Pas*a vuosi 2016?
Näin vanhan vuoden jo vähitellen pakkaillessa kimpsujaan & kampsujaan ja muuttaessa historian lehdille lopullisesti on kai jonkinlaisen tilinteon aika. Loppuvuoteen on pakkaantunut monia ikäviäkin juttuja, mm. julkkisten kuolemia jotka toki ovat isoja ja ikäviä uutisia. Maailma on monella tapaa rikki, sekaisin ja raiteiltaan. Politiikan maailmasta en ala edes puhua, sen verran pähkähullua menoa on monessa kohtaa saanut nähdä. Niin meillä kuin muuallakin.
Moni tuntuu olevan sitä mieltä että paska vuosi. Paskin kaikista ja paskempaa ei voi olla eikä tulla. Somessa vastaan tulee nyt lähes päivittäin meemejä, postauksia ja keskusteluja siitä kuinka vuosi 2016 oli jotakin ennenkuulumattoman hirveää. Oliko se sitä oikeasti?
Jos vilkaistaan olkamme yli vaikka kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden taakse niin kyllä niistäkin vuosista monenmoista löytyy.
2006 toukokuussa Suomalainen metsäyhtiö UPM ilmoitti vähentävänsä Suomessa noin 2 600 työpaikkaa tulevien vuosien aikana. Paperiliitto ilmoitti aloittavansa lakon. Metsäteollisuus tuomitsi työnseisauksen.
Samana vuonna esim Jaavan maanjäristys vaati yli 6 200 kuolonuhria.
Musiikkimaailma menetti vuoden aikana esimerkiksi Juicen ja James Brownin.
1996 heinäkuussa Pommi-isku olympialaisissa surmasi yhden ja haavoitti 111 ihmistä
Saman vuoden joulukuussa maailmaa järkytti JonBenet Ramsayn kuolema. Kuusivuotias kauneuskuningatar löydettiin murhattuna kotinsa kellarista Boulderissa Coloradossa. Vanhempia syytettiin, mutta surma jäi ratkaisematta
Kuolema korjasi mukaansa mm. Ella Fitzgeraldin, Tupac Shakurin ja Marcello Mastroiannin.
Myös vanhemmalta ajalta löytyy ehkäpä jopa 2016 vuotta huonompia vuosia, 1848 Hullu vuosi Euroopassa. Vallankumouksia lähes joka maassa. Katovuodet 1695- 1697 joiden aikana nälkään ja tauteihin kuoli Suomessa n. 130 000 ihmistä eli kolmannes maan väestöstä.
Niin ja hei vuodet 1914-1918. Ensimmäinen maailmansota ja sen aika, saattoi olla vähän pahempaa kuin 2016.
En toki väitä että vuosi 2016 olisi ollut kokonaisuudessaan mitään ruusuilla tanssimista. Suomessa, maailmalla, omassa ja läheisten elämässä tapahtui vaikka ja mitä. Itse olen tänä vuonna tavoitellut isoja tavoitteita, joista vain osa toteutui. No mutta hei, elämää on vielä vuonna 2017 ja sen jälkeenkin. Ei muuta kuin uudelleen tavoittelemaan unelmiaan.
Vuosi 2016 toki koetteli monella tapaa. Opin sen ettei ihminen jaksa loputtomiin painaa täydellä teholla. Ei varsinkaan jos uhraa liikaa aikaa muiden puolesta tekemiseen ja muiden tarpeiden täyttämiseen, itsensä unohtaen. Oli terveydellisiä huolia ja uupumista. Mutta oli myös äärimmäisen tärkeitä huomioita siitä mitkä asiat kaipaavat muutosta. Ja voin vakuuttaa että jos elämä olisi ollut vain yhtä pinkkiä hattara-höttöä niin en olisi näitä huomioita osannut tehdä.
Kuluva vuosi opetti ja näytti myös itselle ja muillekin että kova työ palkitaan. Rohkeat päätökset tuottavat useimmiten parhaat ratkaisut. Vaikeudet näyttävät kuka pysyy rinnalla ja kuka kaikkoaa. Itse ainakin opin entistä selvemmin tämän vuoden aikana ketkä ovat niitä ihmisiä joille voin soittaa empimättä keskellä yötä itkien räkä poskella. ja samoille ihmisille soitin myös silloin kuin tapahtui ihania, isoja juttuja.
2016 jää mun mieleen vuotena jona uskalsin. Uskalsin enemmän melkeinpä kuin ikinä. Vuodesta jää isosti mieleen myös upeita kokemuksia, jaettuja hetkiä. Joskus kyyneleidenkin kastelemia luottamuksellisa keskusteluja. Rakkautta ja ystävyyttä. Maailman kaunein karpathos ja sen kadut, meri. Lopulta isoin tunne on kiitollisuus.
Joku minua viisaampi on sanonut seuraavaa. Hautakiveen kaiverretaan syntymäpäivä ja kuolinpäivä, mutta kaikkein tärkeintä on viiva niiden välissä. Niinpä. Ja sillä viivalla 2016 on vain yksi vuosi, yksi 52:n viikon rupeama. Mikään tuskin oleellisesti muuttuu kun kello lyö sunnuntaina 00:01 ja 2017 alkaa. Se on lopulta meidän ihan omissa kätösissämme pitkälti millaiseksi elämämme teemme ja mitä asioita menneestä haluamme muistaa. Itse valitsen muistaa nyt ne kaikki hyvät.
