Kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole.
Janottaa, janottaa. En jaksa enää pysyä hereillä, mutta havahdun hetkittäin takaisin todellisuuteen. Ilta-auringon kajo on kaunis, mutta naapuri sängyssä ahdistustaan huutavan ja laitaa kolistelevan muistamattoman huonetoverin huuto käy korviini. Minuun sattuu, syöpäkipu leikkaa läpi kuihtuneen kehoni. Asento on huono, mutta tiedän etteivät hoitajat ehdi kääntämään minua. Märkä vaippa kirveltää, onkohan makuuhaava häntäluun seudussa pahentunut lisää. […]