Korona-epidemia leviää Suomessa ja ihan yhtä kiivaasti ellei kiivaamminkin somessa ja muussa mediassa.

Omassakin somekuplassa löytyy ihmisiä, joista on yhä ok rikkoa hallituksen ohjeistusta sosiaalisesta eristäytymisestä ja muista ohjeista.

Mitä niitä käsiä vedellä ja saippualla lääräämään, ei tässä ennenkään ole nuhat tarttuneet.

Kyllä mun nyt täytyy päästä kuntosalille, eihän se ny haittaa kun siellä muutenkin käy nyt vähemmän porukkaa.

Kyllä mä uskallan mennä baariin, vaikka muut hysterisoi tilannetta.

Meillä on nyt mennyt kaksi konserttia ja teatteria ohi, eikö kukaan piittaa meidän tunteista mitään.

Lisäksi esimerkiksi ikäihmisten parissa on havaittu piittaamattomuutta siitä, että nyt etenkin yli 70-vuotiaita on kehotettu olemaan karanteenin omaisesti kotona. Silti tätä ei uskota, vaan kylillä käydään myös huvikseen. En ymmärrä myöskään mistä kumpuaa nyt monen ikäihmisen ajatus siitä, että heidät eristetään koska heidän elämänsä ei ole yhtä arvokas kuin nuorempien ja heihin ei haluta ”tuhlata” tehohoidon resursseja. Tällaiset väitteet kalskahtavat omaan korvaan aika epäreiluilta nyt kun koko kansa yhdessä rintamassa koittaa pitää iäkkäät ja muut riskiryhmät suojassa. Ottaen itse viruksen vastaan.

Olen itse hoitaja ammatiltani ja vaikka kuinka mielelläni viettäisin seuraavat kuukaudet kotona suojassa, en voi sitä tehdä. Päinvastoin, nyt kun valmiuslait ovat ajankohtaiset, minuakin voidaan patistaa töihin entistä tehokkaammin. Ammattikuntaani voidaan esimerkiksi siirrellä paikasta toiseen, pahimmillaan vaikka toiselle paikkakunnalle. Meidän lomiamme voidaan siirtää, meitä voidaan velvoittaa ylitöihin jne. Vaikka suojaudumme kuinka, olemme silti yhtälailla ympäristön armoilla kuin kaikki muutkin. Vaikka säilyisimme töissä altistumattomina, saattaa välinpitämätön kanssaeläjä tartuttaa leväperäisyydellään meidätkin.

Kun oma elämä kutistuu työn ja kodin välille, kulutat aika hemmetisti aikaa lavuaarilla käsiä jynssäten, vältät kaikkea ja kaikkia ja koitat ennakoida kaiken mahdollisen esimerkiksi rajaamalla kaupassa käynnit minimiin ym. Niin saattaapa se hitusen suoraan sanoen vitutella kun näkee siellä kaupan kulmilla notkumassa omasta mielestään varmaankin teräksisiä teinejä tai kahviloissa lähes suisidaalisia-senioireita, joita yhteiset säännöt eivät liikuta.

Samoin tuntuu melkoisen surulliselta lukea, miten parin päivän kotioloissa oleskelun jälkeen osa ihmisistä kokee kuinka pakka hajoaa, kasetti leviää, ahdistaa ja ketuttaa. Ymmärrän täysin, ettei hektisestä yhteiskunnasta ja elämänmenosta ole helppoa hypätä sivuun. Toimeentulo mietityttää. Lasten kotikoulu ei ole mikään pala kakkua ja moni herääkin huomaamaan opettajien ja koulun arvon uudella tavalla. Monelle varmaankin omien ajatusten ja tunteiden kohtaaminen, pelko ja epävarmuus lisäävät ikävää oloa. Mutta silti. Meiltä pyydetään nyt yhteisiä toimia, jotta meidän ja muiden omat rakkaat eivät esimerkiksi kuole.Vai haluatko sinä ottaa vastuullesi jonkun muun tartunnan saamisen ja kuoleman?

Moni meistä saattaa pikkuhumalassa otettujen somekuvien kuvateksteissä vannoa kuinka olisi vaikka valmis kuolemaan hyvän ystävän tai puolison vuoksi. Mutta nyt kun pyydetään pysymään kotona, juuri siksi että ne kaikkein heikoimmat suojellaan ja ettei meidän terveydenhuollon kapasiteetti romahda, niin se ottaakin ihan liian koville.

Jos sinulla on oikeasti mielenterveyden kanssa ongelmia, on toki täysin eri asia ja ymmärrettävää että kotiin pakottaminen voi tehdä kovastikin pahaa. Samoin jos koti on esimerkiksi päihdeongelmien tai lähisuhdeväkivallan takia vaarallinen paikka. Mutta jos kotona ei ole väkivallan tai minkään muun kuin tylsyyden uhkaa, niin nyt on aika skarpata.

Tunteista kannattaa puhua oman perheen tai ystävien kesken (puhelimessa), jotta pääsee niiden kanssa tasapainoon. Tunteisiin on jokaisella lupa, mutta kannattaa tietoisesti miettiä mitä tunnetta lähtee ruokkimaan ja kasvattamaan. Nyt on aika kannustaa ja huolehtia toisistamme, ei ruokkia draamaa ja epätoivoa.

Mutta rakas ihminen. Pysy nyt herranjumala kotona ja vältä kontakteja. Elämä jatkuu valtaosalla meistä näiden viikkojen ja kuukausien kuluessa. Älä ole se joka osaltaan aiheuttaa hällä väliä-asenteella sen ettei sairaaloiden kapasiteetti riitä. Sun hetkellinen mielihalun perässä juokseminen tai muu mielivaltainen, piittaamaton käytös voi maksaa jonkun muun hengen. Se joku muu voi olla myös oma läheisesi.