Samat säännöt?
Viime päivinä lehdistä on saanut lukea hallituksen ja ministerien edesottamuksista tiheään tahtiin. Selkeä linja tuntuu olevan se ettei oikein mitään linjaa tunnu tämän maan poliitikoilla olevan. Sanotaan että kipeitä päätöksiä ja leikkauksia on tehtävä, uhkaillaan juustohöylän leikkaavan milloin mitäkin työntekijöiden ja yrittäjienkin etuja ja palkkoja. Uhataan, päätetään, pakotetaan ja sitten perutaan. Veivataan ja vatuloidaan.
Mietin millaista olisi hoitotyö jos meillä lähihoitajilla ja muilla hoitotyöt tekevillä olisi samat säännöt, tai sanotaanko mieluummin sääntöjen puute, kuin päättäjillä.
Alexander Stubb myönsi valehdelleensa, ei kun siis puhuneensa muunneltua totuutta ja erehtyneensä hallintarekisteriä kritisoivista ja kannattavista luvuista puhuttaessa. ”Sori siitä”, tuntui olevan täysin kelvollinen paikkaus. Ja samaan hengenvetoon Sipilä kiirehti kertomaan että Stubb nauttii yhä täyttä luottamusta. Että kyllähän niitä virheitä sattuu.
Voisinko minäkin hoitajana noin vaan kuitata ”sori siitä”, jos mokailen lukujen 10 ja 90 välillä. Rientäisikö minun pomoni puoltamaan että sattuuhan sitä jos ruiskuttaisin 90 kansainvälistä yksikköä insuliinia 10 yksikön sijasta. Riittäisikö tuo ”oho sori” omaisille anteeksipyynnöksi jos potilas tämän seurauksena menehtyisi?
Voisinko kirjata ylityö-aikaa työvuorolistaan 90mniuuttia 10minuutin sijaan, koska oho sori, vahinkoja sattuu meille kaikille.
Tai kirjata potilaspapereihin tulehdusarvon olevan 10 kun se todellisuudessa on 90!
Voisinko toimia asiakkaan kotiuttamisessa samalla tavalla kuin hallitus toimii päätöksiä tehdessään? Ensin luvata että huomenna kotiudut, sitten uhata että jos hoitoneuvottelussa ei saada tulosta aikaan niin laitokseen jäät pysyvästi kun minä pakotan ja sitten lopulta vetää kaiken takaisin ja sanoa että kattellaan ny keksitäänkö jotain?
Voisinko lähihoitajana luvata asiakkaalle maat ja mannut ja kääntää kelkkani heti ensimmäisessä mutkassa. Niinhän vaalien jälkeen kävi lupauksille mm. koulutuksen leikkausten suhteen ja esimerkiksi vanhuspalvelulain suhteen. Jos kertoisin lyhytaikaisjaksolle tulevalle asiakkaalle että hän saa joka päivä kaksi tuntia fysioterapiaa, ulkoiluapua, pelkkiä lempiruokiaan, saunotuksen, viriketoimintaa, aamiaisen vuoteeseen ja kaiken vieläpä ilmaiseksi niin veikkaan että kun puheeni osoittautuisivat valheeksi ei sitä asiakas kyllä nielisi. Mutta meidän kansalaisten pitäisi vain hyväksyä että poliitikot saavat puhua silkkaa soopaa ennen vaaleja eikä lupaksia tarvitse pitää.
Voisinko noin vaan pokkana työssäni kohdella hyvätuloisia potilaita paremmin kuin vähävaraisia. Tekeehän hallituskin niin etenkin jos pakkolait tulevat voimaan, köyhemmät maksavat taloustalkoista isommin kuin hyvätuloiset. Hallituksen logiikalla köyhällä mökin mummolla voisin kotihoidon työntekijänä tehdä hommat vähän vaan sinnepäin ja ottaa mielellään lisämaksua hoidosta jollakin verukkeella. Mutta rikkaan oloneuvoksen kotona passaisin ja puunaisin ja laskuttaisin vain 5min käynnistä? Niinkö?
Ministerit vannovat kautensa alussa seuraavasti: ”Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”
Lähihoitaja lupaa puolestaan: Lupaan lähihoitajana tehdä työtäni asiakkaan ihmisarvoa kunnioittaen ja hyvää elämää edistäen. Lupaan tukea ihmisen kasvua ja kehitystä, toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä edistää terveyttä ja hoitaa sairaita. Lupaan pitää huolta apua tarvitsevista, ehkäistä syrjäytymistä, lievittää inhimillistä kärsimystä elämän alusta kuolemaan saakka. Lupaan noudattaa ammattieettisiä periaatteita ja salassapitovelvollisuutta, kehittää ammattitaitoani sekä edistää omaa ja työyhteisöni työhyvinvointia. Sitoudun työyhteisöni sekä sosiaali- ja terveysalan kehittämiseen.
Todella tärkeitä valoja molemmat, harmi ettei molempien vannojien tarvitse kuitenkaan nouduttaa valaansa. Ei varmaan liene vaikea arvata tarkoitanko ministeriä vai hoitajaa.