Sisar hento arvoton
Mitä vaadittaisiin, että suostuisit viettämään 8-10h putkeen lähikontaktissa korona-virus tartunnan saaneen kanssa? Mitä jos heitä olisi kymmeniä?
Jokainen varmasti mielellään välttää tulevina viikkoina tällaista tilannetta kaikin keinoin.
Sitten olemme me hoitajat, jotka tulemme olemaan tulilinjalla kun ja jos todellinen ryöpytys alkaa. Meillä ei ole sitä vaihtoehtoa, että pakkaamme läppärin mukaan toimistolta ja vietämme kotisohvan nurkassa seuraavat viikot etätöissä.
On hyvin mahdollista, että jos tilanne eskaloituu nopeasti, ei päde enää mitkään normaalit käytännöt, vaan mitä erilaisin laein ja säädöksin meidät pistetään paiskimaan aivan järkyttävän urakan eteen, pitkää päivää ja ylitöitä. Urakan jonka takia osa itsekin sairastuu ja pahimmillaan joku meistä saattaa menehtyä.
Tänään someen on ilmestynyt paljon tsemppiviestejä hoitajille ja moni on myös vaatinut hoitajille lisää liksaa.
Moni on myös aidosti herännyt siihen, että kuka hoitaa meidän vanhukset ja sairaat jos hoitajatkin sairastuvat? Muutamille olen esittänyt kysymyksen, että mitäpä jos vaikkapa omaiset siinä kohtaa ottaisivat vaikkapa kotihoidon tehtävät hoitaakseen väliaikaisesti?
Tähän kysymykseen on tullut lähinnä pöyristyneitä vastauksia, että eihän se nyt ole omaisen tehtävä ja eihän omainen nyt voi kun on sitä ja tätä. Myös siihen on vedottu keskusteluissa, että eihän nyt hoitajan jokaisen pienen nuhan takia tarvitse sentään jäädä kotiin.
Nämä keskustelut kuvaavat hyvin sitä, miten vääristynyt hoitotyön tilanne meillä on. Ihmiset havahtuvat vasta nyt konkreettisesti siihen, mitä tarkoittaa jos meidän hoidon ja huolenpidon työntekijät yhtäkkiä katoavat. Tätä on koitettu pauhata vuosi vuoden perään, että tilanne on yhä vaan aivan veitsen terällä. Meillä on kriisi vanhustenhoidossa ollut jo pitkään.
Asenteet ovat pahasti vinoutuneet kun ajatellaan, että hoitajan on oltava töissä vaikka nyt olisi vähän kipeäkin.
Samoin kuin siinä ettei omaisten tarvitse ottaa omista läheisistään vastuuta edes yhteyskunnan poikkeustilanteessa. Ei edes silloin jos hoitajia kaatuu petiin koronan kourissa sairastamaan.
Se mikä tekee tästä ajankohdasta äärettömän surullisen on, että parhaillaan käydään hoitoalan työehtosopimuksista neuvotteluja. Ei mennyt montakaan päivää viruksen röyhähdettyä maailmalla, kun ensimmäiset kansanedustajat kiirehtivät maalaamaan piruja seinille että korona ja hoitajien mahdollinen lakko on tie tuhoon. Samoin pian sai lukea uutisointia siitä, että nyt koronan aiheuttamat kulut tekevät sen ettei millään ole rahaa enää hoitajien palkankorotuksiin tai muihin vaatimuksiin.
Tämä oli viesti meille, jotka tulemme tämän kaaoksen silmässä työtämme tekemään ja näidenkin kansanedustajien, päättäjien ja työnantajan edustajien läheisiä mahdollisesti hoitamaan. Sillä välin kun he itse suojautuvat koteihinsa tai muin varotoimin mahdollisimman kauas tartunnan lähteistä.
Minusta tämä ajatusmalli on sairas. Meiltä tullaan vaatimaan oman terveyden uhalla sellaista venymistä, mitä ei olla miesmuistiin nähty. Kiitos siitä on varmaankin työnantajan mustavalko tulostimella kaikille monistama tee-se-itse kunniakirja ja hienot juhlapuheet. Me olemme jatkuvasti vain kuluerä, pakollinen paha ja taakka. Silloinkin vaikka itse joudumme vaaralle alttiiksi. Silloinkin kun herrat istuvat itse kodeissaan turvassa, monen tonnin kuukausi palkalla, etätöissä.
Hei hoitaja, vielä voidaan vähän kiristää! Ehtisitkö korona-potilaiden lisäksi myös tiskata ja pyykätä?