Viime viikon yksi isoja uutisotsikoita oli Helsingissä sattunut melkoisen erikoinen case jossa näytteenottaja oli ottanut verinäytteitä käytetyillä neuloilla ja näin ollen altistanut 19 ihmistä esimerkiksi HIV- tai Hepatiitti-tartunnalle.

Tottakai minustakin näin paljon verikokeissa käyvänä kansalaisena, mutta sitäkin enemmän hoitajana, tapaus vaikuttaa varsin hämärältä. ”Miten tää on mahdollista?” on kysymys jota kaikki kysyvät. Loput reaktioista sitten vaihtelevatkin lynkkausmielialasta rohkean sankarin viitan sovitteluun, ilmoittihan hän kuitenkin mokastaan heti.

Totta kai jutun taustat kiinnostavat minuakin, mutta vielä kiintoisampi ilmiö on syntynyt jutun ympärille. Siihen miten esimerkiksi muut laboratoriot ympäri Suomen ovat tehneet ulostuloja mediaan. Mediassa osa jutuista boostaa hoitajaa urhoollisesta toiminnasta koska tämä kertoi heti mokastaan ja raportoi tapahtuneesta. Toisissa jutuissa taas kollegat ympäri suomen rientävät kertomaan kuinka näin ei just heillä missään tapauksessa ja ikinä voi tapahtua. On videota ja runsain kuvituksin tehtyjä artikkeleja siitä miten ei vaan voi kukaan oikeasti vastuullinen hoitaja erehtyä neuloista.

Toki tämä tapaus on sinällään käsittämätön ja jopa anteeksiantamatonkin moka tekijältään, ainakin kun ajattelee niitä 19 ihmistä jotka elävät helvetissä seuraavat puoli vuotta odottaen alkaako marraskuussa HIV:n hoito ja seuranta vai pääsikö tästä painajaisesta vain jumalattomalla puolen vuoden henkisellä piinalla.

Mutta vielä enemmän peräänkuuluttaisin sitä millaisia käytäntöjä meillä terveydenhuollossa on ja mihin ne perustuvat? Miten yksikään esimies, pomo, johtaja, vastaavahoitaja antaa tällaisten käytäntöjen rehottaa jotka voivat tuhota viattomien palveluihin luottavien ihmisten elämän?

Ja aivan turha sanoa esimiehen että ”enhän mä voinut tietää mitä se henkilökunta siellä puuhaa arjessa”.

Se pitää tietää! Jos kyse on ihmisten hengestä niin käytännöt pitää tietää ja tuntea jokaisen työharjottelijasta, siistijän ja talonmiehen kautta pomoihin.

Ainakaan tässä tapauksessa HUSlab:n johtajalla ei ole pienintäkään käsitystä arjen kulusta yksikössään, jokainen voi halutessaan lukea YLE:n haastattelun aiheesta täältä jossa käy ilmi ettei hän ole käynyt edes kyseisessä näytteenottohuoneessa eikä tiedä miten neuloja siellä on käsitelty. Kuitenkin hän tietää ettei virhe voinut johtua kiireestä.

http://yle.fi/uutiset/huslab_palkitsee_ripeasta_naytteenotosta__toimitusjohtaja_nopeus_ei_johtanut_virheeseen/8780401

Käytetyille neuloille ja muille pistäville tai viiltäville jätteille on olemassa särmäisjäte-astiat. Niitä löytyy kyllä aivan takuulla jokaista kokoa olevalle neulalle koska niihin mahtuu myös veitsiä ja muuta isompaa riskijätettä. Niitä löytyy aina muutaman desin vetoisista aina ison pahvilaatikon kokoisiin. Selitykseksi ei siis saisi missään yhteydessä käydä se että tarvitaan jotain ”väliastiaa” joka ”sitten joskus” tyhjennetään sinne särmäjäteastiaan. Ja yhdenkään esimiehen ei tällaista toimintatapaa pitäisi missään kohtaa sallia.

Jokainen kollega on myös vastuussa jos näkee työkaverin tekevän jotain niin vastuutonta että on pienikin mahdollisuus että esimerkiksi juuri neulat sekaantuvat. Jokaisen uuden työntekijän, opiskelijan tai muun työhön liittyvän henkilön PITÄÄ voida ja uskaltaa puuttua jos havaitsee jotain tällaista. Hiljainen hyväksyntä on lähes sama asia kuin itse tyrkkäisit HIV-verisen neulan asiakkaan suoneen.

Ei myöskään saa olla yhdessäkään paikassa niin kiire että neuloja avataan näytteenottamisen jouduttamiseksi yksittäispakatuista kääreistään. Se että hoitaja avaa asiakkaan läsnäollessa neulan käärepaperista on reilu peli ja osoitus siitä ettei hutiloida. Ei siihen neulapaketin avaamiseen niin montaa sekuntia kulu että se työnantajaakaan konkurssiin suistaisi.

Tällaisissa töissä ja toimenkuvissa ei voi eikä saa työntekijää hoputtaa tai muuten kannustaa selviytymään nopeammin työstään kuin se laadukkaasti ja turvallisesti on mahdollista.

HUS (jossa neulagate sattui) palkitsee näytteenottajiaan nopsasta toiminnasta. HUS:sta kerrotaan että näytteenottaja saa 40 näytteen jälkeen jokaisesta ylimenevästä näytteestä euron tulospalkkion. Kovasti sieltä puolustellaan ettei nopeus pelkästään ole syy palkkiolle vaan myös laatu, mutta nopeus kyllä on yksi palkkioon johtavista kriteereistä.

Jos tällainen käytäntö on olemassa, tulisi myös valvoa miten henkilökunta palkkiota kohti pyrkii. Että toimintatavat ovat turvallisia.

Mielestäni kuvatun kaltainen palkkio on erittäin arveluttava tämän kaltaisessa työssä. Ihmismielen kilpailuhenkisyys ja nykyinen palkkauksen naurettava taso takuulla pistää jokaisen hoitoalan ihmisen tarttumaan jokaiseen mahdollisuuteen saada laskut edes vähän helpommin kuitattua ja leivänpäälle muutakin kuin punaisella lapulla ostettua kevytlevitettä ja ylähuulen.

Ja ihminen kun on ovela yksilö, se alkaa nopeuttaa toimintaansa prosessin kaikissa kohdissa. Jätetään väliroskis tyhjentämättä ja luotetaan että sen muistaa sitten päivän päätteeksi. (Väliroskis jota ei edes pitäsi ikinä olla ennen särmäjäteastiaa!) Avataan neulat kääreistään valmiiksi ja laitetaan “johonkin” odottamaan näytteenottoa ja näin päin pois.

On vähän eri asia maksaa bonusta nopeasta kertakäyttö-astioiden pakkaamisesta tehtaalla kuin ihmisten suoneen neulojen työntämisestä labrassa.

Nyt jokainen hoitaja joka sosiaalisessamediassa lyttää tätä näytteenottajaa menee ja tarkistaa omalla työpaikallaan miten teillä menetellään käytettyjen neulojen kanssa. Onko särmäisjäteastiat ja kulkeutuuko neulat niihen HETI näytteenoton tai injektion antamisen jälkeen. Ja jokaikinen avaa suunsa, vaikka saisi kuinka nipon leiman otsaansa, jos tässä asiassa on puutteita. Samoin jokaikinen pomo, esimies, vastaavahoitaja tai millä nimellä nyt ovenpielessä nimilaatta komeileekaan, menee ja tarkistaa miten ne alaiset hommat tässä kohtaa hoitavat.

Tätä on syytä puhua ihan jokaisessa tiimissä, osastokokouksessa ja kahvipöydässä. Koska sinä et todellakaan halua olla se kenen työmaalla tämä tapahtuu seuraavaksi tai kuka lävistää asiakkaan suonen hepatiitti-neulalla! Meitä kaikkia kuitenkin hoitoalalla velvoittaa jo omavalvontasuunnitelmakin, emme kukaan ole vastuusta vapautettuja sivustakatsojia.

Lainaus Valviran omavalvontasuunnitelman sisältöä ja laatimista koskevat määräykset, kohdasta 4.1.8. HYGIENIAKÄYTÄNNÖT:

”Terveydenhuollon jätteiden käsittelyssä tulee noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Terveydensuojelulaki (763/1994) edellyttää, että jätteet säilytetään, kuljetetaan ja käsitellään siten, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on julkaissut oppaan terveydenhuollon jätteiden pakkaamisen, merkinnän ja käsittelyn ohjeistuksen yhtenäistämiseksi (STTV:n oppaita 3:2006). Tämän lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon jätehuollossa on otettava huomioon käytettävissä olevat loppusijoitusmahdollisuudet, paikalliset olosuhteet, tarvittavat työsuojelulliset toimet sekä kunnalliset jätehuoltomääräykset.”

Minkäänlainen ”väliroskis” josta neulat ”sitten myöhemmin” tyhjennetään ei takuulla mene läpi omavalvontasuunnitelmaa tehtäessä. Ja tästä suunnitelmasta ja sen noudattamisesta vastaa koko henkilöstä ruohonjuuresta huipulle.

Ja ei. Tätä asiaa ei voi selittää millään, mutta yhtään kenenkään ei kannata myöskään kiillottaa kilpeään tämän pahasti mokanneen hoitajan kustannuksella. Lynkkausmieliala kannattaa kääntää kysymykseksi, miten omalta osaltani pidän huolen ettei tällainen koskaan, ikinä, never ever toistu? Miten takaan ettei minun ja minun työyksikköni takia kukaan koskaan joudu pelkäämään saaneensa tappavan taudin?

Kirjoittaja on Hanna Jokinen,

Lähihoitaja (myös niihin laskimoverinäytteiden ottoihin lisäkoulutettu) ja SuPer-aktiivi.