Saako Joulusta enää hullaantua?
”Siis mä kuulin jo viime viikolla joululauluja kaupassa, pakkoko niitä on jo soittaa”.
”Siis oikeesti joulu on niin kaupallista, mä en ainakaan osta yhtään lahjaa tänä vuonna”.
”Kauheen raskasta taas laittaa kaikki laatikot ja mitä sitä kinkkuakaan paistamaan, kun se sotkee”
”Mä en kyllä ainakaan tykkää yhtään lähtee sinne ruuhkaan osteleen lanttuja ja porkkanoita. kaikki vaan tönii ja on naama norsun V:llä”
Tässä otteita tämän vuotisista ja männä vuosien kommenteista, turuilta ja toreilta, koskien yhtä vuoden kauneimmista juhlista. Näitä kuunnellessa ei voi kun ihmetella että miten tähän on tultu? Mikä ihmisiltä on unohtunut kun joulu koetaan nykyään hyvin usein rasitteena mieluummin kuin rakkauden juhlana. Hetkittäin tuntuu että jonkinlainen joulun ”vastustaminen” on jopa ”muodissa”. Ja kun itse tunnustaa olevansa totaalinen Joulupöljä niin ihmiset katsoo kuin olisi juuri kertonut sairastavansa erittäin tarttuvaa välittömän kuoleman aiheuttavaa kivuliasta sairautta.
Jouluna hösätään ja huhdotaan. Kiirehditään ja suoritetaan. Hetkonen hei tyypit, oletteko te ihan järjiltänne? Kyllä joulusta saa itselleen vastenmielisen ja rasittavan jos siitä tekee niin helvetinmoisen shown. Jos jokainen kaapin perukka pitää olla Tolulla hinkattu ja kuusen pallukat aseteltu millin tarkasti just ”oikein”. Varmana ketutus käyrä nousee jos on pakko ahtaa itsensä sinne isoimpien markettien ruuhkiin aatonaattona kiroilemaan.
Itselleni joulu on vuoden paras juhla. Esim viime joulu oli joulupöljän unelmien täyttymys. Ruoka tehtynä ja ostettuna (kyllä, ei ole mitään vikaa siinä että ostaa vaikka kaikki ruoat valmiina jos tuntuu ettei ole paukkuja väkertää kaikkia alusta asti itse) yhdessä lähimpien kanssa. Pihasauna lämpimänä ja omat & puolison perheet koolla meillä kotona. Myös rakas ystävä saapui syömään ja saunaan. Ei isoja lahjavuoria, mutta sitäkin enemmän rakkautta ja rentoutta. Suklaata ja glögiä, viiniäkin. Naurua ja pelejä.
Yhtään en joutunut ruuhkissa raivoamaan, kun hoidin omalla pikkukylällä ostokset (keskivertoa isommassa ”kyläkaupassa”). Kaikki tarvittava löytyi, kaupassa ei ollut ruuhkaa ja palvelu oli hymyilevää. Kotona tein ihan normaalit siivoukset, koska oletin (ja ihan oikein oletinkin) ettei kukaa halua varmaankaan istua vaatekaapissa tai siivouskaapissamme aattona. Joten se vähempikin pingottaminen riitti mainiosti.
Onhan se totta että joulusta koittavat markkinavoimat ottaa kaiken irti, krääsää ja rojua riittää. Mutta kun vähän pysähtyy miettimään niin ne roippeet voi oikein helposti välttää. Esim itse olemme ratkaisseet joululahja-hömpötykset puolison perhepiirissä mielestäni tosi kivalla tavalla. Pidämme marraskuulla ”arvonnan” jossa jokaiselle arvotaan yksi perheenjäsen jolle ostaa lahjan. Ja muille ei osteta! Ei edes puolisot keskenään jos ei satu puolisonsa nimeä vetämään arvalla. Sovimme 50euroa lahjan ylärajaksi ja näin ollen jokainen voi ostaa jotain vähän parempaa arvotulleen. 50 euroa voi tuntua isolta summalta mutta huomattavasti vähemmän se on kuin se että koittaisia parilla kympillä ostaa ”jotain pientä” kaikille. Koska nykyään esim kympillä ei saa juurikaan mitään. Mikä sinällään on harmi. Toki jokainen voi k.o. arpajaisia järjestäessään itse määrätä summan jos esim viisikyppinen tuntuu isolta summalta. Viime jouluna ainakin itse repesin onnesta kun mun lapun saanut henkilö oli osannut ostaa mulle mun lempi hajuvettä! ihan huikee lahja joka on lämmittänyt mieltä jokaisella suihkauksella. (ja on muuten taas lopussa kohta :D).
Toinen ihana jouluperinne, jota olemme rakkaimpani kanssa totettaneet kaikkina yhteisinä vuosinamme, on ”jouluvalo-ajelu”. Hyppäämme autoon (mielellään tietenkin jenkkiauto että saa kunnon cruisailin henkeä keskitalveenkin) ja ajelemme omalla kylällä ja viime vuonna taisi pisin paikka olla yli 30km päässä jossa tiedettiin olevan melkoinen valo-kattaus. Katsastamme ihmisten valot, ihailemme ja joskus tuijotamme monttu auki kun tarjolla on jotain ”ei niin perinteistä”. On nähty vuosien varrella mitä erilaisimpia villityksiä ja trendejä. Milloin oli valoköydet. Milloin eri tahtiin tuikkivat valot. Jonain vuonna on punainen ja sininen ollut kova sana, toisinaan kaikkialla on ollut enimmäkseen kirkkaita valoja.
Yhdeksi perinteeksi itselle on tullut se että oikeastaan viimeiset melkein 15 vuotta olen missannut LUMIUKKO piirretyn ja aina se vähän kiroiluttaa. Mutta myös huvittaa koska en tajua miten onnistun siinä uudelleen ja uudelleen.
Perinteitä voi siis luoda ihan itse, ei tarvitse alistua ja ahdistua valmiiksi kaavoitetusta joulusta. Jos ei halua kinkkua niin pakkoko sitä on paistaa. Jos ei tykkää porkkanalaatikosta niin tee hyvä ihminen vaikka bataattilaatikkoa tai makaronilootaa. Tee vaikka kreikkalainen salaatti rosollin tilalle jos punajuuret tökkii. Tai hae vaikka perhepizza jos siltä tuntuu. Kunhan on itselle mieluisaa.
Jouluna voi järkätä vaikka ystävä-bileet, eronneiden, karanneiden, sinkkujen ja muuten vaan perinteitä karttavien kokoontumisen. Elämä ei ole reilua, sitä ei aina saa viettää ydinperheenä tai parisuhteessa. Toiset joutuu olemaan töissä tai vaikka pötköttämään sairaana sängyssä. Mutta ei se tarkoita että joulu olisi totaalisesti pilalla tai ei voisi löytää siitä mitään hyvää.
Pysähdy, rentoudu, syö hyvin (mitä sitten syötkin), sytytä kynttilöitä tai vaikka lenkkeile pimenevässä illassa. Mutta antaudu joululle. Anna sille mahdollisuus. Omalla tavallasi. Mutta ÄLÄ PINGOTA JA STRESSAA!