Vaikeneminen on kultaa.

Kommunikaatio. Tuo rakas ja raskas jokamiehenoikeus, tai -velvollisuus.

Sanat ovat tietenkin monella tapaa perusta kahden yksilön väliselle kanssakäymiselle mutta onko niiden merkittävyys  jo liiankin ahdistava.

Lähes jokaisessa parisuhde-oppaassa ja muissa ihmissuhde-neuvoloissa painotetaan kuinka asiat pitää puhua halki, poikki ja pinoon. Ja mielellään vielä silpuksi sen jälkeen. Koska elämähän, ihmissuhteet ja kommunikaatio ei vain voi toimia ilman että on käyty pitkät, uuvuttavat ja toisinaan rikki repivät keskustelut ja mielentilaa syväluotaavat analyysit.

Melkeinpä voisi ajatella että ihmissuhteet nähdään yhtenä jatkuvien kehityskeskusteluiden sarjana. Hyvä meidän tiimi, nyt taas kehitytiin kun aamuyölle väännettiin pikku riidan jälkeen. 

Sanoilla on helppo toisaalta myös valehdella, kieroilla, kääntää ja vääristää asioita. Usein parhaita valehtelijoita ovat ne joille muutenkin sanoilla leikittely on helppoa. 

Itseäni elämässä eniten ovat opettaneet ja koskettaneet ne ihmiset jotka eivät ole ollenkaan niin sinut esimerkiksi tunteiden sanoittamisen tai sanallisen välittämisen vakuuttelun kanssa. 

Kun vastapäätä istuu ihminen joka on itselle äärettömän rakas mutta ei nyt sattumoisin ole yhtä sana-orientoitunut kuin itse olen niin se haastaa oman ajattelunkin ihan uusille urille. Kun ihan kaikkea ei tarvitse itsekään osata selittää, kun kerrankin joku ei vaadi minuakaan tietämään ja kertomaan miltä joka hetki mikäkin tuntuu. 

Kun on hyvä olla vaan hiljaa. 

Kuinka monta parisuhdetta pelastuisi jos aina ei tarvitsisi puida, puhua ja ruotia ihan jokaista pientäkin kinaa. Jos joskus voisi mielessään vaan todeta että no tänään tuntuu tuosta toisesta tuolta, minusta tältä ja tämä menee ohi. Joskus voisi uuvuttavien keskustelujen ja eipäs-juupas vääntöjen asemasta vaan antaa olla. Usein sillä että yrittää pakottaa harvasanaisemman läheisensä pakolla puhumaan vain sulkee hänet lisää. Antamalla tilaa ja aikaa, saattaa toisinaan tehdä toiselle äärimmäisen ison palveluksen.

Onko suurinta välittämistä se mikä kaikkein suurimpaan ääneen huudetaan ja prameimmilla teksteillä kirjoitetaan. Vai onko se sittenkin niissä pienissä teoissa joista uudelleen ja uudelleen tajuat kuinka toinen haluaa kuulua elämääsi ja arvostaa sinua. Jos vain maltat pysähtyä ne teot näkemään etkä vain puske sanojen kiilto silmissä eteenpäin.

Joskus kaunein lohtu tai kiitos voi olla pyytämättä kaadettu kupillinen kahvia tai skumppaa. Pöljä kuvaviesti ennen nukkumaan menoa. Kotona iltavuoron jälkeen odottava lämmin sauna. 

Tapa sanoa ”rakastan sinua” voi piiloutua muka puolihuolimattomasti sanottuun ”ilmoita kun oot päässyt turvallisesti kotiin”, ”ajathan varovasti” tai ”jää vielä toiselle kupilliselle kahvia”.