Hyvää naistenpäivää, ihan aikuisten oikeasti!

Taas on se päivä kun facebook täyttyy kukkien kuvista ja sokerisista naisille suunnatuista onnitteluista. On taas yksi niitä päiviä kun kahvit kaadetaan (oho, siis tarjoillaan) sänkyyn ja miehet kirmaavat paketti-ostoksille.

Näin kärjistetysti. 

Älkää käsittäkö väärin, onhan toki kaikki toisen arvostukseen, huomioimiseen ja kiittämiseen liittyvä aina mieltä lämmittävää ja hyvinkin hyvä asia.

Lisää arvostusta voisimme tosillemme osoittaa laajemmassakin mittakaavassa jos jatkossa porukalla panostetaan juhlapäivien muistamisiin ostamalla kotimaisia tuotteita taivaikkapa pienten paikallisten yrittäjien palveluita.

Näyttökuva 2016-03-08 kello 10.17.31.png

Mutta kun onnittelit tänään naista naistenpäivän johdosta niin tiedätkö mistä häntä onnittelit? Mikä on naistenpäivän todellinen tarkoitus?

Amerikan sosialistinen puolue julisti aikoinaan ensimmäisen USA:n kansallisen naistenpäivän olevan 28. helmikuuta 1909, vuoden 1908 vaatetyöläisten lakon kunniaksi.

Kommunistisissa piireissä Ranskassa levinneen tarinan mukaan kansainvälinen naistenpäivä olisi perustunut vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon. Osa lähteistä sanoo että lakon yhteys naistenpäivään olisi perätöntä keksintöä vuodelta 1955, jotta päivän yhteys maailman kommunistiseen liikkeeseen ja isoon itäiseen naapuriimme voitiin irrottaa ja näin parantaa naisten tasa-arvoa länsi-euroopassa ilman siihen siellä liittyviä aatteellisia ennakkoluuloja.

 

Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta 1911, jolloin Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä järjestettyihin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista ja miestä. He vaativat naisille äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista. Ensimmäisen maailmansodan aikaan naistenpäivä liittyi kiinteästi myös rauhanliikkeeseen. Sen seurauksena päivän vietto levisi vuonna 1913 myös Venäjälle. Muualla Euroopassa naiset protestoivat myös sotaa vastaan. Ensimmäistä YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää puolestaan vietettiin 8.3.1975.

Naistenpäivän tausta on siis hyvinkin poliittinen ja yhteiskunnallinen. Sen kohdalla puhutaan siis vakavista, isoista ihmisoikeus-seikoista eikä niinkään vaaleanpunaisista prinsessaunelmista ja timanttikoruista tai muista lahjoista ja lällyttelystä. Puhumme asioista kuten tasa-arvo, ihmisoikeudet ja siitä kuinka ne eivät vieläkään esimerkiksi köyhemmissä maissa todellakaan toteudu tässä 2000-luvun maailmassa.

Maailmassa kuolee abortin takia noin 700 000 naista vuosittain.

Meillä koti-Suomessa Yli 40% naisista on joutunut miehen tekemän seksuaalisen tai muun fyysisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi täytettyään 15-vuotta.

Maailman noin 1,3 miljardista köyhästä melkein 70% on naisia. Etenkin esim vammaiset, siirtolaiset ja vanhukset vat erittäin alttiita köyhyydelle.

Maailmalla käynnissä olevista konflikteista yli 95%:ssa esiintyy vakavaa naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Naisia kohtaa suhteettoman suuri vastuu yhä palkattoman työn, kuten hoitotyön, tekemisen muodossa (lasten hoito kotona, omaishoitajuus) mikä hankaloittaa heidän osallistumistaan kokonaisvaltaisesti koulutukseen, työmarkkinoille ja julkiseen elämään.

Maailmanlaajuisesti naiset saavat yleisesti pienempää palkkaa kuin miehet ja heidän työllistymisensä on vähemmän turvattua. Lisksi korkean tason työpaikat ovat yhä naisten saavuttamattomissa. Maailmalla ainoastaan yksi neljästä korkeamman tason virkamiehestä tai johtohenkilöstä on nainen.

 

Kun nyt tänään suuntaat ostamaan lahjaa sille omalle ihanalle naisellesi, jonka hän toki ansaitsee, niin suuntaathan askeleesi vaikkapa sinne paikallisen NAISyrittäjän liikkeeseen. Esimerkiksi moni kampaaja, kosmetologi ja jalkahoitaja on nainen.  Näytä silläkin valinnallasi että naistenpäivällä on OIKEASTI sinulle väliä, samoin tasa-arvolla.

Tuskin se naisesi pahastuu siitäkään, jos kukkakimpun asemasta kerrot lahjoittaneesi saman summan esimerkiksi lähisuhdeväkivallan vastaista työtä tekevälle yhdistykselle tai kehitysmaiden naisten oloja parantavalle järjestölle. Valinnanvaraa riittää takuulla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Menneinä vuosina on ainakin kaupasta löytynyt esimerkiksi reilun kaupan ruusuja, joiden kohdalla on huomoitu myös niiden tuottajia paremmin kun ”ei niin reilun kaupan” vastaavissa.

Kaikkia naisia kehottaisin kohtaamaan toisensa sisarina. Tytöt voivat kilpailla keskenään lapsellisuuttaan, mutta todellinen aikuinen nainen suhtautuu toiseen naiseen voimaannuttavasti. Verkostoitukaamme, tutustukaamme eri taustoista tuleviin kanssa-sisariimme ja yhdistäkäämme voimamme kateuden ja panettelun sijaan. Vain yhtenä rintamana voimme nousta joka puolella maailmaa miesten kanssa oikeasti tasa-arvoiseen asemaan!

Hyvinvointi Mieli Raha Uutiset ja yhteiskunta

Hei Hei Heikki!

 

Helmikuun lopussa Ylen haastattelussa Hesburgerin Heikki Salmela jyrisee sosiaaliturvan vieneen suomen kansalaisten työhalut. Hän vaatii työviikon tuntimäärän nostoa viidellä tunnilla ja soimaa yhteiskuntasopimus neuvottelijoita. Heikin mukaan “tässä ei tarvita tuota porukkaa, joka tuolla säätää”…

Surullista luettavaa että hänelle työntekijän alistaminen ja tämän oikeuksien polkeminen on ok. Hänen omia sanojaan lainaten; ”työn hinta voidaan määritellä kahden henkilön välisessä keskustelussa. Jos työn hinta on liian kallis, kauppoja ei synny, eikä työtäkään”.

Näyttökuva 2016-03-01 kello 12.01.10.png

 

Eli ettei Suomessa tarvittaisi esim ammattiliittoja tai työehtosopimuksia takaamaan työntekijän asemaa? Niinkö Heikki? Ei minimipalkkaa tai muita oikeuksia?

Ei sosiaaliturva todellakaan ole se syy miksi ihmiset eivät tee töitä. Fakta on että pitkin suomea on satoja, tuhansia ihmisiä jotka ottaisivat työtä vastaan jos sitä ensinnäkin olisi tarjolla tai jos sillä edes jollakin tavalla tulisi toimeen.

Tuttavani oli pitkään lapsen kanssa kotona ja sen jälkeen opiskeli itselleen hoitoalaan liittyvän matalapalkkaisen ammatin. Hinku työelämään oli kova mutta omalla pienellä paikkakunnalla töitä ei ollut sisukkaasti niitä hakenelle naiselle vain yksinkertaisesti tarjolla. Mistäs sitä työtä revit jos sitä ei ole. Paikka kuitenkin avautui toiselta paikkakunnalta ja hän otti sen vastaan. Bensakulut kuitenkin yhteensä päivttäiseltä 200km työmatka ajeluilta haukkaavat noin 1900e/kk palkasta melkoisen osan.

Ja hupista, maksetaanhan sitä veroja myös eli jos vaikkapa tällä esimerkin henkilöllä olisi 20% veroprosentti niin 1900e/kk palkasta käteen jää pikkusen rapiat 1500e/kk. Jos ajatellaan että bensaa on saattanyt hyvinkin kulua 550e/kk niin tälle raskasta työtä tekevälle ihmiselle jää käteen 950e/kk jolla pitäisi elellä neljä viikkoa, maksaa laskut ja asuntolainat. Vaatettaa itsensä ja lapsensa. Mielellään ruokaankin pitäisi jäädä rahaa.

Onneksi sentään jostain voi karsia ja  “Hese-pullat” esimerkiksi suosiolla sentään jättää ostamatta!

Samassa tilanteessa työttömänä ollessaan yhden lapsen äiti/isä saisi noin 760euroa. Eli esimerkin tapauksessa tässä hoitoalaan liittyvässä ammatissa toisella paikkakunnalla työtä tekevä ihminen voittaa työssä käymällä 190euroa kuukaudessa.

Ei se elämä sillä 190eurolla viikossa (työttömyyskorvaus) ole niin mukavaa että sillä ehdointahdoin kukaan elelisi jos ei ole aivan pakko. Mutta onko oikeasti jopa 10-11h mittaan venyvä työpäivä, pitkä työmatka ja vaativa työ oikeasti vain 190e/kk arvokkaampaa kuin kotona oleilu? Vallankin kun kotona esim lastaan kasvattava vanhempi joutuu työssäkäynnin aloittaessaan viemään lapsensa hoitoon ja näin ollen työssäkäynnistä koituvat välilliset kulut vievät itseasiassa talouden tiukemmalle kuin korvauksen kanssa kotona elely.

Juu jos tuijottaa lukuja kuin piru raamattua, tai kuten Heikki sosiaaliturvaa, niin voihan tästä ajatella että yksilöllä ei ole työhaluja kun työkkärin rahoilla on on niin kiva olla. Toki joukkoon mahtuu niitäkin jotka varmasti mielellään räkivät kattoon ja nostavat korvauksia tyytyväisenä. Suurinosa ihmisistä haluaa kuitenkin ihan itse ansaita elantonsa ja tehdä mieleistä, koulutustaan vastaavaa työtä. Kuulua työyhteisöön, ansaita eläkettä ja kokea olevansa tuottava jäsen yhteiskunnassa. Ihan turha siis huudella mitään työhaluista tai puuttuvasta motivaatiosta.

Vallankin, arvoisa herra Heikki, jos itse haluat ennestään huonontaa näiden pienipalkkaisten ihmisten elämää ja työllistymisen mahdollisuuksia. Itsehän samaan hengenvetoon haastattelussa sanoit että työn hinnasta on voitava neuvotella ja jos tarpeeksi halpaa sopimusta ei synny niin ei synny työtäkään. Tämäkö on sinun näkemykseni motivoivasta työpaikasta ja työtarjouksesta? Jos mentäisiin täysin villinlännen meininkiin jossa kaltaisesi ihmiset voisivat polkea toisten oikeuksia niin luuletko että täällä kenelläkään olisi edes pientä mahdollisuutta elättää itseään?

Lopuksi muistutaan vielä Heikki, että kun katsoo Hesburgerin ravintoloita niin usein asiakas on esim. nuori opiskelija. Pätkätyöläisyyden ja pienipalkkaisuuden kuningas tai kuningatar. Heiltäkö olisit halukas ihan oikeasti riistämään oikeudet ja ansiot entistä huonommaksi? Etkös tällä sahaa ihan sitä omaa oksaasi ja ammu itseäsi polveen? Luuletko että ostovoima (ja näin myös firmasi höttö-mätön myynti) nousee jos ihmiset laitettaisin tienaamaan vähemmän ja kurjemmissa oloissa?

Luojan kiitos yhä on olemassa ammattiliitot, luottamusmiehet ja työehtosopimukset! Tässä hyvä esimerkki siitä millainen maailma olisi jos kaikenmaailman Heikit täällä saisivat päättää miten työelämä toimii. Surullinen esimerkki ihmisen vallanhalusta ja totaalisesta väliinpitämättömyydestä työntekijäpuolta kohtaan.

Totta on ettei yrittäminen Suomessa ole todellakaan helppoa ja toisen ihmisen työllistäminen on kallista, mutta kummasti isommilla firmoilla kuitenkin on varaa isojen pamppujen kääriä osingot. Pienyrittäjä ja itsensä työllistäjä ei samaa hyötyä tule koskaan näkemään.

Mutta vaikka kuinka olisi työvoiman käyttö kallista niin emme kai ihan todella halua mennä orjatyövoima-menttaliteettiin ja sitten ihmetellä miksi ostovoima ei riitä, palvelut eivät myy ja pienet yritykset kaatuvat koska toiminta ei ilman asiakkaita kannata? 

Itsensä työllistäjä voi aina itse määritellä sen miten paljon venyy oman yrityksensä eteen, onko tyytyväinen ja näkeekö liiketoimintansa kannattavana jos omaa palkkaa jää esim 1e/tunnilta. Sinä kohtaa varmasti jokainen miettii mitä asialle on tehtävissä ja onko jossain mennyt pieleen. Mutta onko se oikein että toisen ihmisen työllistäjä polkee työntekijän palkan ja muut oikeudet maan rakoon niin ettei tämä voi edes elättää itseään ja pärjätä ansioillaan? Kyse kuitenkin on tässäkin esimerkissä pieni palkkaisesta alasta jonka kohdalla puhutaan todellakin nipin napin palkallaan toimeen tulemisesta eikä ahneesta duunarista jonka rahapussi pursuaa seteleitä ja joka silti vaatii yhä vaan lisää!

 

Kirjoittaja on: Hanna Jokinen, SuPer ao 610 Sihteeri, Opo, Webmaster ja yhdysjäsen. 

SuPerlehden pakinoitsija ja Hämeen Sanomien kolumnisti. 

Kevään 2016 vaalien Liittokokous- ja edustajisto ehdokas

 

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-2000001128464.html

Puheenaiheet Raha Työ Uutiset ja yhteiskunta