Ulkonäkö. Saako siitä puhua?
Ulkonäön kritisointi on usein julmaa ja hyvinkin epähyväksyttävää. Enkä itse todellakaan halua leimautua miksikään muita ylenkatsovaksi trendi-nikkariksi, koska en sellainen todellakaan ole. Kamalissa pieruverkkareissa täällä kotosalla hengailen juuri nytkin, yövuoron jäliltä tukka yhtenä ”sutturana”.
Pointtihan toki on että jokainen on paras mahdollinen juuri omana itsenään, mutta käytömmekö oikeasti läheskään kaiken kauneuspotentiaalimme?
Saako siitä ulkonäöstä puhua milläänlailla kriittisesti ilman että loukkaa vai onko automaattisesti heti kiusaaja tai pinnallinen bimbo jos niin tekee?
Itse kuulun niihin joiden mielestä kauneus ei ole sidottu kokoon tai kilomäärään, ei pituuteen tai leveyteen. Ei etniseen taustaan tai trendeihin. Minulle kauneus on vahvaa oman tyylin löytämistä ja persoonallisuutta. Kauneus ei minulle tarkoita tuhansien eurojen, puntien tai dollareiden merkkivaatteita. Ei katkotuin kylkiluin kavennettuja kehoja tai rasvaimuja. Ei koko Tikkurilan värikarttaa naamaan meikattuna tai tiettyä hiusmallia.
Silti mua toisinaan kismittää ihmiset jotka eivät yhtään huolla itseään. Ei se kismitä minun itseni puolesta vaan heidän omasta puolestaan. Moni ulkonäköään laiminlyövä nimittäin usein tuo julki sitä ettei ole itseensä tyytyväinen. Haukutaan itsestään huolehtivia pinnalliseksi tai miksi lie meikkipeikoiksi, annetaan kuulua kuinka typerää on pukeutua tietyllä lailla, kenties seurata trendejä ja pistää rahaa esim kosmetiikkaan. Silti useat itseään laiminlyövät surkuttelevat kun eivät osaa meikata, ei ole päälle laitettavaa ja arjesta juhlaan mennään samoissa jo parhaat päivänsä nähneissä asuissa.
Ennenkuin joku siellä teroittaa kynsiään,valmiina raiskaamaan näppäimistönsä tulikiven katkuisen vastakommentin voimalla, muistutan että en tarkoita että jokapäivä tarvitsee olla muotilehden kannesta repäistyn kaltainen. On ihan tosi ok kotosalla rötvätä vaikka kuinka rumissa puhkikauhtuneissa kuteissa, tukka hapsottaen. Tai esimerkiksi lenkillä ei tarvitse tokikaan näyttää miltään muulta kun iloisesti (tai vähemmän iloisesti) hikoilevalta jumppapirulta.
Kehotan vaan uhraamaan hetken aikaa ja miettimään mitä oma ulkonäkö just susta kertoo. Jos menet työhaastatteluun niin antaako se viisi vuotta sitten alennusmyynnistä hommattu liian iso, muodottomaksi venähtänyt trikoopaita sinusta sen kuvan että työnantaja haluaa palkata sinut? Rasvainen tukka? Kiiltävä naama? Huonosti istuvat housut ja virttyneet neuleet? Hien haju?
Tai jos mennään juhliin? Ulos syömään? Viralliseen palaveriin? Lähdetäänkö sinne samoissa lenkkareissa joissa kipitetään hikilenkkiä metsässä? Samoissa haaroista moneen kertaan parsituissa farkuissa jotka voi ehkä kiireessä huolettomasti heittää lähikauppaan pikaisesti mennessä jalkaan? (jos sellaisia housuja nyt on jostain syystä tarpeen säilytellä…)
Ulkonäkö ja oman kauneus-potentiaalin boostaus ei oikeesti oo niin vaikeaa. Esimerkiksi ihan edullisesti löytää vaikkapa Seppälästä, Lindexiltä ja vastaavista liikkeistä siistejä perusvaatteita. Ja siellä kaupoissa on myös ne myyjät siksi että he kyllä neuvovat tarvittaessa ja auttavat jos ei oikein tiedä mistä alkaa tai mitä sovitella.
Kohtuuhintaisten kauppaketjujen liikkeistä löytyy jopa pikkutakkia, kenkiä, asusteita. Myös vaikka juhlavampaan mekkoakin voi löytää ihan “halpis ketjuista”, joskus jopa Tarjoustalon kaltaisista liikkeistä. Ei tarvitse sijoittaa satasia jos ei halua. Myös nettikauppoihin kannattaa tutustua. Esimerkiksi Elloksen Outlet kannattaa tsekata. Vaatteita löytyy jopa -70% alella. Jopa niistä plus size kokoja. Moniakin ei merkkejä ja tyylejä.
Perus siistin meikin pystyy kuka vaan opettelemaan. Jos paksu pakkelikerros pelottaa niin nykyään löytyy esimerkiksi ihania BB-voiteita kaupoissa. Ihon saa siistin ja terveen väriseksi helposti. Ilman pelkoa että näyttää siltä että Pinotexia on pinnassa enemmän kun yhden rintamamiestalon seinässä! Siistittyyn ihoon kun lisätään ihan vaikka vaan ripsiväri, vähän väriä kulmiin ja kevyt huulikiilto niin johan näyttää kivalta. Ja jos ei itse ihan oikeasti osaa eikä ystävätkään ehdi neuvoa niin joka kaupungista löytynee joku alan ammattilainen joka pienen rahallisen sijoituksen voimalla neuvoo kädestä pitäen meikkaamisessa. Itse osallistuin juuri loppuvuodesta meikki-“kurssille”. Hyvän ystävän kanssa ennen laivalle lähtöä istuttiin paikallisen butiikin penkkiin jossa ihana ammatti-ihminen näytti tekniikoita ja värien käyttöä etenkin silmämeikin teossa. Ja minä en itse todellakaan ole mikään rajausten tai häivytesten teon edelläkävijä vaan enemmän sitä hyvin perus-meikki tyyppiä. Ja uppista lallaa, jopa minä opin tuossa parissa tunnissa paljon uutta silmämeikistä. Jokaisella on siis mahdollisuus ottaa vastuu myös meikkaamisestaan jos oikeasti haluaa…
Ja kuulen jo kuinka siellä joku sanoo ettei halua meikata ollenkaan tai iho ei kestä meikkiä. Pakko ei toki ole, mutta kannattaa sitä ihoaan silti huoltaa. Iho-ongelmiin löytyy ratkaisu useimmiten kosmetologilta tai ihotautilääkäriltä. Väitän että ihon hoitaminen on myös terveytensä hoitoa. Akne esimerkiksi on toki kantajalleen kiusallinen ja kipeä vaiva, myös terveydellisesti hoitamisen arvoinen. Onhan se tulehdus ihossa, avoimia haavautumia ihossa jotka ovat samalla myös portti ikävämmille bakteereille suoraan verenkiertoon. Kannattaa myös tutustua allergia-ystävälliseen kosketiikkaan myös ennenkuin heittää sen kuuluisan kirveen sinne kaivoon.
Kauneus asuu hyvässä itsetunnossa ja itsensä kantamisessa ryhkikkäänä. Vaikka kiloja olisi kertynyt hyvin nautitusta elämän matkasta kyytiin useita, niin pienillä kikoilla voi näyttää silti huollitellulta. Ensinnäkin, oikean kokoiset vaatteet!! Oikeat leikkaukset!! Ei ole pakko käyttää paitaa ”mallia soputeltta” vaan jos vyötärö löytyy (huolimatta siitä vaikka se olisi XXXL kokoa) niin saa sitä korostaa. Napakka body vaatteiden alla silottaa vararenkaan ja vaatteet istuvat nätimmin ilman pursuilua.
Lattea rintamus saadaan näyttämään tasapainoisemmalta oikeanlaisilla liiveillä ja oikein valituilla paidoilla. Leveää lantiota voi häivyttää oikein valitulla pukeutumisella myös. Jos ei osaa käyttää värejä niin musta on aina tyylikäs. Mustan perus-siistin asun kanssa vaikka huivi, värillisiä koruja ranteeseen, värillinen laukku kenties?
Ulkonäkö ja koko yleinen olemus vaikuttaa paljon siihen miten meihin suhtaudutaan. Vaikka sitten ei haluaisikaan esim siihen meikkiin panostaa niin olisi kyllä itselle todella edullista panostaa ainakin henkilökohtaiseen hygieniaan. Itselleni ainakin tulee valitettavan kiusaantunut olo jos ihminen haisee lialle ja hielle, kenties jollekin peräpään eritteelle tai jos henkilön vaatteet ovat risoja ja likaisia. Toki meistä kellävaan joskus dodo pettää ja kainalo-aromit tuoksahtavat, mutta eri asia on se jos heti aamusta alkaen ihminen näyttää ja tuoksuu likaiselta. Jotenkin siinä tulee olo että alkaa automaattisesti pohtia että onkohan ihmisellä kaikki kunnossa kun ei kykene hygieniastaan huolehtimaan. Tai jos vaatteet ovat kovin risoja ja likaisia niin se vahvistaa vaan enemmän leimaa että ihmisen elämänhallinta on jollainlailla pettänyt.
Korostan edelleen tässä kohtaa että en kulje arvostelemassa ihmisiä kylillä. En edes ymmärrä juurikaan esimerkiksi laatumerkkien päälle joten ei kannata luulla että katson ihmistä kieroon jos olalla ei roiku Vuittoni ja koko komeus ei keiku Manolo Blahnik-korkkareiden nokassa. Minusta siisteissä, ehjissä ja sopivan kokoisissa vaatteissa ihminen on aina ok. Oli ne Tarjoustalosta tai designer-liikkeestä.
Naisellisuus (ja toki miehekkyyskin) on oikeus. Ei pinnallisuutta. On oikeus näyttää kivalta, on oikeus meikata tilaisuuteen sopivasti. On oikeus viihtyä omassa kehossaan ja vaatteissaan. On oikeus tuoksua puhtaalta kun Suomessamme on kerran mahdollisuus huolehtia itsestään ja edes perushygieniastaan. Käytetään oikeuttamme!