Sekunneissa Sirpaleina
Eilen oli erikoinen ja erityisesti erityinen päivä. Useita mun kaikkein rakkaimmista ihmisistä, eri paikkakunnilta, eri elämän osa-alueilta samassa paikassa samaan aikaan. Osa tavaten toisensa ekaa kertaa, osa pitkään jo tuttuina.
Halauksia, naurua, kuulumisia, syvää yhteenkuuluvuutta, pieniä vastoinkäymisiä joista kuitenkin kunnialla selvittiin.
Loppuillasta jatkot viihteen merkeissä osan porukasta kanssa. Kunnes BANG, sosiaalinen media viestittää yhden jo kotimatkalle suunnanneen hyvin hyvin tärkeän ystävän joutuneen hyvin lähelle jopa hengenvaarallista liikenneonnettomuutta matkalla.
Alkoholimolekyylien lisätessä ennestäänkin herkkää luonteenlaatua hyppäsi sydän kurkkuun ja pelästys karkasi kyynelinä poskia pitkin alas. Toki pian selvisi että onneksi tyypillä on hitonmoiset suojelijat matkassaan ja tilanteesta oli selvinnyt ilman fyysisiä vahinkoja.
Tälläinen alati päässään asioita analysoiva ja erityisherkkä kaiken maksimilla kokeva ihminen toki alkoi miettiä elämän katoavaisutta. Kovin kovin heikossa se elämänlanka meissä on. Niin helposti taru kuin taru päättyy. Ei siihen tarvita kuin epäonninen sattumus tai täysin idiootisti toimiva kanssaeläjä.
Huomaan itse surkutelleeni täysin turhia asioita viime aikoina.
Aivan hukkaan heitettyä aikaa.
Tärkeämpää olisi muistaa että onni on pitkälti omissa käsissä.
Kannattaa tiedostaa että mitään ei saavuta elämässä muita kadehtimalla tai mustamaalaamalla. Myös turhat ennakkoluulot ja ennakko-odotukset, kaikki pahimpien skenaarioiden hautomiset ja toisten tuomitseminen tuo vaan itselle hallaa.
Jos sulla on jotain mitä sä haluat, toteuta se. Tee asioita joiden avulla pääset lähemmäs tavoitettasi.
Turha se on valittaa että on paska duuni jos ei ole valmis hakemaan parempaa tai esim kouluttautumaan lisää. Turha on surkutella vaikkapa omaa huonoa kuntoa tai lässähtänyttä ulkonäköä, samalla kadehtien jotakuta muuta, jos ei ole valmis edes nousemaan sohvalta. Turha valittaa huonoa parisuhdetta jos ei ole valmis sitä korjaamaan tai lähtemään siitä.
Esimerkkejä olisi loputtomiin, you get the point!
Elämä on tässä ja nyt. Harhaa vaan että meillä on kaikki maailman aika. Kukaan ei osaa sanoa milloin on myöhäistä.
Jos itse tuhlaat aikaa viivyttelyllä, vatvomisella tai tyhjällä jossittelulla niin ei kannata kyynelehtiä jos lopulta juna menee jo ja vain pää jää vetävän käteen koska tilaisuus vaan yksinkertaisesti meni ohi.
Tee siis tänään stoppi itsellesi. Kysy mitä haluat? Kenelle haluat kertoa tämän olevan sulle tärkeä? Mitä haluat saavuttaa?
Mistä olet onnellinen.
Sitten hitto vie TOIMEEN. Rutisemalla ja jossittelulla ei pääse mihinkään. Haaveelleen pitää pukea työmiehen haalarit päälle ja tarttua sen kanssa toimeen. Ei unelma useimmiten ole jotain mikä vaan tapahtuu vaan se on lopputulos kovasta duunista! Toki kaikkia haaveita ei voi saavuttaa heti vaan ne vaativat pidempää panostusta. Eikä elämä ole muutenkaan vain päätepisteeseen rynnimistä vaan myös matkasta pitää osata nauttia.
Vaikka toki jokaisella on vaikeaa joskus niin silti jokaisessa päivässä on mahdollisuus ja oikeus nähdä myös hyvää. Ei toki se söpö orava pihalla tietenkään korjaa särkyneitä ihmissuhteita, paranna syöpää tai tuo miljoonia tilille. Mutta silti kannattaa pysähtyä niinkin pienten asioiden äärelle. Mitä pienemmistä jutuista osaa iloita ja nauttia niin sitä siunatummalta olo tuntuu kun joskus tapahtuu jotain isoa hyvää!
Muista että elämä voi särkyä sirpaleiksi sekunneissa. Etkä sä halua jäädä katumaan että et näyttänyt olevas kiitollinen tai kertonut välittäväsi läheisistäsi.
Joten mene ja hanki elämä, ennenkuin se otetaan sulta tavalla tai toisella joskus pois.