Don´t pray for Orlando.

50 ihmistä sai surmansa homoklubilla Orlandossa Floridassa tapahtuneessa joukkoampumisessa sunnuntaina aamuyöllä. Nuorin uhreista oli tiettävästi 20-vuotias. Kyseessä on amerikan historian suurin joukkoampuminen.

Iltapäivälehdet uutisoivat että Orlandolaisen homoklubin joukkoampujaksi epäillyn Omar Mateenin isä kertoo olevansa järkyttynyt teosta.

Hänellä ei ollut aavistustakaan, että poika suunnitteli tällaista tekoa.

NBC-kanavan haastatteleman isän mukaan poika oli suuttunut nähdessään kahden miehen suutelevan Miamissa muutama kuukausi sitten. Isän mukaan tapauksella voi olla yhteyksiä tekoon.

 

Olen sanaton. Onko maailmassa enää mitään mieltä. Onko ihmisyys todella näin tallottu maanrakoon ja kustu sen päälle vielä viimeisenä pilkkana.

 

Toki kyseessä on päästään täysin sairas yksilö jos se että näkee kahden ihmisen suutelevan aiheuttaa reaktion jonka takia riistää viideltäkymmeneltä muulta hengen. Mahtoiko ampuja ajatella että hänen tekonsa lopetti 50 ihmisen elämän. He eivät enää koskaan sano läheisilleen näiden olevan tärkeitä. He eivät ikinä valmistu haaveammattiinsa tai tee työtään. Heidän äitinsä, isänsä, puolisonsa, lapsensa eivät koskaan enää saa tilaisuutta puhua, nauraa, riidellä, rakastaa uhreja.

 

Klubilla on takuulla ollut ihan kaikenlaisia ihmisiä, niin homoja, lesboja kuin heteroitakin. Onkohan tämä yhteiskunnan sairas jäsen mahtanut ajatella että surmaa myös heteroita tai vaikkapa ihmisiä joilla ei ole minkäälaista seksuaalista suuntatumista, joille seksi- tai siihen liittyvät suuntaukset eivät ole ikinä näytelleet mitään roolia.

 

En ole ikinä kuullut yhdenkään homo-, lesbo- tai bi-ystäväni suuttuvan nähdessään heteroiden suutelevan tai muuten osoittavan rakkautta. En ole myöskään heidän taholtaan koskaan kuullut ohikulkevalle heteroparille huutelua siitä että ”vitun heterot kuolkaa pois” tai kuinka ällöttävää heidän yhdessäolonsa on.

 

En ole ikinä ymmärtänyt miten minun tai jonkun muun rakkaus olisi pois muilta ihmisiltä. Onko sillä yhtään mitään väliä mitä kukakin tekee makuuhuoneessaan kenenkin kanssa kunhan kyseessä on kaksi ihmistä (tai useampi ihminen) jotka ovat siellä omasta tahdostaan? Ei sinne varmaankaan naapureita ja kylänmiehiä kovinkaan moni väkipakolla kutsu katsomaan kenen kanssa siellä lakanoissa painitaan. Miksi sitä edes pitää ajatella sitten homo- tai lesbopariskunnan kohdalla.Kuinka monen hetero tuttavan seksipuuhia tai rakkaussuhdetta jaksat ihmitellä, miettiä ja päivitellä?

 

Loppuuko käsitys ”ihminen” siihen että satut syntymään seksuaalivähemmistön edustajaksi. Tekeekö esimerkiksi homo- tai bi-seksuaalisuus henkilöstä jotain muuta kuin samaa lihaa, verta ja tunteita olevan pakkauksen kuin hetero-kastiin syntyneestä?

Näyttökuva 2016-06-13 kello 14.25.40.png

 

Usein kuulee sanottavan että seksuaalivähemmistöistä tulee esimerkiksi mediassa juttua joka tuutin täydeltä? No näköjään ei vieläkään tarpeeksi kun edelleen asia on joillekin yksilöille näin käsittämätön ja poikkeuksellinen että siihen pitää vastata asein ja lopettamalla viattomien ihmisten elämän.

 

Meidän on aika rakastaa. On aika oppia pitämään edes turpansa kii jos ei osaa hyväksyä ja rakastaa lähimmäistään ihmisenä, katsomatta sitä mikä hänen halunsa ja rakkautensa kohde on. Nyt on aika toimia hyvän asialla, tasa-arvoisen rakkauden asialla. Rukoukset ovat toki tärkeitä nekin, mutta yksin niillä ei muuteta maailmaa. Rakasta. Nouse vihaa vastaan. Sano ei maailmalle jossa ei saa rakastaa. Sano ei maailmalle jossa suudelman hinta on viidenkymmenen ihmisen henki.

Suhteet Rakkaus Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta

Huutamalla kasvaa hyvin käyttäytyviä lapsia?

Taannoin osuin todistamaan tapausta jossa julkisessa liikennevälineessa vanhempi naishenkilö korotti ääntään hyvin töykeään sävyyn nuorelle pojalle. Kyseessä ei siis ollut edes mikään rippikouluikään ehtinyt jantteri vaan henkilö jota voi vielä lapseksi kutsua.

En nähnyt tilannetta, mutta kuulin kyllä sanan säilän sivaltelut. Nainen suomi poikaa puhelimen käytöstä. Ilmeisesti poika käytti kännykän kameraa niin että se osui naisen kiukkusuoneen. ”Nyt kyllä laitat sen puhelimen pois. Kyllä minäkin sen verran puhelimista ymmärrän että siinä  näkyy nyt minunkin kuvani ja minä en halua että se leviää mihinkään”. Jotain tämän kaltaista takanani keuhottiin. Saarnaaminen jatkui hyvän aikaa. Nuori poika tuli takuulla nolatuksi oikein huolella ja ihan koko lähiympäristön kuullen.

Näyttökuva 2016-05-31 kello 20.58.49.png

Tapaus sinällään ei ole ajatukseni pointti vaan se miten yhteiskunnassa kohdellaan lapsia ja kasvavia nuoria. Miten tämän vanhemman rouvan kaltaiset henkilöt olettavat että lapsista kasvaa fiksuja ja hyvin käyttäytyviä nuoria jos he itse eivät ole valmiit kohtelemaan heitä hyvin vaan keskustelevat hyvin alentuvaan ja ilkeän sävyyn. Käskytystä, syyttelyä, äkäilyä

Tilanteessa toki oli ihan ok ottaa asia puheeksi jos kokee tulevansa salakuvatuksi julkisella paikalla. Sekään ei toki ole millään lailla korrektia käytöstä. Mutta miten asian sanoo onkin sitten se esimerkkinä ja kasvattajana olemisen paikka. Keuhkotako kaikki ulos mitä sylki suuhun tuo toinen julkisella paikalla nolaten vai keskustelevaan sävyyn asiallisesti.

Tässäkin kohtaa olisi naiseläjä voinut ihan kauniisti ottaa asian puheeksi ja kysyä kuvaako poika mahdollisesti häntä ja pyytää lopettamaan. Etenkin jos ei varma voi olla mitä toinen puuhaa. Nykyään monet nuoret ja lapsetkin käyttävät näppärästi puhelimia ja sosiaalistamediaa ja kuvaavat esimerkiksi snapchatin kaltaisiin pikaviestimiin kännykän etukameralla itsestään kuvia jolloin kameraan vastapäätä tuijottava henkilö ei kyllä kuviin ikuistu millään tavalla. Kannattaa siis asiallisesti varmistua ennen kuin toista alkaa syytellä.

Samaa asennetta kohtaa toisinaan myös työelämässä ja muuallakin. Nuoria ihmisiä dissataan heidän ikänsä tai kokemuksen puutteen perusteella. Ihan kuin se ettei vielä ole aikuisen kengissä tai omaa kymmenien vuosien kokemusta miltään elämän alalta tekisi toisesta sylkykupin tai jollakin tavalla vähempi arvoisen.

Mielestäni yhteiskunta jossa osaa sen jäsenistä saa kohdella epätasa-arvoisesti ja epäkunnioittavasti on syvältä jostakin jonne aurinko ei paista. Asennevammaa on ja pahasti onkin jos lähdetään oletuksesta että kaikki lapset ja nuoret ovat pohjasakkaa ja aina pahat mielessä. Totta kai jokaisen ikäpolven satoon mahtuu ne omat mädät omenansa, mutta valtaosa nuorista ihmisistä on vallan fiksuja ja hyvää sakkia.

Itselläni uhkaa keittää heti kun koen että ihmisiä kohdellaan rumasti ja vähätellen johtuen esimerkiksi nuoresta iästä, kokemattomuudesta tai jostakin muusta syystä jonka varjolla kohtelija kuvittelee voivansa nostaa itsensä jollekin paremmuuden jalustalle.

 

Nuoret ja lapset, kaikessa vihreydessään ehkä vielä kömpelöt ja osaamattomat ovat kuitenkin ne joihin käsiin tämä maa joskus jää. Millaisia heistä luulemme kasvavan jos näytämme vähättelyn ja ilkeän käytöksen esimerkkiä? Ei kai ne käytöksen kultaiset säännöt ole yhtään sen erilaisemmat 12-vuotiaalle kuin 70-vuotiaallekaan?

Suhteet Ystävät ja perhe Vanhemmuus Uutiset ja yhteiskunta