Wow Such tunnelbana

Käytiin kavereiden kanssa viikonloppulomalla Tukholmassa tuossa tovi sitten. Syötiin, juotiin ja tanssittiin ja kivaa oli – niin kuin Tukholmassa aina. Siellä on kyllä turistin hyvä olla.

Pari huomiota:

– Alkoholi on Suomea halvempaa, mutta todella vaikeasti saatavilla, ei mikään ihme, että baarit ovat täynnä
– Ravintoloissa syöminen ja juominen oli abt. yhtä kallista kuin Suomessa
– Olut vaikutti jopa viiniä suositummalta ruokajuomalta (trendi?)
– SL oli valjastanut dogen kesälippujen mainoskasvoksi. WOW.
– Söder Mälarstrandin rantakallioilla kulkevan kävelypolun varrella oleviin pöytiin oli kiinnitetty pienet grillit piknik-seurueiden iloksi. Kansalaistottelemattomuutta tai julkista palvelua? Hieno juttu joka tapauksessa.
– Ruokakaupasta sai halpaa ja ihan kelvollista purkkigazpachoa
– Ruotsinlaivan buffetissa oli _maailman pahimmat_ sushit

Ruotsalaista infografiikkaa

Paikan päällä keskityimme lähinnä nauttimaan toistemme seurasta ja kesän ensimmäisistä hellepäivistä. Viikonlopun suoritusosiossa kävimme lounaalla Michelin-tähditetyssä F12:ssa. Ravintolasta saa perjantaisin kolmen ruokalajin lounaan kätevään n. 35 euron hintaan, eli ihan piirun halvemmalla kuin kotoisissa tähtiravintoloissamme, niin pakkohan se oli kokeilla. Ei siitä lopulta kuitenkaan ihan budjettilounasta tullut.

Kävi nimittäin näin: F12:n perjantailounaisiin kuuluu myös hieman tavallista parempi lasiviinivalikoima. Hieman parempi tarkoittaa sitä, että perjantaiviinit maksavat yli 20 euroa lasi. Se on tietty paljon, mutta todellinen juju on tässä: Me maksoimme sen mielellämme, kiitos ravintolan sommelierin, joka suositteli viinejä rohkeasti, puhui niistä intohimolla ja kertoi, miksi juuri sitä viiniä kannattaa ottaa juuri sen annoksen kanssa. Tiivistettykin viesti voi toimia: ”If you have a chance to drink Prager, you should”. No valitsimme annostemme kanssa ne vähän paremmat viinit ja se onnistui muuttamaan erinomaisen ruokakokemuksen loisteliaaksi. Poistuimme laskun kanssa hymyillen.

Alkuruoaksi söimme parsaa, yksi keittona ja kolme keitettynä. Täydellisen kypsyiseksi keitetty parsa, herkullinen hollandaise ja vähän rapeaa mysliä sai parikseen täydellisen rieslingin. Pääruokana söin risottoa herneillä ja tryffelillä, parina to-del-la intensiivistä chardonnayta. Risoton suutuntuma ei olisi paljon parempi voinut olla. Myös kala ja liha olivat kuulemma herkullisia. Jälkiruokasorbetti maistui yhtä raikkaalta kuin suoraan pensaasta poimitut vadelmat. Ruoat olivat yksinkertaisia, herkullisia ja juuri oikein valmistettuja. Siksi vähän harmittikin, että annokset olivat hieman ylisuolattuja (sama trendi tuntui olevan voimassa kaikissa kaupungin ravintoloissa).

Kuvia en kehdannut ravintolasta ottaa, kun kukaan muukaan siellä ei kuvannut annoksiaan. Tunnelma oli silti lupsakka, vailla turhaa pönötystä, paljolti kiitos osaavalle salihenkilökunnalle. Hmm, tästä pitäisi nyt vetää joku johtopäätös. Olkoon vaikka tämä: Missä ikinä oletkin, kysy aina paikalliselta, missä on parhaat falafelit. Yökerhon edustalla päivystänyt wannabe-matkaopaskaksikko saa suosituksestaan täydet pisteet. Södermalmin (todennäköisesti) parhaat yöfalafelit löytyvät nimittäin Folkets kebabista Folkungagatanilta.

Kyllä kansa tietää