Ensilumen Lumo
Sumuisten
peltojen
ylle
laskeutunut
haalea, huurteinen,
kaunis, herkkä,
ensilumi iloa
tuoden.
Ikkunasta
sen ensi kerran
näit ja tunsit
jotain lämmintä
sydämessäis.
Lumeen lähdet
taapertamaan,
se hämmentää
joka vuosi
aina ja aina vain
uudestaan.
Miten luonto
niin suloista,
lumen taikaa
aikaan saa?
Ja sinua koskettaa.
Keväisenä aamuna leppäkertun näin.
Tunsin viillon, se sydämelle jäi.
Kaipaan sinua, kun kesä saapuu taas.
Vaivun uneen, jospa aurinkoon herätä saan.
Olit minun oma enkeli.
Kun pelkäsin, olit suojamuurini.
En ole vuoteen nähnytkään sinua.
En tiedä, kaipaatko sinäki minua.
Ja niin meitä kai Jumala koettelee.
Vie pois rakkaan, taakan kivisen kantelee.
Kuulen kuiskauksen, se sinun äänesi
sointu on.
Siltikin olen täällä yksin
ja lohduton.