Näin marraskuun ensimmäisenä on hyvä pysähtyä puhumaan rahasta, tarkemmin sanottuna palkoista Suomessa. Suomalaisen naisen palkka on vuonna 2020 keskimäärin 83,8 prosenttia siitä mitä mies ansaitsee. Tästä erosta johtuen naisten palkanmaksu laskennallisesti loppuu tänään. Voi siis vallan hyvin sanoa kärjistäen, että teemme loppuvuoden töitä ilmaiseksi. 1. marraskuuta vietettävän naisten palkkapäivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota tähän huomattavaan epäkohtaan.

SuPerin tuoretta ulostuloa lainatakseni: ”Samasta ja samanarvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa. Samapalkkaisuuteen velvoittavat kansainvälinen ja EU-oikeus sekä kansallinen lainsäädäntö. Suomi saa tasaisin väliajoin huomautuksia naisten ja miesten palkkojen välisistä eroista.”

Sukupuolten välisen palkkaeron taustalla on rakenteellisia tekijöitä. Naisten ja miesten keskiansioiden erosta huomattava osa johtuu työmarkkinoiden eriytymisestä naisten ja miesten ammatteihin ja aloihin. Palkkaeron taustalla on myös naisten ja miesten tekemän työn erilainen arvostus koskien toimialoja ja ammatteja.

Nykyinen hallitus on kirjannut omaan hallitusohjelmaansa samapalkkaisuusohjelman. Valitettavasti samapalkkaisuudessa ollaan otettu viime aikona takapakkia ja aiempi myönteinen, joskin hidas, kehitys on kääntynyt takaisin huonompaan.

Nyt kun hullu vuosi 2020 moukaroi muutenkin montaa perinteisesti naisvaltaista alaa, kiristäen jaksamista ja heikentäen työhyvinvointia, on äärimmäisen tärkeää puuttua tähän ongelmaan kovalla tarmolla. Emme voi antaa palkkatasa-arvon karata käsistä yhtään enempää, vallankaan jos muutkin työn teon mielekkyyttä lisäävät asiat ovat vakavasti uhattuna.

Jos mietimme vaikkapa lähihoitajaa ikäihmisten hoidossa vuonna 2020, ei kovin juhlavalta tunnu. Vuosi on kuormittanut meitä uskomattomalla tavalla. Tämä on asia josta on syytä olla todella huolissaan, vallankin kun tilanne ei ollut mitenkään kukkea alalla ennen koronaakaan. Uhraa itsesi ja terveytesi, jaksamisesi sekä voimavarasi kiristyneessä tilanteessa, vain huomataksesi ettei muuten palkka-asioissakaan tasa-arvo mene muuta kuin heikompaan. Tätä ei voi huonona vitsinäkään kutsua alan vetovoiman lisäämiseksi.

Jos samaan aikaan vielä kaavaillaan valtiovarainministeriön virkamiesten toimesta työllisyyden parantamiseksi eläkeputken poistamista ja ansiosidonnaisen turvan porrastamista, ei hyvältä näytä ikääntyvän pienipalkkaisen naisen asema tulevaisuudessa. Eläkeputken tarkoitus on turvata eläkeikää kolkuttelevalle, työttömäksi jäävälle edes jollakin tavalla inhimilliset tulot. Jos niin sanottua eläkeputkea ei olisi enää, työtön putoaisi ansioturvan jälkeen elämään vain perusturvan varassa, mikä lisääntyneen taloudellisen ahdistuksen lisäksi pienentäisi myös tulevaa eläkettä. Pienipalkkaisiin naisiin tämäkin iskisi rankasti. Naisen eläke kun on tunnetusti sekin pienempi kuin miesten.

Kirjoittaja on Hanna Jokinen,

pienipalkkainen duunari-muija ja

SuPerin edustajiston varapuheenjohtaja

Hattulasta