Lapsen lahjaton joulu.

Rasmus on viiden vanha pojan nassikka. Hän käy päiväkodissa ja on kuullut kuinka muut lapset kertovat joulupukin tulevan. Pukki tuo kuulemma paljon lahjoja ja vielä enemmän karkkia. Rasmuskin odottaa koko joulukuun ja odottaa vielä jouluaattonakin. Pieni mies painaa nenän kii ikkunaan ja melkein tärisee innosta kun näkee pukin menevän naapuriin. “Äiti, äiti, tuleeko joulupukki meille seuraavaksi? Tuleehan jooko?” Mutta pukki ei tule. Viimeinen kynttiläkin savuttaa ja sammuu. Rasmuksen äitiä viiltelee lapsensa pettymys. Pieni syliin kiipeävä poika itkee surullisena, leuka väpättää. Joulupukki ei tullut. Miksi äiti? Olinko minä tuhma? Ei yhtään lahjaa.

Rasmuksen äiti on yksinhuoltaja ja jäänyt työttömäksi kesällä. Varaa ei ollut palkata pukkia, eikä hankkia lahjoja. Sukulaiset asuvat kaukana pohjoisessa ja sinnekään ei voinut matkustaa koska rahaa junalippuihinkaan ei ollut. Voi kun joku olisi auttanut, tuonut edes pienen paketin Rasmukselle…

 

Näyttökuva 2015-11-02 kello 21.36.33.png

 

Jasmin ja Janika ovat kaksoset, innokkaita kolmas luokkalaisia neitokaisia. Syksyllä alkaa taas harrastukset. Kellä baletti, kellä fudis. Jääkiekkoakin useampi luokkakaveri harrastaa. Hienoja luistimia, treenivarusteita ja aina niin kivoja kavereita harrastuksien parissa. Niin, toisilla alkaa harrastukset, mutta ei Jasminilla ja Janikalla. Heidän vanhemmistaan isä opiskelee ja äiti on pitkäaikaisen reumasairauden takia lähes työkyvytön. Tyttöjen lempiruokaa on makaronilaatikko, onneksi, koska se on myös usein sangen edullista valmistaa. Vallankin jos ostaa tarjous-jauhelihaa. Tytöt kuuntelevat kun kaverit pihalla kertovat harrastuksistaan. Voi kunpa jonain päivänä pääsisi ratsastustunnille, tai edes kokkikerhoon. Liikuntatunnillakin nolottaa kun on kirpputorilta ostetut lenkkarit jotka nekin on jo ihan rikki.

 

Heidän kaltaisiaan lapsia on paljon. Heitä jotka eivät voi harrastaa tai eivät saa jouluna yhtään lahjaa koska perheellä hädintuskin riittää rahaa ruokaan. Joskus ei riitä itseasiassa siihenkään vaan sillon syödään pelkkää makaronia ja rainbow kummalliselta maistuvaa ketsuppia, jota on jouduttu jo jatkamaan vedellä että koko perheelle riittäisi edes vähän. Tai voi päivällisellä olla myös kaurapuuroa ilman voisilmää. Lohduttomimmassa tapauksessa pieni ihminen menee nukkumaan nälkäisenä.

 

Luokkaretket, koulun discot, yhteiset menot luokkatovereidenn kanssa. Ei, ei, ja vielä kerran ei. Ja vain siksi ettei rahaa ole.

Lapset ja nuoret joutuvat helposti myös muiden silmätikuiksi ja kiusan kohteeksi kun köyhemmillä perheillä ei ole varaa ostaa uusimpien virtausten mukaisia vaatteita tai taskussa ei piippaa uusin älypuhelin.

Monikaan lapsi ei edes pyydä niin paljon, vain jos yhden paketin edes saisi jouluna tai että ihan oikea joulupukki koputtaisi ovella.

 

Kun ryntäilet jouluruuhkassa syytämässä satasia ruokaan ja lahjoihin tai vingutat visaa jouluhysterian tyydyttämiseksi, niin voisitko pysähtyä siihen paikkaan? Tarvitsetko oikeasti 10 boxia suklaakonvehteja tai jo kolmannen joulukinkun? Voisiko oma lapsesi saada kymmenen lahjan sijasta vain 9?

Voisitko sinä olla se joka tuo joulumielen Rasmukselle, pukin ovelle kolkuttamaan tai tontun tuomaan pienen paketin? Olisitko sinä se ihana joulun enkeli jonka avulla Janika ja Jasmin voivat aloittaa jonkin uuden harrastuksen tai saada ehjät lenkkarit liikuntatunnille?

 

Auttaminen ei ole vaikeaa, eikä siihen tarvita edes suunnattomia summia rahaa. On olemassa monia tahoja joiden kautta apu menee perille. Itseäni koskettaa erityisesti HOPE ry:n toiminta joka on lähtenyt kahden äidin halusta auttaa, laajentuen nykyisellään jo monille paikkakunnille paikallistoimijoiden turvin. Hope ry ohjaa lahjoituksena saatuja vaatteita, liikuntavälineitä ja rahavaroja vähävaraisten perheiden avuksi. Juuri vaikkapa Rasmuksen kaltainen pikku vesseli saakin jouluna paketin josta paljastuu ihana uusi nalle.

 

Jos haluat auttamisesta myös hyvän mielen lisäksi upeita hetkiä itsellesi niin voit tulla tekemään hyvää ja nauttimaan hienosta illasta Hämeenlinnaan  Vanajan Kirkkoon 25.11.2015 klo 18. Järjestämme SuPerin ammattiosasto 610:n talkoovoimin konsertin josta riittää jokaiselle jotakin. Tuotto ohjataan Hope ry:n kautta alueen vähävaraisille perheille hyvää joulumieltä tuomaan ja lasten harrastusten mahdollistamiseen. Liput maksavat 10euroa. Olisiko sinun mahdollista jättää jotakin ostamatta kympillä ja sijoittaa se konserttiin tai muuhun hyvään tarkoitukseen?

 

Olet lämpimästi tervetullut kanssamme musiikin äärelle, me teemme konserttia talkoilla ilman korvausta. Me hoitajina tiedämme mitä on elää pienellä palkalla ja näemme lapsiperheiden kasvavan ahdingon myös työmme puolesta aivan liian usein. Olemme lisäksi itse äitejä, siskoja, setiä, kummeja, mummeja ja naapureita. Meitä koskettaa joulu ja lasten toive saada apua. Toivottavasti sinuakin?

 

-Hanna Jokinen ja SuPer ammattiosasto 610:n hallitus

There´s always hope- konsertti: 

https://www.facebook.com/events/491069211069191/

 

Hope Ry:

https://www.facebook.com/Hope.YhdessaYhteisesti.ry/timeline

hyvinvointi mieli raha vanhemmuus

Tätähän te halusitte? -Tai sitten emme.

 

Avasin aamulla facebookin ja jokatoinen postaus vähintään kosketti kamalaa ja traagista murhenäytelmää Ranskassa jossa iso, iso määrä syyttömiä ihmisiä menetti henkensä. He vain sattuivat olemaan väärässä paikassa väärään aikaan ja tästä kallistakin kalliimman lopullisen hinnan maksoivat.

eiffel-tower-paris-moulin-rouge-show-and-seine-river-cruise-in-paris-150305.jpg

Kuva Lonely Planet

Teko kaikessa karmeudessaan on täysin vailla järkeä ja millään tavallahan ei sitä voi käsittää tai hyväksyä. Suru ja huoli esimerkiksi omien tanssi-tuttavien puolesta nousi heti pintan ja sitä kautta asia tuntui jopa keskivertoa henkilökohtaisemmalta.

 

Itse järkyttävän verisen perjantain lisäksi huolestuttaa ihmisten äärimmäisyys. Joka toinen facebook seinäni postaus ilkkui ja pilkkasi suvaitsevaisia ihmisiä ja turvapaikanhakijoiden auttamista puoltavia henkilöitä. Muutamat huusivat kovaan ääneen että tätähän ”mamujen hyysääjät” halusivat ja nyt saivat ansionsa mukaan. Osa vaatii sulkemaan rajat lopullisesti ja suunnilleen häätämään kaikki ulkomaalaistaustaiset pois Suomesta. Sama se onko ihminen käyttäytynyt lain ja sääntöjen mukaan, kulttuurissa kulttuurin tavalla, vai onko hän mahdollinen terroristi. Mitä väliä onko ihminen kiltisti maksanut jo vuosikausia veroja suomeen ja ehkä jopa omassa yritystoiminnassaan työllistänyt esimerkiksi kantasuomalaisia henkilöitä? Ulos vaan kaikki, hus pois, koska joka ikinen maahanmuuttajahan kantaa Jatimaticia takataskussa ja suunnittelee kansanmurhaa!

 

Toinen ääripää on kaiken myötäkarvaan siloittavat ihmiset joiden mielestä asiallinenkin keskustelu maahanmuuton vaikutuksesta on rasismia ja siksi tuomittavaa. Nämä henkilöt ovat toki oikeilla jäljillä siinä että sodan kauhuja pakoon lähteneet ihmiset tarvitsevat apua, mutta jos joku esittää edes hitusen eriävää mielipidettä saa kyllä sontaa niskaansa ja vähintään Ku Klux Klan leiman otsaansa ja valkoista hiippaa sovitetaan melkein väkisin päähän.

 

Mihin on kadonnut järjen ääni? Mihin on kadonneet faktat ja propagandasta vapaa keskustelu. Mistä lähtien ääripäiden meuhkaamisella on saatu mitään kestävää muutosta aikaan tai asioita ratkaistua. Ei maahanmuuton ongelmat ja terrorismin ongelmat ratkea sillä että molemmat ääripäät vaahtoavat omaa kantaansa pyhää vihaa vastapuolta kohtaan leimuten. Auttaako väkivaltaisiin iskuihin väkivallalla vastaaminen? Käsittääkseni sellaista kutsutaan sodaksi. Sotaako ihmiset haluavat Suomeenkin? Historian tunneilla jos vähääkään on tehnyt muuta kuin nukkunut, saattaa muistaa että mikään sota ei ole koskaan alkanut ilman että väkivaltaan on vastattu ehkä jopa vielä raaemmalla väkivallalla. 

Vastakkain asettelulla ja ääripäiden toisiinsa kohdistuvalla syyttelyllä emme saa aikaan mitään. Nyt ei ole tärkeintä kuka on oikeassa ja kuka huutaa kovimmin ja parhaiten argumentoi jotta voittaisi vastapuolen kannan. Toki on selvää etteivät kaikki voi ajatella samalla tavalla kaikista maailman asioista, eikä pidäkään. Mutta meneekö nyt vähän metsään jos oikeiden ratkaisujen kesksimisen asemasta koetaan tärkeämmäksi että just minä olen oikeassa, vain ja ainoastaan minun kantani asiaan on järkevä. 

 

Fakta on että Suomi ja muu Eurooppa on kohdannut ja tulee kohtaamaan suuria kysymyksiä maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden vuoksi. Tästä pitää voida keskustella, kriittisestikin, mutta faktoihin pohjaten ja rakentaen parempia, toimivampia käytäntöjä. Nyt jo resurssipula turvapaikkahakemusten käsittelyssä on iso ongelma ja koska esimerkiksi terveystarkastuksia ei saada tehtyä maahan tulijoille ajoissa, saattaa vastaanottokeskuksissa ja hätämajoituksissa päästä röyhähtämään epidemioita joiden aiheuttaja-sairauksia ei muutoin enää suuressa mittakaavassa Suomessa tavata. Tuberkuloosi hyvänä esimerkkinä. Mutta eihän sitä resurssipulaa ja ongelmia saada millään tavalla ratkottua sillä että puoleen tai toiseen huudetaan vaan omaa kantaa ja näkemystä, vihaa ja paniikkia lietsoen. Missään nimessä ei toki saa väheksyäkään maailmalla vallitsevaa tilannetta tai sulkea siltä silmiään.

 

Nyt tarvitaan nopeita toimia niin hallitukselta kuin paikallisemmiltakin päättäjiltä ja muilta tahoilta. Miten estää Pariisin kaltaisten kauhujen tapahtuminen vaikkapa Helsingissä. Väkivalta ”ihan vaan varmuudenvuoksi” tai sen lietsominen ei ole ratkaisu, mutta ei sellainen ole myöskään vaaleanpunaisten lasien läpi asioiden lakaiseminen maton alle. Tarvitaan asiallista valvontaa ja taustatietojen tarkastusta rajoille ja resursseja enemmän isojen massojen käsittelyyn. Tarvitaan monelta kannalta asiaa katsovaa yhteistyötä ja keskustelua ilman ääripää-tunteilua. Tarvitaan tavallisille ihmisille media-lukutaitoa ja ymmärrystä ettei esimerkiksi ”mitävittua-lehdet” ole kovinkaan rakentavia ja luotettavia tiedonlähteitä. Nyt ei tarvita yhtään enää kumpaankaan suuntaan lietsomista. Ei lässytystä eikä vihapuhetta. Eikö olisi jo aika löytää yhteiset ratkaisut, kuunnella eri näkemykset ja koota niistä kultainen keskitie jota kulkea kohti rauhallisempaa maailmaa?

 

Ja pliis, miettikää vähän mitä suustanne päästätte. Ranskassa kuoli ihmisiä, ihan oikeita ihmisiä. Äitejä, isejä, siskoja ja veljiä. Olisiko mahdollista kunnioittaa heitä edes sen verran ettei heitä käytettäisi oman vihan tai muun oman kannan pelinappuloina. Tuskin kukaan laajaa maahanmuuttoa kannattava ihminen haluaa kenenkään kuolevan. Älkää siis väittäkö sellaista soopaa. Käyttäkää sitä hyvää verbaalista energiaanne ja aikaanne siihen että esitätte oikeita ratkaisuehdotuksia tilanteeseen ja antakaa olla ”mässäilemättä” toisten kuolemalla. 

puheenaiheet uutiset-ja-yhteiskunta syvallista ajattelin-tanaan