Marisin… siis, uppista lallaa, mietin liikunta ja terveys kipinää joitain aikoja sitten. Oma terveydellisyys kipinä on siis ollut syksyn myrskyissä pahasti vakan alla. Tai missä lie pohjamudissa. Päätin silloin että en ala pakottaa ja ruoskia itseäni vaan katselen rauhassa miten tässä käy. Ja hyvä niin. Heti kun lumi tuli maahan ja jouluvalot ilmestyivät pihoihin niin omakin mieliala kohosi ja hinku ulos kasvoi. Parempi näin että taas tekeminen on kivaa, eikä vaan siksi että olisi ajatus että on pakko esim laihtua tai pakko tehdä sitä tai tätä koska muuten läskittää tai jotain muuta neuroottista.

Nyt on aloiteltu sitten taas liikunnan ilon parissa. Lenkkeillen ja tänään ekat kilsat hiihtäen. Mietin hiihdellessä että kuinka mahtavasti oma äiskäni on osannut viime vuosina valita mulle lahjoja ja kannustaa liikunnan pariin. Mulle äärettömän rakkaiksi on muodostuneet hänen mulle lahjomansa sykemittari, suksimis-varusteet (tykkään noista Peltosen Nano-suksista kovasti, oikein sopivat munlaiselleni aloitteliajlle!) ja maailman parhaimmat juoksulenkkarit! KIITOS MAMA! Muistan sua jokaisella lenkillä.

Pääasia on rumin pipo ja pääkallo-huivi. 3,5km jälkeen tosin suksin hitoille ladulta. Keli oli HUIKEE!

Oli meinaan aika haastavaa aloittelijalle vetää pertsaa ilman latua.

Toivottavasti pian on kunnolla ajettu latukin koska luisteluhiihto ei oo oikeen mun juttu, ainakaan vielä.

Jos joku siellä nyt kakistelee että ”hyi hitto, hiihtämistä” niin pari sanaa teille. Se oikeesti on kokeilemisen arvoista. Nykyiset sukset on kehittyneet tosi kovasti siitä ajasta kun ite hiihdin viimeksi. Hiihdin meinaan viime keväänä ensimmäisiä kertoja noin 20 vuoteen. Hommasin noi nano-sukset joille ei tarvii juurikaan tehdä mitään. Ei haittaa esim painon vaihtelut tai kelit. Uskon että jossain kohtaa jos hiihto harrastus vuosien kuluessa syttyy oikeen rakkaudeksi niin sitten saattaa alkaa kiinnostaa ”hienosäätökin” suksien kanssa, niin sillon voi sitten miettiä uudelleen millaiset sukset on tarpeen. Mutta nyt noi nanot on kyllä ihan passelit mulle. Hiihdosta on mahdollista nauttia. Menee vaan hissukseen aluksi ja totuttelee. Itsellä ainakin kivasti sykkeet kohoaa, miellyttävälle tasolle vaikka vauhti beginneri-hiihtelijällä ei päätä huimaakaan. Silti ei oo mikään verenmaku-suussa-kind of kokemus. Suosittelen! Ja minä muuten kuuluin vielä viime vuonna tähän aikaan hiihdon suurimpiin vihaajiin ja talvella hakeuduin mieluummin peiton alle kuin ladulle.

Päivä kului muuten pienen joulu-ostostelun merkeissä. Ei mitään kerska-kulutusta vaan kummipoitsulle paketti ja kotiin jouluverhot ja kynttilöitä. Jopa oikeen tarjoustalon alesta. Ei siis päässyt mikään riehaannus iskemään ja muutenkin meinaan ottaa iisisti joululahjusten kanssa. Keskitys rakastamaan mieluummin kuin rahaa hölväämään. Löysin myös lähikaupasta Eskimo merkin teen haudutus-pusseja. Hitto. 

Mä meinaan inhoon irtoteen märkiä puruja ja kaikenmaailman siivilöiden putsaamista!!

Tää on hyvä juttu. Ainoo negatiivinen puoli oli että pussin suu on musta hieman kapea joten saa tähtäillä purujen kanssa ettei kylvä niitä pitkin keittiöö. Tosin mä oonkin sellanen suhraaja että ei ihme jos puoli keittiöö peittyy teenpuruihin!

Tässä haudutuspussi testissä. Pussi on tollanen nuolen muotoinen ja samantyylistä matskua kun teepussien paperi.

(Itse oon siis vannoutunut pussitee-pimatsu joten tää oli tervetullut löytö. )

Ei muuta kun purua sopiva määrä pussiin, pussi mukiin (tää siis on oikeen vallan suunniteltu tee-kannuun joten näyttäähän se tuossa mukissa vähän isolta, mutta tarvi heti päästä testaamaan!) ja kuuma vesi sekaan ja anna liota!

Sit vaan pussi roskiin puruineen, ei siivoomista. 

Kotosalla laittelin kotia joulua varten. En meinaa siitäkään ottaa stressiä. Järjestelin puolet alakertaa, aina välillä haahuillen jotain muuta. Joululaulut soi ja fiilis oli mainio. Kynttilöitä ripottelin ympäriinsä ja nautin.

Herkkufiiliksissä tein itselleni paistettua omenaa ja banaania kanelilla (kookos rasvassa paistettuna tietty!) jotka sai kaverikseen turkkilaisesta jogurtista tehdyn höysteen. Jogurtti oli makeutettu kookos-sokerilla ja sekaan heitin ravitsemuksellisista syistä myös Maca-jauhetta. 

Pakettien laittelussa oli mukana tietenkin mamman pikku apulainen. Pulu. Tolla kissalla on ihan järkyttävä hinku kaikkiin naruhin ja lankoihin! Ikävä kyllä myös esim ohuisiin johtoihin. Söi aikanaan mun iphonen laturin johdon heti seuraavana päivänä puhelimen ostamisesta…Mamman riiviö.

Mukava päivä ja ennen kaikkea, oli kiva olla itsekseen. Ja no tietty illalla puoliskon kanssa. Loppuviikko tulee oleen melko sosiaalista kun on tulossa ammattiosaston vaalikokousta, ylläri reissu Helsinkiin kun ystävä voitti liput Egotripin keikalle ja viikonloppuna onkin meikkikoulusta ja kauan odotettu kolmen superin mimmin Viking Gracen valtaus. Vuorossa silloinkin Egotrippiä, huippu stand upilla ryyditettynä!