Kovaa peliä koulumaailmassa.
Tuskin kukaan on välttynyt viime päivinä iltalehtien ja sosiaalisen median ryöpytykseltä liittyen Lahdessa malttinsa menettäneen opettajan tilanteeseen.
Kannanottoja asiaan on paljon, puolesta ja vastaan. Joidenkin mielestä vika on vain opettajassa osan mielestä oppilaissa.
Kyseinen opettaja itse kertoo ettei hänellä ole pedagogista osaamista ja että oppilaiden käytös on jatkunut jo kuukausia. Opettajaa on heitelty mm. tuolien osilla ja muilla esineillä. Luokan oppilaista löytyy heitä jotka huudattavat musiikkia tunnilla ja onpa joku heistä esimerkiksi mennyt luokassa olleeseen pahvilaatikkoon kesken tunnin.
kuva: The Sunday Times
Voi hyvää päivää. Etten paremmin sanoisi. Toki opettajan ammatti on vaativa ja siinä menettää pelin hyvin pian jos provosoituu. Mutta miten ihmeessä on mahdollista että tämän kaltainen käytös oppilaiden taholta on annettu jatkua kuukausia? Miksi kukaan ei ole puuttunut tai jos on puuttunut niin keinot ovat olleet kyllä todella heikkoja jos tilanne yhä vain on puuttumisesta huolimatta jatkunut.
Onko kyseinen opettaja saanut tukea, neuvoja, perehdytystä esimerkiksi rehtorilta? Työterveydestä? Koska kyllähän tässä kuitenkin on erittäin hankala ja henkisesti kuormittava tilanne ollut jo pidemmän aikaa kyseessä. Opettajahan on käytännössä tullut kuukausia työpaikkakiusatuksi. Kiusatuksi niin oppilaiden kuin jokaisen häntä auttamatta jättäneen tai tehottomasti toimineen kollegan ja esimiehen taholta! Kiusaamisen ja huonon käytöksen läpi sormien katsominen on sen sallimista ja silloin on ihan yhtä paha kiusaaja itsekin.
Toki kun faktoja ei ole käytössä, esimerkiksi koulun toimista tilanteen ennaltaehkäisyssä, voimme vain arvailla. Jokatapauksessa karua kieltä todella yksin jääneestä (tai jopa yksin jätetystä) työntekijästä ja loppuun palamisesta tämä kertoo.
Jotain on nuorison asenteissa pahasti mennyt pieleen, valitettavan monen kohdalla, viimeisen kymmenen vuoden aikana. Itse teen opiskelijoiden parissa työtä muutamia kertoja vuodessa ja yhä vain haastavampaa on esimerkiksi oppituntien pito. Hurjan monille nuorilla tuntuu olevan asenne ettei toista ihmistä tarvitse kunnioittaa, toisen työtä ei tarvitse arvostaa jos se juuri nyt itseä ei kiinnosta.
Pitämilläni tunneilla löytyy monia joille tärkeintä on meikkaaminen, naapurin kanssa ääneen juttelu ja naureskelu. Kännykkää räplää täysin estoitta lähes vähintään joka toinen. Parhaimmat tapaukset ilveilevät, nukkuvat tai maata röhnöttävät pulpetillaan.
Toki ymmärrän ja hyväksyn ettei kaikkia voi kaikki asiat kiinnostaa, mutta huolestuttavaa on että sama asenne jatkuu sitten jopa esimerkiksi hoitoalan työharjoitteluissa. Viime vuosien aikana on saanut huomata että jos on sovittu että työpäivä alkaa klo 7 niin monelle oppilaalle on täysi yllätys että se tarkoittaa että kello seitsemän tulee olla jo töissä eikä sillon vasta heräillä kotoa. Raportit voi joidenkin oppilaiden mielestä käyttää nukkumiseen kahvipöydän päällä retkottaen, koska tää vanhustenhoito ei nyt vaan kiinnosta. Onneksi yhä isoin osa on kuitenkin upeita nuoria (ja vanhempia) jotka oikeasti haluavat oppia ja tekevät parhaansa. Valitettavaa on että näiden ”ei niin innokkaiden” tapausten määrä on kasvanut viime vuosina.
Itseäni ihmetyttää mitä kodeissa nykyään tapahtuu? Omassa kodissani ja lähes kaikkien luokkatovereiden kodeissa puututtiin kaikkeen tolloiluun kyllä aivan välittömästi. Olemme mekin 80-luvulla kolttosia tehneet ja joitain kertoja opettajan hermoja koetelleet mutta koskaan sentään emme ketään ole esimerkiksi tuolin osilla heitelleet tai solvanneet. Ja jos tällaista käytöstä olisi ollut niin siitä olisi mennyt välittömästi viesti kotiin ja ainakin meillä olisi arestia tippunut ja muita sanktioita. Lisäksi ainakin omat vanhempani ovat laittaneet minut (mikäli oikein muistan) pyytämään anteeksi jokaiselta jolle olen väärin tehnyt. Myös opettajilta.
Kyseisessä tapauksessa nuoret eivät tunnu ymmärtävän mihin he itse syyllistyvät, vaikka tokikaan myöskään opettajan kilahtaminen ei ole oikein. Toisen ihmisen kuvaaminen salaa tai vasten tämän tahtoa ei liene suomessa sallittua. Saati että sen kuvaamansa videon pistää nettiin. Taitaa esimerkiksi kunnianloukkauksen raja tässä jo ylittyä ja kunnianloukkaus on kuitenkin asia josta voi joutua vastuuseen myös juridisesti. Samoin tavaroiden heittely toisen ihmisen päälle on väkivaltaa. Väkivallasta ja vahingonteosta on säädetty myös omat lakinsa ja säädöksensä. Myöskään työpaikkakiusaaminen ei ole sallittua. Suomessa laki myös velvoittaa huolehtimaan työsuojelusta ja tässä tapauksessa vaikuttaa kyllä ettei opettajien työsuojelu ole ollut oikein hereillä kun sama ralli on saanut jatkua kuukausia. On työyhteisössä jokaisen tehtävä huolehtia työsuojelusta ja työn turvallisuudesta. Niin oppilaiden kuin opettajienkin näkökulmasta. Ja tämä tilanne tuskin hetkeen on ollut kummallekaan osapuolelle kiva tai turvallinen.
Tuntuu todella hurjalta että yhä vain hallitus suunnittelee kuinka voidaan varhaiskasvatuksessa kasvattaa ryhmäkokoja ja luokkakoot ovat olleet kouluissa jo kauan aivan vastuuttoman kokoisia. Tämähän se lopputulos sitten on kun kodit ulkoistavat kasvatuksen päiväkodeille ja kouluille, joissa resursseja toimia heikennetään entisestään. Yhä useampi lapsi ja nuori jää ja tulee yhä enemmän jäämään ilman huomiota ja henkilökohtaista ohjausta. Jos kotona ei opeteta edes perusteita siitä miten yhteiskunnassa toimitaan niin lopputulos on katastrofi. Lahden tapaus on mielestäni hyvin surullinen esimerkki siitä mihin jatkuvat varhaiskasvatuksen ja koulujen säästöt johtavat. Yhdistettynä johonkin ihmeelliseen asennemuutokseen ja käytöstapojen puutteeseen joka lasten ja nuorten parissa valitettavan usein nykyään vallitsee. Tarvitseeko oikeasti jonkun kuolla tai vahingoittua ennen kuin asioihin puututaan?
Kirjoittaja on Hanna Jokinen, Lähihoitaja ja SuPer-aktiivi.
