Pieni kilpikonnavärinen Miina -kissa kotiutui meille marraskuussa ja ensimmäiset viikot olivat kauniisti sanottuna stressaavat. Nyt neljän kuukauden jälkeen ei kaikki edelleenkään mene niin kuin Strömsössä, mutta kohtuu hyvällä mallilla aletaan kuitenkin jo olemaan. Tähän neljään kuukauteen on mahtunut stressin lisäksi paljon huolta ja murhetta, jatkuvaa puunausta ja siivousta ja erotuomarointia yhteenottavien kissojen välillä. Feliway ja neljä kuukautta ovat onneksi saaneet aikaiseksi sen, että kissat tulevat jo suurinpiirtein toistensa kanssa toimeen. Ylimpiä ystäviä noista ei tosin taida koskaan tulla.

Miina tuli meille kodinvaihtajana aiemman omistajan loukkaantumisen vuoksi. Taustatietojen mukaan Miina oli 3-5 -vuotias ja päätynyt edelliselle omistajalle löytöeläinkodin kautta. Kissa oli löytynyt hylättynä langanlaihana ja täynnä syöpäläisiä ja matoja. Loiset oli saatu häädettyä lääkkeillä, mutta noista ajoista lähtien Miina oli ollut herkkävatsainen ja maha enemmän tai vähemmän ripulilla. Tässä vaiheessa pienet hälytyskellot kilkattivat päässä, mutta ajattelin optimistisesti, että ehkä ongelma ei ole niin vakava… Niinpä.

Kovin kauaa Miina ei ehtinyt meillä olla ennen ensimmäistä kiikutusta eläinlääkärille. Kissa oli jatkuvalla vesiripulilla, virtsaaminen tuotti vaikeuksia, eikä se tahtonut oikein juoda. Syöminen luonnistui sitten senkin edestä, sillä Miinan ruokahalu oli loputon – harmi vaan, että se kulki elimistön läpi pikavauhtia. Koska Miinalla oli selkeästi kipuja, varasimme ajan eläinlääkärille asap. Tätä ennen ehdin jo kiikuttaa näytteet giardia –analyysiin (giardia on kissoilla yleinen alkueläininfektio) ja aloittaa Promax –tahnan syötön. Kivasti alkoi uuden perheenjäsenen kanssa tuo tutustuminen, kun heti aluksi joutui tunkemaan ruiskulla ikävänmakuisia juttuja kissan kurkusta alas… Näytteet olivat negatiiviset ja Promaxista ei ollut lainkaan hyötyä.

Kissa sai antibiootit virtsatietulehdukseen ja vatsansuojalääkettä. Lääkkeiden anto vastahankaiselle kissalle 10 päivän ajan oli oma episodinsa sinänsä, mutta onneksi antibiootit jeesasivat. Kroonisen ripulin syyksi eläinlääkäri epäili ruoka-aineallergiaa ja määräsi hypoallergeenisen ruokavalion. Sallituissa ruoissa oli ainoastaan yksi märkäruoka ja se oli niin kammottavaa mönjää, että edes Miina ei suostunut sitä syömään. Kuivaruokaa ei puolestaan haluttu kissalle pelkästään syöttää virtsatietulehduksen vuoksi, joten eläinlekurin ruokavaliota ei pystytty noudattamaan. Eläinlääkärikäynnin yhteydessä Miinalta otettiin myös verinäytteistä haima-arvot ja B12 -vitamiiniarvot ja ne olivat kunnossa. Eläinlääkäri ilmoitti myös, että kissan hampaat ovat huonossa kunnossa ja vaativat putsausta.

Ripulin suhteen kokeiltiin vähän kaikkea mahdollista. Molemmat kissat söivät viikkotolkulla herkkävatsaisille sopivaa kissan ruokaa, missä oli pelkkää kanaa ja riisiä sekä hypoallergeensia raksuja (rautavatsa-Sasun mielestä ne olivat parhaita raksuja ikinä :D) ilman mainittavampia tuloksia. Maitohappobakteereja laitettiin ruoan sekaan ja välillä lopetettiin, kun epäilin niissä olevan ohran pahentavan oireita. Pesuaineet ja rätit oli (ja on) ahkerassa käytössä, kun siivoiltiin (siivoillaan) Miinan hutiripuleita, kun raasu ei aina ehdi laatikolle. Kokeiltiin hypoallergeeniraksujen loputtua viljatonta raksulaatua jne.

Varsinaisia yllätyksiä oli luvassa vähän enemmänkin, kun Miina kiikutettiin hammaskiven poistoon. Ensinnäkin Miinan hampaat olivat kamalassa kunnossa. Kissalta tullaan lähitulevaisuudessa poistamaan kaikki kulmahampaat ja iso osa etummaisista pikkuhampaista. Alun panikoinnin jälkeen selvitin asiaa vähän tarkemmin ja hampaiden poisto ei itse asiassa ole niin iso juttu kuin pelkäsin. Kissa pärjää ilman hampaitakin, kunhan ruoan pilkkoo tarpeeksi pieneksi. Takapuruhampaat onneksi säästyvät.

Sitten tuli se toinen yllätys: hampaiden perusteella Miina on oikeasti 7-10 -vuotias. Kissa on siis tuplasti vanhempi kuin meille kerrottiin. Luuliko edellinen omistaja kissaa nuoremmaksi vai jätettiinkö meille kertomatta Miinan todellinen ikä (ehkä siksi, ettei meidän uskottu haluavan vanhempaa kissaa)…? Mikä Miinan taustatarinasta on totta ja mikä ei? Hmm. Ainakin siitä olen varma, että jossain vaiheessa elämäänsä Miina on joutunut taistelemaan ruoasta ja todennäköisesti näkemään nälkää. Sen suhtautuminen ruokaan on neuroottinen. Kissojen  ruokailua on nykyään pakko vahtia, sillä muuten Miina syö omat ruokansa, ajaa Sasun pois ja syö Sasunkin ruoat.

Lääkärikäynnin yhteydessä tutkittiin jälleen kerran Miinan ripulia. Otettiin uudet lois- ja alkueläintestit, uudet (tarkemmat) haimatestit ja ultraäänikuvaus. Mitään suoraa syytä ei edelleenkään löytynyt ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei vaivaa voi tarkemmin enää tutkia muuten kuin nukuttamalla kissa ja avaamalla se näytteitä varten. Sille linjalle emme halua lähteä. Eäinlääkäriltä lähti jälleen kerran mukaan erikoisruokia, joiden toivottiin auttavan kissan oireita. Eivät auttaneet. Varmuuden vuoksi annettiin kuitenkin mato- ja loiseläinlääkitys. Ei apua siitäkään. Kaikista kokeiluista tuskastuneena päätimme kokeilla Miinalle vielä raakaruokavaliota. Se tuntuisi itse asiassa auttavan, vaikkei mikään pikatie parantumiseen ole sekään. Pelkällä raakaruoalla ei voida kuitenkaan mennä meidän ihmisten työaikojen vuoksi, joten tarjolla on myös herkkävatsaisille sopivia, viljattomia raksuja.

Tällä hetkellä tilanne on selkeästi rauhoittunut, mutta ei Miinan terveys edelleenkään normaali ole. Kissalla ei onneksi vaikuttaisi olevan kipuja enää kuin silloin tällöin ja hiekkalaatikolla ravaaminenkin on vähentynyt selkeästi. Painokin on alkanut nousta, mikä on Miinan kohdalla vain hyvä juttu. Muun ajan Miina on kuin kuka tahansa kissa: nukkuu päikkäreitä usein ja riehuu pari kertaa päivässä matot rullalle. 🙂 Sylissäkin se on alkanut viihtyä, vaikka jääräpäisenä oman tiensä kulkijana se haluaakin ihan itse päättää, milloin tulee syliin ja kuinka pitkäksi aikaa. Kaikkien näiden ongelmien jälkeen ja akuuteimman tilanteen mentyä ohi, on pikkuhiljaa tullut esille myös Miinan todellinen persoona: kiltti, mutta valtavan vahvatahtoinen ja määrätietoinen, sisukas pieni kissa. <3