Rajallista hoitoa.
Hanna ja Henna ovat luokkakavereita lähihoitaja-koulussa. He käyvät rinta rinnan vaadittavat opinnot, tarvittavat harjoittelutkin sattumalta samoissa työyksiköissä. Valmistumisen aika koittaa. Ruusukimput sylissä, pari herkistymisen kyyneltä silmäkulmassa ja kuplivaa lasissa naiset halaavat ja toteavat että me tehtiin se. Me ollaan lähihoitajia ja meistä tuli vihdoin ammattilaisia. Elämä ja työura edessä.
Ei muuta kun uutena ja innokkaana uraputkeen ja hoitamaan, ammattitaidolla ja täysin samat opit saaneena. Hanna pääsee vanhainkotiin töihin, Henna nappaa pitkän sijaisuuden erikoissairaanhoidon puolelta. Taas iloitaan ja todetaan että uusia ideoita ja osaamista piisaa kummallakin, nyt päästään molemmat tositoimiin näyttämään mitä koulussa on opittu.
Totuus on kuitenkin toinen. Hanna saa vanhainkodissa käyttää koko kattavaa lähihoitajakoulutuksen suomaa osaamistaan. Pian on lääkeluvat suoritettu ja uusi innokas hoitaja saa jakaa dosetteihin lääkkeet, saa pistää kipulääkettä ihon alle ja lihakseen. Saa vastata vuorollaan koko pienkodin lääkkeiden annosta oikealle asiakkaalle oikeaan aikaan. Sairaanhoitaja vastaa lääkkeiden tilaamisesta ja suoni-verinäytteiden ottamisesta. Muuten Hanna saa tehdä ihan kaikkea mihin hänet on koulutettu. Haavat hoituvat ja hänestä kehkeytyy lopulta osastonsa haavahoito-vastaava ja fiksu esimies huolehtii siitä että Hanna pääsee myös kouluttautumaan lisää. Nuori hoitaja viihtyy työssään, kehittyy entisestään ammatillisuudessa ja osaamisessa. Lopulta hänestä on työyhteisölleen ja työnantajalleen jopa perushoidon lisäksi muutakin ”hyötyä”. Hän neuvoo ja opastaa muita työntekijöitä ja opiskelijoita omilla vahvuusalueillaan.
Henna aloittaa erikoissairaanhoidon piirissä isossa sairaalassa. Innolla ja täynnä nuoren hoitajan uunituoretta osaamista. Siitä vaan työnantaja ammentamaan ja hyödyntämään. Mutta ei, seinä nousee vastaan. Erikoissairaanhoidossa rajoitetaan Lähihoitajan osaamista! Ei auta että lääkehoidon opinnot on suoritettu mallikelpoisesti, ei auta että olisi intoa ja osaamista. Kun ei niin ei. Johto ja hierarkia sanelee että ”Meillä ei Lähihoitajat koske lääkkeisiin. Lähihoitajat ovat vain pesuja ja perustyötä varten”.
Henna tekee sairaala-maailman lisäksi keikkaa myös samaan vanhainkotiin jossa Hannakin työskentelee. Sen lisäksi että ystävysten polut taas kohtaavat, saa Hennakin suorittaa vanhainkotiin lääkeluvat ja toteuttaa osaamistaan siellä. Mutta taas mennessään erikoissairaanhoidon työpaikkaansa, ovella hänen osaamisensa johdon ja päättäjien mielestä jotenkin mystisesti katoaa savuna ilmaan ja ei nähdä tärkeänä että hän saisi käyttää koko vahvaa osaamistaan potilaiden hyvinvoinnin ja paranemisen eduksi.
Kesäajan kiireisinä viikkoina lomien ja sairauslomien takia sairaalan osastolla ei olekaan aamuvuorossa yhtenä päivänä yhtään sairaanhoitajaa töissä. Sinne juoksutetaan leikkaussali osastolta uppo-outo sairaanhoitaja jakamaan lääkkeet, oman hommansa ohella, vaikka Hennakin olisi vuorossa. Henna joka saa vanhainkodissa vastata osaamisensa mukaan koko osaston lääkehoidosta. Henna joka tuntee sairaalan osaston potilaat. Sairaalamaailmassa tuijotetaan kuitenkin vain nimilaattaa ja siinä komeilevaa titteliä ja tämä osastoa täysin ennestään tuntematon sairaanhoitaja vieraalta osastolta katsotaan olevan ainoa osaava henkilö suorittamaan osaston lääkehoidon siinä vuorossa. Melkoista resurssien väärinkäyttöä ja osaamisen haaskaamista!
Hennan ja Hannan tarina jatkuu. Puolen vuoden päästä Hannan työtoveri vaihtaa paikkakuntaa ja Hanna nappaa itselleen vakipaikan vanhainkodista jossa on työskennellyt.
Myös erikoissairaanhoidossa Henna toivoo tilaisuutensa tulleen kun perushoitaja työkaveri on jäämässä eläkkeelle. Mutta kappas, kyseinen vakanssi muutetaankin sairaanhoitajan toimeksi. Näin blokataan ulos kaikki pitkäaikaiset osaavat lähihoitaja-sijaiset. Jotka olisivat paikkaa hakeneet ilomielin.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer selvitti lähi- ja perushoitajien osaamisen hyödyntämistä erikoissairaanhoidossa. Selvityksen mukaan osaamista rajoitetaan erityisesti lääkehoidon osalta.
Lähes puolet (46 %) erikoissairaanhoidossa työskentelevistä lähi- ja perushoitajista ei saa osallistua potilaiden lääkehoitoon suorittamansa lääkehoitoluvan mukaisesti. – On ristiriitaista, että kustannuksia tulisi karsia, mutta kuitenkin erikoissairaanhoidossa on varaa jättää hyödyntämättä lähi- ja perushoitajien osaaminen, SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola sanoo. – Kunta kouluttaa lähihoitajia, mutta ei tunnusta tai arvosta koulutuksen tuomaa osaamista. Lisäksi lääkehoitoluvat on suoritettava, vaikka ei saisikaan toteuttaa luvan tuomaa lääkehoitoa.
Lähi- ja perushoitajilla on lääkehoidon lisäksi paljon tutkintoon, lisäkoulutukseen ja työkokemukseen perustuvaa osaamista, jonka käyttöä myös rajataan. Noin neljännes kyselyyn vastanneista ei saa hyödyntää monipuolisesti osaamistaan työssään. Selvityksen mukaan hoitotyön johtajat (73 %) rajoittavat eniten lähi- ja perushoitajien osaamisen käyttöä.
Lähi- ja perushoitajien vakanssien vapautuessa erikoissairaanhoidossa on tilalle palkattu usein sairaanhoitajia. Arvioiden mukaan työelämässä olevista lähi- ja perushoitajista siirtyy vuosina 2010–2030 eläkkeelle selvästi yli puolet (60,5 %) ja sairaanhoitajista noin puolet (49,7 %). Suuri tulevaisuuden haaste tulee olemaan, miten kasvava työvoimatarve ja osaaminen turvataan. Jo nyt kaikki olemassa oleva osaaminen on otettava käyttöön.
Eihän hoitaminen toki ole pelkkää lääkkeillä puljaamista. Toki kaikki muukin perushoito on tärkeää, se on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää kun tarvitaan kuntouttavaa hoitoa yhä enenevissä määrin jotta ihmiset voidaan hoitaa mahdollisimman pitkään kotiin. Ja kuntouttavan kokonaisvaltaisen hoitotyön mestareitahan lähihoitajat ovat.
On keksitty jopa luoda uutta matalapalkka ammattia vastaamaan kasvavaan perushoidolliseen tarpeeseen. Hoiva-avustajat. He jotka pikakoulutetaan hoitaman perustyötä koulutettujen hoitajien rinnalle. Kaunis ajatus, mutta totuus on että ikävä kyllä on ison iso riski että näillä ”ei pätevillä” ihmisillä aletaan korvata myös koulutettuja hoitajia. Money, money, money. Ovathan he halvempaa työvoimaa…
Silti yhtä aikaa lähi- ja perushoitajien osaamisen hyödyntämistä on varaa rajata aivan syyttä suotta.
Tulevaisuudessa meillä ei ole varaa jättää yhdenkään ihmisen osaamista käyttämättä. Ei ole varaa vaan vanhan kankean hierarkian takia määrittää mitä joku saa tehdä ja mitä joku ei jos ammatillinen osaaminen ja tietotaito antaisi täyden valmiudet tehdä kyseistä tehtävää. Työtä tulee riittämään ihan kaikille hoitoalan osaajille, niin lähihoitajille kuin sairaanhoitajillekin.
Hoitoala ei nytkään vedä tarpeeksi hyvin porukkaa kouluun ja töihin, miksi tehdä siitä ennestään hankalampi maailma täysin vanhentuneella hierarkialla.