Puolesta, Vastaan, En kerro, En tiedä!
Perjantaina äänestetään ehkä vuoden isoimmasta asiasta, tasa-arvoisesta avioliittolaista. Olen kuunnellut aiheesta uutisointia ja keskustelua paljon ja viimeinen niitti ajatusten julkiselle purkamiselle oli kaverini somessa jakama kuva josta käy ilmi kuka kansanedustaja aikoo äänestää mitenkin perjantain koittaessa.
Surullisen moni heistä on edelleen sitä mieltä ettei 2000-luvun suomessa rakkaus ja sen sinetöiminen ”jumalan kasvojen edessä” kuulu kaikille. Perusteluja on saatu lukea mitä mielenkiintoisempia. Kuka vetoaa lasten oikeuteen (ajattelematta että itseasiassa tämä laki ei muuttaisi juurikaan jo valloilla olevaa käytäntöä. Jo nyt samaa suokupuolta olevat puolisot voivat adoptoida toistensa lapsen jne.) Huvittavimpia ovat nämä isolla kirjalla päähän mätkivät ”muka-lähimmäistä-rakastavat”-yksilöt. Vedotaan YK:n julistuksiin ja Raamattuun. Luetaan kuin se nimenomainen vanha vihtahousu sitä nimenomaista kirjojen kirjaa. Jos Raamattu pitää ottaa kirjaimellisesti niin sittenhän pitää uskoa myös että koko ihmisrotu oikeasti polveutuu vain kahdesta ihmisestä (eli insesti siinä tapauksessa olisi ihan ok tapa saattaa alulle koko ihmiskunta?) ja tätä rataa…
Noh. Vielä enemmän mua ihmetyttää se että osa poliitikoista on vastannut äänestyksestä kysyttäeesä EN TIEDÄ tai EN KERRO! Siis mitä ihmettä? Ette tiedä mitä vastaatte äänestyksen tullen kun kyseessä on ihan oikeiden ihmisten elämä ja niinkin iso asia kuin oikeus mennä naimisiin haluamansa ihmisen kanssa?
Te jotka kansa on sinne valinnut ja äänestänyt asioista päättämään? Miten voitte sanoa ”en mää vaan tiiä mitä mä tähän nyt äänestäisin?” Tai ettette aio kertoa sitä etukäteen?
Kuva Anne K. Varastettu kaikella rakkaudella ja viekkaudella facebookista :)
Onko se sitten joku hetken hurmoksessa tehty entten tentten teelikamentten – kind of valinta? Kolikolla kruunaa tai laavaa? Vai ihanko ajattelitte Tarot korteilta tai miltä lie sammakko-ennustajalta edellisenä iltana kysyä? Toki voi esim myös ”vahingossa just perjantaina olla vähän kuumetta ja mahatauti” niin välttyy ottamasta kantaa ja kantamasta osaltaan vastuuta. Jotenkin tuntuu kunniallisemmalta, surulliselta kylläkin, ne ”vastaan” äänet kuin tällainen suorastaan naurettava pelleily ”en tiedä”-vastauksineen. Kansanedustaja EI vaan mielestäni VOI sanoa tällaiseen kysymykseen ettei tiedä kantaansa. Kanta tulee jokatapauksessa julki äänestystilanteessa joten aivan naurettavaa kikkailua.
Muutenkin olen miettinyt, jälleen kerran, tätä vielä nykypäivänäkin vellovaa homofobiaa. Joka heijastuu näköjään suuresti jopa aivan valtakunnan päättäjä-eliittiin asti. Missäköhän kohtaa ihmiset ymmärtävät ettei homoseksuaalisuus ole valinta. Siitä ei voi jotenkin mystisesti ”parantua”, koska mitään parantamista homoissa/lesboissa/biseksuaaleissa/trans-henkilöissä ei ole. He ovat syntyneet sellaiseksi kun ovat, kuten kaikki heterotkin. Jokainen homofoobikko miettiköön voisiko itse käskystä alkaa rakastaa jotakuta, tai lakata rakastamasta sydämensä valittua. Mikä uhka kahden miehen tai kahden naisen solmima liitto muka on? Miten se romuttaa yhteiskuntaa ja perhearvoja? Samaan aikaan kun kohistaan homoseksuaalien oikeudesta avioliittoon, TV:ssä alkaa pyöriä ohjelma jossa ihmiset menevät ensimmäisille treffeille alttarille. Naimisiin tuntemattoman kanssa ensitreffeillä! Kumpi onkaan yhteskuntaa ja avioliittoa instituutiona enemmän mädättävä asia: kahden toisiaan rakastavan samaa sukupuolta olevan henkilön pitkään harkittu päätös avioitua vai viihteen nimissä ja julkisuushakuisesti solmittu liitto täysin tuntemattoman kanssa tv-ohjelmassa?
En ymmärrä muutenkaan tätä ihmisten tarvetta puuttua siihen ketä kukakin saa rakastaa. Kuinka monen hetero tuttavan avioliittoa arvostelet? Kuinka monen tuttavan liiton koet itsellesi jotenkin uhkana? Toki varmasti jokainen tuntee poikkeuksia ja liittoja joista näkee jo alussa etteivät nuo ihmiset vain tule pärjäämään yhdessä kovinkaan pitkään. Mutta sillä harvoin on tekemistä sen kanssa mikä ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on. Miksi muutenkaan niin kovasti pitää miettiä sitä mitä kukakin tekee makuuhuoneessa ja kenen kanssa?
Mutta anyway, mielestäni tästä avioliittolaista ei tarvitsisi joutua edes äänestämään. Oikeus rakkauteen ei saa olla mielipide-kysymys, se on jokaisen tasa-arvoinen oikeus.