IKUINEN YSTÄVYYS
IKUINEN YSTÄVYYS
Ikuinen ystävä on
kuin vuori, johon
nojata, kun elämä
tuntuu pahalta.
Ikuinen ystävä on
kuin soljuva puro,
sen virta virkistää,
kun polku on
raskas.
Ikuinen ystävä on
kuin keltainen narsissi.
Innostaen, loistaen
se tuo kukillaan
iloa sydämeen.
Ikuinen ystävyys on
silloin, kun sattuu.
Ja tuntuu, että tuska
vain jatkuu. Se on
niinä öinä, kun
paholainen tekee urakalla¨
töitä, kun kaulan
ympärillä
on tuhansia ahdingon vöitä.
Ikuinen ystävyys
pelastaa, kun juuri viimeisetkin
toivon riippeet alkavat
valua solkenaan kasvoja pitkin,
Kyyneleet hajoavat poskille,
ja ystävä kerää ne tallelle.
Puristaa ja todistaa, että
elämä voittaa.
Mustaa, kuin synkimmistä
synkinkin yö,
myös valkoista kuin
herkkyyden harso, lumen
harso hiuksillamme.
Ystävä on rinnalla, sanoja
ei tarvita.
Ikuinen ystävyys
on kevät, kun kevätesikot
pilkahtavat kylmän maaperän alta.
Kun nuput aukeavat ja
ystävyyden muistot
mielen valtaavat.
Ikuinen ystävyys on
äänekästä naurua ja iloa,
kauttaaltaan kasvoilla sekä
sieluissamme onnea tuhat
kiloa.