Viime torstain ohjelmaan kuului blogin ensimmäinen lukijamatka. Melkoinen matka olikin, vaikka matkaa taitettiin ainoastaan Ullanlinnasta Kaartinkaupunkiin. Tarkoitus oli ennakkotietojen mukaan syödä 7-8 ruokalajia kolmessa ravintolassa. Arvion lopullisesta ruokalajien määrästä voi tehdä alla olevan perusteella. Ravintolat olin valinnut sen mukaan, että tiesin kunkin tarjoavan hyvää kasvisruokaa omalla persoonallisella tavallaan. Riemastuttavaa oli, että kaikki kysytyt ravintolat lähtivät innolla mukaan ideaan. En voi kuin olla kiitollinen siitä, miten hienoja tyyppejä tässä kaupungissa on ravintoloiden taustalla. Onneksi myös muutama ruokailija lähti mukaan ja tapahtuma ja molemmat kattaukset saatiin toteutettua.

Ensimmäisenä vuorossa oli Huvilakadun Chef & Sommelier, vuoden ravintola 2013. Ravintolailta lähti oikeille urille heti ensi hetkillä, kun sommelier Johan Borgar otti meidät vastaan toteamalla ”olet varmaan Kimmo”. Sama välittömyys leimasi koko tarjoilua. Ravintolan keittiömestari Sasu Laukkonen viihtyi paljon myös salin puolella ja ehti samalla keskustelemaan vieraiden kanssa. Keittiön tervehdyksenä pöytiin kannettiin pikkelöityä viimevuotista omenaa ja rusinaa.

Alkuruokana tarjoiltiin perunaa ja sipulia. Annoksessa oli – luonnollisesti – perunaa ja sipulia eri muodoissa. Ihastuttava annos aliarvostetuista raaka-aineista.

Toisena ruokalajina saimme Sasun Vihreä pöytä -kirjan nimikkoannoksen, eli kaskinaurispastaa. Ravintola-annos tosin poikkeaa hiukan kirjan reseptistä, sillä nauris on keitetty naurismehussa ja parmesaani on korvattu mehustuksesta jääneellä nauriin kuituosalla, joka on sittemmin pakastettu ja raastettu.

Laskun mukana saimme vielä perunajäätelöä välijälkiruoaksi. Tässä vaiheessa kävi ilmi, että ravintolat ovat ottaneet homman tosissaan. Johan oli ollut muihin ravintoloihin yhteydessä ennen iltaa varmistaakseen, että eivät tarjoilsi samoja ruokia ja viinejä. Laukkonen kävi tervehtimässä ja kertoi myös innoissaan ravintolan omasta pellosta, viljelystä sekä ravintolan filosofiasta, josta voisin kirjoittaa paljon lisääkin. Ravintoloitsijat (Sasu vas. ja Johan) vakuuttivat tyytyväisyyttään siitä, että ehdotin tätä illallista heille. Me asiakkaat olimme varmasti vielä tyytyväisempiä.

Kävellessämme Korkeavuorenkatua kohti Juurta hykertelimme tyytyväisyydestä, olimmehan jo saaneet erinomaisen pienen aterian ja vielä kaksi olisi edessä. Perillä seurueemme kasvoi kolmesta neljään, kun yksi ylitöihin jumiutunutkin ehti mukaan.

Juuren keittiömestari Jukka Nykänen oli luvannut meille kahdet sapakset ja pienen pääruoan. Pohjoismaiseen ja suomalaiseen ruokaan erikoistunut ravintola on tarjoillut lähiruokaa ja luomua jo kohta kymmenen vuotta, eli kauan ennen nykyisiä trendiä. Perinteitä päivittävä keittiö tarjoilee alkuruokina sapaksia eli suomalaisia tapaksia. Me saimme kaksi neljän sapaksen lajitelmaa jaettavaksi neljän hengen kesken. Tarjolla oli perunaa, tilliä ja sipulia sekä savustettua munajuustoa tyrnillä ja porkkanalla (ylempi vaakakuva). Muut sapakset olivat tattipiirasta ja hillottua kurpitsaa (illan parhaimpia!) sekä härkäpapulindströmit hernekreemillä.

Pääruoaksi sienifondant juuren oopperaleivällä ja tatti-sipulikastikkeella. Kelpaa! Tässä kohtaa olimme jo hieman myöhässä aikataulusta, niin maksoimme laskun ja kipitimme korttelin toiselle puolelle.

Spisissä meidät otti vastaan Jani Kinanen, joka vastaa salin puolesta Kasarmikadun pikkuisessa ravintolassa. Spisin johtotähtenä ovat niin ikään pohjoismaiset maut. Täällä ne tosin räjäytetään kappaleiksi ja tarjoillaan mitä yllättävimmissä muodoissa.

Leppoisaa ilmapiiri oli täälläkin nopeasti saavutettu. Melkeinpä ensimmäinen kysymys oli, ”juovathan kaikki viiniä?”. Keittiön tervehdykseen kuului pienet tujaukset herkullista Sancerreä, joka sopi erinomaisesti yhteen tervehdyksenä tarjoillun umami-annoksen kanssa. Lautasella oli metsäsieniä, munakasvaahtoa ja sienilientä.

Kinanen kertoi, kuinka he haluavat tehdä ateriasta aina kokonaisuuden. Meillekin, jotka olimme tulleet vain lopettelemaan ateriaa, tarjottiin kokonaisuus. Ennen pääruokaa saimme väliruoaksi kurkkujäätelöä katajanmarjoilla.

Pääruokana oli vehnäpuuroa ja kurpitsaa nejällä tapaa: raakana, paahdettuna, pyreeenä ja hillona, jos kuvaa oikein tulkitsen ja muistan.

Pääruoan jälkeen meidät vietiin hetkeksi lapsuuteen puolukan ja maidon myötä.

Jälkiruokana suklaaganachea ja suklaamoussea. Annokseen hauskan säväyksen antoivat ganacheen käytetyt tatit.

Tässä vaiheessa Kinanen toi vielä pöytään karkit, jotta malttaisimme odottaa laskua. Pääraaka-aineina näissä karkeissa vasemmalta oikealle omena, punajuuri ja peruna. Suosikkini oli ehkä punajuurivaahtokarkki.

Spis päätti täydellisen illan todella hienolla kokonaisuudella. Ravintolassa kaikki on tarkkaan mietittyä sisustuksesta ja astioista laskukoteloon asti. Tärkeintä on tietysti, että ruoka ja viinit ovat täydellisyyttä hipovia. Siitä huolimatta ravintolan ilmapiiri on rento ja kotoisa.

Jos joku epäilee, että nuo annokset eivät vielä saa vatsoja täyteen, niin kuvien ulkopuolelta on kerrottava, että kaikissa ravintoloissa oli ilahduttavan herkulliset leivät. Ruoan lisäksi kaikki seitsemän viinivalintaa osuivat nappiin.

Kuten sanottua, kaikki ravintolat lähtivät innolla mukaan ja halusivat tarjota mahtavan elämyksen. Kyseessä olikin kaikin puolin poikkeuksellinen ilta, jolle toivottiin jatkoa niin ravintoloiden kuin ruokailijoidenkin puolelta. Hyviä ravintoloita tässä kaupungissa onneksi riittää tuleviakin matkoja varten. Pyysin mukaan alunperin neljä ravintolaa, joista se neljäskin toivotti meidät tervetulleeksi, mutta jäi nyt valitettavasti välistä logististen ongelmien vuoksi. Ehkä ensi kerralla?

PS. Siinä vaiheessa kun luulimme, että neljään ja puoleen tuntiin venynyt illallinen alkaa olla ohi, saimme vielä kotimatkaeväiksi porkkanatikkarit. En kestä!