainkodeissa ja kotihoidossa hoidetaan koko ajan vaikeammin sairaita asiakkaita ja niissä todellakin lähihoitajat ovat alansa asiantuntijoita. Jos Euroopassa verrataan sairaanhoitajakoulutusta alempia koulutuksia, on suomalainen lähihoitajatutkinto yksi niitä harvoja joka antaa mahdollisuuden myös itsenäiseen toimintaan. Ilman korkeammin koulutetun hoitajan ”valvontaa”.

Suomalaisen ikärakenteen takia myös sairaaloissa iso osa hoidettavista on ikäihmisiä, joilla useimmilla on myös muistisairaus. Perushoidon merkitys korostuu entisestään ja lähihoitajien osaaminen muistisairaiden hoitamisessa on entistäkin arvokkaampi voimavara työyhteisölle. Sitä osaamista sairaaloihin pitäisi nykyisestään lisätä. Ei pidä kuitenkaan nähdä lähihoitajaa enää nykypäivänä pelkkänä vaipanvaihtajana tai pyllyn pesijänä vaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilönä.

Aika moni sairaanhoitajaopiskelija myöskin aloittaa uransa kokeneen lähi- tai perushoitajan opissa harjoittelujaksoillaan. Usein saattaa olla juurikin se lähihoitaja joka ohjaa sairaanhoitaja-opiskelijalle, kädestä pitäen, miten vaikkapa katetroidaan, miten pistetään insuliinit tai jaetaan lääkkeet. Mitä pitää huomioida haavan hoidossa tai mitä tehdään jos asiakas saa epilepsia-kohtauksen tai jos hänen verensokerinsa laskevat kriittisen alhaiseksi. Muutenkin faktat lähihoitaja koulutuksen sisällöstä ja ammattitaidon laajuudesta kannattanee Tehyssäkin tarkistaa ennen kuin tällaisia ulostuloja lisää tehtaillaan.

Monessa paikassa sairaanhoitajan toimenkuva on nykyään, esimerkiksi kotihoidon ja vanhainkotien yksiköissä, tiimin vetovastuussa toimiminen ja välitön hoitotyö saattaa jäädä hyvinkin minimiin. Silloin voidaan todellakin kysyä hyvällä syyllä kumpikos se kokonaisvastuun vanhasta ja sairaasta ihmisestä kantaa, lähihoitaja joka häntä hoitaa päivittäin vai sairaanhoitaja joka saattaa ”kentällä” asiakkaita nähdä vain vaikkapa kerran tai pari viikossa. Myös sairaaloissa monesti lähi- ja perushoitajat ihan yhtä lailla, oman koulutuksensa puitteissa, havainnoivat potilaan tilaa ja toteuttavat hyvin laaja-alaisesti hoitotyötä. 

Lähihoitajana toivoisin Tehyn miettivän olisiko vallan anteeksipyynnön paikka omien lähihoitaja jäsentensä suuntaan ja yleisesti tarkistamisen varaa suhtautumisessaan lähihoitajien ammattiin ja osaamiseen. Tahallista tai tahatonta ajattelemattomuutta, mutta helposti saattaa johtaa siihen, että lähihoitajat äänestävät jaloillaan ja siirtyvät Tehystä pois liittoon joissa heitä oikeasti arvostetaan. Kunnioitus, rohkeus ja vastuullisuus ovat arvoja joihin itse nojaan työssäni lähihoitajana, kuten myös ay-aktiivina, samaa toivoisin nyt myös Tehyltä.

Kirjoittaja on Hanna Jokinen, 36-vuotias, ammatistaan ylpeä lähihoitaja ja SuPer-aktiivi Hattulasta