Seksiin suuntautuneet?

Taannoinen gay-gaala herätti somekohua kun vuoden homoksi valittiin 16-vuotias Tuure Boelius. Hän on tullut tutuksi tuhansille nuorilla ja aikuisillekin YouTube kanavastaan ja etenkin videostaan jolla hän puhuu avoimesti homoseksuaalisuudestaan.

Tästähän osa kansalaisista sitten veti herneet nenään, kauhisteltiin miten nyt lapsi on seksualisoitu ja gaalaan pääsyyn itsessäänkin ehdotettiin 18v ikää kun sen luonnehan nyt on vähän ”sellainen”.

Niin millainen? Seksiäkö siellä ajatellaan gaalaväen harrastavan? Eikö kyse ollutkaan upeasta ja arvokkaasta juhlasta, jossa tehdään arvokasta työtä esimerkiksi sen eteen ettei yhdenkään ihmisen tarvitsisi tuntea olevansa viallinen, väärä tai friikki?

Näyttökuva 2017-02-08 kello 12.13.22.png

En sen enempää nyt ruodi itse gaalaa, siitä ja Tuuren voitosta löytyy oikein hyviä blogi-postuksia. Niihin mulla ei ole lisättävää. Se mikä tässä jaksaa ihmetyttää on ajatus siitä miksi seksuaalisen suuntautumisen ajatellaan kertovan yksinomaan vain seksistä, seksin harrastamisesta tai seksuaalisesta halukkuudesta.

Jos kerrot olevasi esimerkiksi homo niin yhä monen mielestä se on sama kuin kertoisit olevasi joku seksimaanikko joka haluaa panna kaikkea vastaantulevaa. Jopa niin kiivaasti että heterotkin saavat pidellä housuistaan kii ettei heitä suorastaan väkisin temmata mukaan aktiin.

Tai herranen aika biseksuaalit, tai panseksuaalit. Kukaanhan ei tämän teorian mukaan olisi hetkeäkään heiltä turvassa jos suuntautuminen määrittelisi myös halukkuuden asteen!

Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Olisiko hyvä tutustua ihan aluksi esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen määritelmään? Ja samalla myös sukupuolen määritelmään joka sekään ei ole vain kaksinapainen ”mies vai nainen”- asetelma. Suuntautuminen ja sukupuoli kun ovat paljon muutakin kuin vain seksiin liittyviä asioita.

Setan sivuilta lainattuna: ”Seksuaalinen suuntautuminen on ominaisuus, joka kertoo siitä, kehen ihminen ihastuu, rakastuu, tuntee emotionaalista tai eroottista vetovoimaa. Seksuaalinen suuntautuminen määritellään tunteiden kohteen ja oman sukupuolen pohjalta.”

Seksuaalinen suuntautuminen ei kerro itsessään yhtään mitään siitä kuinka paljon tai vähän seksiä, tai millaista seksiä yksilö haluaa harrastaa. Se ei kerro siitä mitä ihminen tekee vapaa-ajallaan, miten käyttäytyy juhlissa, millainen työntekijä on tai missä puitteissa tapaa mieluiten ystäviään.

Omissa tutuissa ja ystävissä en ole huomannut mitään erikoista seksuaalisuuden korostumista sen perusteella miten ihminen on suuntautunut. Tiedän heteroita joiden seksikokemuksista voisi kirjoittaa Kamasutran uudelleen, kahteen kertaan. Tunnen homoja/lesboja/bi-seksuaaleja joille seksi ei ole edes kymmenen tärkeimmän asian listalla elämässä. Ja kaikkea siltä väliltä. Pitkien suhteiden kannattajia, perheellisiä ja sinkkuja joille maailma on aistillisuuden pelikenttä. Näillä millään määreillä vaan ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten kukakin on suuntautunut!

Seksuaalisen suuntautumisen määre on eroottisen vetovoiman tuntemisen lisäksi myös se kuka (ja minkä sukupuolen edustaja) yksilössä herättää esimerkiksi rakkauden ja ihastumisen tunteita. On paljon ihmisiä jotka saattavat rakastua palavasti, tuntea emotionaalista vetovoimaa toiseen ihmiseen tuntematta ollenkaan seksuaalista tarvetta tai halua. Ja näitä seksuaalista halua tuntemattomia ihmisiä löytyy aivan kaikista sukupuolista ja suuntautumista.

On myös jännä seikka miten usein ne ovat juuri ne kaikkein homofoobisimmat ihmiset joita tuntuu kiinnostavan toisten seksielämä ja suuntautuminen eniten. Enemmän jopa kuin ihmisiä jotka eivät koe mitään paniikkia siitä mihin suuntaan ja ketä kohtaan vastaantulija kokee mitäkin tunteita.

Josko siis vähitellen jo opittaisiin ettei seksuaalinen suuntautuminen ole seksiin suuntautumista vaan monen pienen yksityiskohdan summa. Ihminen on niin paljon isompi kokonaisuus kuin se yksi pieni osasensa, eli suuntautuminen.

Niin kauan kuin nämä perusasiat eivät edes ole hallinnassa ihmisillä, tarvitaan vaikkapa juuri Gay-gaaloja ja Tuuren kaltaisia ihmisiä jotka tekevät arvokasta työtä tasa-arvon eteen. Arvokasta työtä sen eteen että rakkaus ja se seksikin vielä joskus on jokaisen yhtäläinen oikeus ilman muiden kauhistelua.

 

Loppuun vielä toinen lainaus Setan sivulta,

Henkilöä, joka rakastuu ns. vastakkaiseen sukupuoleen – nainen mieheen ja mies naiseen – sanotaan yleisesti heteroksi. Jos henkilö rakastuu oman sukupuolen edustajaan, käytetään termiä homo tai lesbo. Homolla voidaan tarkoittaa miespuolista homoa tai homoa sukupuolesta riippumatta, lesbo on naispuolinen homo. Biseksuaali on henkilö, joka tuntee emotionaalista ja/tai eroottista vetovoimaa sekä miehiä että naisia kohtaan tai joka ihastuu ihmiseen tämän sukupuolesta riippumatta. Panseksuaali eli panseksuaalinen ihminen tuntee seksuaalista tai/ja emotionaalista vetoa kaikkia sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan. Kiinnostuksen kohteen sukupuolella ei ole heille merkitystä. Monet panseksuaalit kokevat, että termi vapauttaa luokittelemasta seksuaalisen kiinnostuksen kohteita sukupuolen mukaan. Termit panseksuaalisuus ja biseksuaalisuus ovat osittain päällekkäisiä.

Kannattaa vaikkapa juuri seta.fi sivulta lukea myös miten laaja ja moninainen käsite sukupuolikin on!

 

Kirjoittaja on Hanna Jokinen, ammatistaan ylpeä Lähihoitaja ja kaikenlaisen tasa-arvon puolustaja.

 

Suhteet Rakkaus Mieli Uutiset ja yhteiskunta

Minä ja mun oma asia.

Ihmiset, nuo luomakunnan kruunut. Aika usein olemme kyllä melkoisen hassuja kaikessa tohotuksessamme ja kaikkine ongelminemme.

 

Yksi asia johon todella monessa yhteydessä olen törmännyt on ihminen ja hänen oman asiansa tärkeys. Ja tottahan se toki on että jokaista meistä koskettaa eniten omaan minäämme, iloihimme ja suruihimme liittyvät jutut.

Eikä siinä monessa tapauksessa olekaan mitään pahaa.

 

Joskus kuitenkin tässä ”kun just nyt tää mun juttu on se tärkein”- asenteessa mennään aika pahasti metsään ja saadaan sillä aikaan ihan turhia selkkauksia. Etenkin jos kyseessä on asia joka ihan virallisesti ei kaada maailmaa mutta ehkä itseä just sillä sekunnilla harmittaa.

 

Monesti esimerkiksi asiakaspalvelutyössä tai vaikkapa somessa keskustelupalstoilla ja monissa muissakin yhteyksissä tämä asenne rehottaa. Pirstataan ja räyhätään vaikka oikeasti asia ei olisi edes kovin kiireellinen. Palvelua ja huomiota vaadimme silti heti, mielellään jo eilen.

 

Asiakas on aina oikeassa, niin ainakin väitetään. Tähän varmasti moni on vedonnut vaatiessaan mielestään ansaitsemaansa erikoiskohtelua ja huomiota. Olen itsekin koittanut rauhoitella esimerkiksi silmälasinsa hukannutta asiakasta kun hän on vaatinut koko paikalla olevan henkilökunnan etsintäpartioksi muuttamista jotta hänen itse hukkaamansa lasit löytyisivät. Henkilökunnalla sinällään ei ollut mitään tekemistä sen kanssa että asiakas oli unohtanut lasinsa jonnekin.

 

Pitäisiköhän meidän hassujen otusten opetella ajattelemaan ”vitosen säännön”- mukaan. Tämä somessakin paljon kiertänyt aforismi kehoittaa miettimään että kannattaako asiasta rissaamiseen uhrata viittä minuuttia kauempaa jos se ei viiden vuoden päästä merkitse enää yhtään mitään.Vai voisiko vain antaa olla. Itse lisäisin että voisiko laskea vaikka viisi kertaa viiteen ja miettiä ennenkuin esimerkiksi haukkuu jonkun tai postaa someen jotain melkoisen turhaa mouhoamista kulloinkin käsillä olevasta omasta ”ongelmastaan”. Tulisi ainakin ehkä muotoiltua vähän nätimmin jos hetken uhraisi sille ajatukselle mitä sanoo, miksi sanoo ja miten sanoo. Yleensä asiallisesti muotoiltu kritiikki antaa paremman lopputuloksen kuin hyökkäävällä asenteella palautteen antaminen.

 

Mietitäänkö onko se oma asia oikeasti niin maailman lopun tärkein että sen on tultava just-nyt-heti hoidetuksi vai voiko sen kanssa odottaa vaikka viisi minuuttia tai jopa viisi päivää. Toki jos asia on oikeasti hurjan tärkeä niin silloin siitä ei kannata antaa periksi. Silloinkin asian voi hoitaa kolmella tavalla; hyvin, huonosti ja hyvin huonosti.

 

Kunnioitetaanko siis toisiamme ja hoidetaan asiat asioina, asiallisesti. Ja kiitetään kun joku auttaa meitä tai hoitaa asiaamme. Ei tiuskita, räksytetä ja hoputeta aivan syyttä suotta. Ihmisinä ihmisille.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään