Seikkailuun

Alkuperäisen kesäsuunnitelman mukaan olisimme juuri nyt matkalla Tallinnassa. Suunnitelmiin tuli muutos, kun matkarahoiksi kaavaillut lomarahat hupenivat polkupyörään. Hetkeäkään ei rahojen uudelleenallokointi ole kuitenkaan kaduttanut. Pyörä on kaunis, kevyt ja lisäksi kaupantekijäisinä tuli tukeva lukko. Luulen, että tämä suhde siis kestää. Mahtavinta tuoreen kulkuneuvon omistajana on ollut, että viimeisen parin aurinkoisen viikon aikana olen löytänyt jatkuvasti yhä uusia puolia melko tuoreesta kotikaupungistani. Kylläpä kesäinen Helsinki tarjoilee parastaan, kun vain vähänkin osaa etsiä.

pyorat.jpg

Olemme me maallekin ehtineet. Mökkeily ilman autoa (kelatkaa!) tuli mahdolliseksi nyt, kun molemmilla on pyörä, jolla taittaa viimeiset 17 kilometriä lähimmältä pikavuoropysäkiltä. Pyörän kuljettaminen bussissa on yllättävän helppoa ja lisäksi edullisempaa kuin junassa. Ensin täytyy vain selviytyä Matkahuollon verkkokaupasta (en aloita). Sen jälkeen kun haluttu matkustusaika ja linjaa operoiva liikennöitsijä ovat tiedossa, soitto liikennöitsijälle mieluusti vähintään edellisenä päivänä ja ilmoitus että mistä mihin haluaisi pyörän kuljettaa. Hintatiedoissa mainitaan, että pyörän kuljettamisesta saatetaan periä lisämaksu. Maininta on huvittavan tosi, sillä menomatkalla hyvän palvelun lisäksi pyörät kulkivat mukana ilmaiseksi. Paluumatkan kuski puolestaan oli melkoinen mörrimöykky, ja veloitti pyöristäkin matkatavaramaksua 3,30€ per satula.

Mökkiteiden lisäksi pyörä on kuljettanut ympäri pääkaupunkia. Helsingistä on tänä kesänä paljastunut minulle yllättäviä ja eksoottisiakin puolia tarjoileva kymmenien saarien pikkukaupunki. Aiemmin olen pitänyt jo kantakaupungissa etäisyyksiä pitkinä, pikkukaupungin poika kun sydämeltäni olen. Polkupyörän kanssa kaukaisemmatkin kaupunginosat ovat kuitenkin helposti tavoitettavissa ja eväsretkiä voi pitää myös vähän lähipuistoa kauempana.

empanadat_luonnollisessa_ymparistossaan.jpg

Esittelen huomenna tämän kesän ehdottoman suosikkikohteeni. Nyt saatte tyytyä tähän kanttarelliempanada-reseptiin. Nämä suomettuneet lattaripasteijat sopivat nautittaviksi niin laiturilla varpaita meressä liotellen kuin kannon nokassa marjametsällä.

Ainekset (noin 12-15 kpl):
3,5 dl vehnäjauhoja
30 g voita
1 dl maitoa
1 tl suolaa

1/2 l kanttarelleja
1/2 dl soijarouhetta
(1/2 pieni chilipalko)
1 valkosipulinkynsi
1 shalotti- tai keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 kananmuna
5-6 aurinkokuivattua tomaattia
suolaa
mustapippuria
sipulirouhetta
voita
kasvisöljyä

 

Valmista ensin täyte. Liota soijarouhe ja mausta makusi mukaan kasvisliemellä tai suolalla ja pippurilla. Paista puhdistetut ja pilkotut kanttarellit pehmeiksi ja lisää sekaan pilkotut sipulit sekä soijarouhe. Mausta suolalla, pippurilla ja chilillä. Lisää lopuksi sekaan viipaloidut tomaatit ja ota täyte pois levyltä. Sekoita täytteen sekaan tämän jälkeen vielä yksi kananmuna.

Sulata voi ja sekoita se jauhoihin ja suolaan. Lisää tämän jälkeen maito vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaksi. Irrota taikinasta kerrallaan noin kolmasosa ja kaulitse pallo ohueksi levyksi. Leikkaa levystä noin 10-12 cm ympyröitä esimerkiksi teekupilla. Lisää taikinakiekkojen keskelle noin ruokalusikallinen täytettä ja ripottele päälle hieman sipulirouhetta. Kostuta taikinan reunukset ja paina reunat yhteen. Paista empanadat kevyen ruskeiksi paksupohjaisessa kattilassa jossa on noin 5cm kasvisöljyä pohjalla. Nostele empanadat talouspaperin päälle kuivumaan ja pakkaa sen jälkeen mukaan seikkailuun.

Mikäli sopivista retkikohteista on pulaa, niin tässä helsinkiläisille linkkivinkkinä lista yleisistä uimarannoista (mukana myös karttakuva).

kantarelliempanadat.jpg

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Matkat

Seinään pää ja uudelleen

Kirjoittelin tämän tekstin jo perjantaina, mutta en ollut varma julkaisenko sen täällä vai jossain toisessa blogissa. Kaverini tosin totesi että ruokakulttuuria se on anniskelukulttuurikin, niin menköön nyt. Viime viikolla internetissä ja ulkomaailmassa keskusteltiin aika paljon kahdesta kaupunkikulttuuriin liittyvästä asiasta, eli Sompasaunasta sekä Disco Dislocatedista. Asiat eivät välttämättä alkuunsa vaikuta liittyvän mitenkään toisiinsa. Molempien nousemisessa puheenaiheeksi on kuitenkin samoja asioita taustalla. Kolmatta kesää kaikkien kaupunkilaisten vapaassa käytössä ollut Sompasauna purettiin, koska sillä ei ollut asianmukaisia lupia. Normaalin lupamenettelyn sijaan saunan rakensivat joukko kaupunkiaktiiveja omine lupineen. Nyt he huutelevat jälkikäteen avoimemman ja vapaamman kaupunkikulttuurin perään, osoitellen samalla sormella kaikkia mahdollisia kaupungin virastoja, kun sauna ei enää saanutkaan olla paikallaan. Tämä toimintatapa, eli toistuva pään seinään hakkaaminen on yksi tapa yrittää saada äänensä kuuluviin ja edistää omaa asiaansa. Maailmaa voi toki muuttaa niin että pyytää luvan sijaan anteeksi, mutta on se kovin raskasta.

 

Disco Dislocated puolestaan järjestettiin keskiviikkona luvallisesti nyt jo kahdeksatta kertaa. Kiinnostava tapahtumakonsepti (tunnettuja esiintyjiä ja isot bileet yllättävässä paikassa) on selvästi tekijöilleen rakas ja ylpeyttä aiheuttava. Myös yleisö on innostunut tapahtumiin kiinnitetyistä nimekkäistä esiintyjistä ja uudenlaisesta tavasta toteuttaa klubitapahtumia. Tapahtuman järjestelyt eivät kuitenkaan tälläkään kertaa sujuneet, vaikka tapahtuma oli loppuunmyyty jo hyvissä ajoin etukäteen ja tapahtumapaikkana toimi tila, jossa on jo vuosikausia järjestetty erilaisia ja erikokoisia tapahtumia. En puutu mielikuvituksettomaan tilavalintaan ja sen mm. akustiikalle aiheuttamiin haasteisiin. Järjestäjillä ei ihan varmasti ollut tällä kertaa muita vaihtoehtoja tapahtumapaikaksi.

 

Arvostan Disco Dislocatedissa sitä, että underground-henkisiä tapahtumia tehdään luvallisesti ja sääntöjen mukaan. Kiinnostavat ja toistuvasti loppuumyydyt tapahtumat, jotka kehittävät klubijärjestämisen kenttää, pakottavat varmasti jossain vaiheessa myös vakiintuneemmat tapahtumajärjestäjät keksimään uusia konsepteja. Valitettavasti DD:n toiminnassa ei vain ole mitään ammattimaista. Ennakkoon loppuunmyydyn tapahtuman kohdalla tekijöillä ei pitäisi olla puutteita resursseista, vaan yleisön pitäisi pystyä nauttimaan hyvin toteutetusta tapahtumasta. Sen sijaan tapahtumissa on järjestään ollut ongelmia, muun muassa alimitoitetut saniteettitilat tai esimerkiksi tällä kertaa aivan liian harvalukuinen ovi- ja baarihenkilökunta. Kannattaa muistaa, että nämäkin asiat ovat viime kädessä järjestäjän vastuulla, vaikka ne tilattaisiin alihankkijalta. Kaikki tapahtumia järjestäneet tietävät, että tapahtumailmoitusta tehtäessä on ensisijaisesti järjestäjän tehtävä arvioida tarvittava järjestyksenvalvojien määrä. Tapahtuma järjestettiin nyt jo kahdeksatta kertaa, homman pitäisi alkaa toimia kaikin puolin ja jos jotain vaikeuksia tuotannossa on, sen ei pitäisi näkyä tällä tavoin asiakkaalle asti. Monimutkaiseksi usein valiteltu lupa- ja hakemusruljanssi on juuri sitä varten, että tälläiset ongelmat minimoitaisiin ja asiakkaat voisivat osallistua tapahtumiin turvallisesti ja iloisin mielin.

 

DD-illat ovat myös asiakkaiden mielissä odotettuja ja tärkeitä, onhan 35 (+3) euron sijoitus pääsylippuun jo merkki siitä että ihan tavanomaisesta keskiviikkoillasta ei tainnut kovin monelle olla kyse. Koska järjestelyt epäonnistuivat jälleen niin monilla tavoin, asiakkaat antoivat myös paljon palautetta. Suurin ongelma koko tapauksessa on siinä, että järjestäjät ovat vastanneet tähän palautteeseen koko ajan erittäin ylimielisesti. Esimerkiksi perjantaina ilmestynyt virallinen ”anteeksipyyntö” on oiva esitys asenteesta. Siinä järjestäjät ensin ovat pahoillaan siitä, että asiakkaat tulevat samaan aikaan paikalle, ja jatkoksi väittävät valheellisesti, että puoli yhteen asti paikalle pääsi sisälle heittämällä. Voin todistaa, että seisoessamme jonossa klo 23.58-00.54, liikkui se koko tuon ajan tasaista hieman yli metrin minuuttivauhtia, kun ovella oli yksi henkilö keräämässä kolmen euron eteispalvelukolehtia ja kaksi henkeä narikassa vastaanottamassa paria tuhatta juhlijaa. Sisällä vessa- ja baarijonot olivat jo sisään päästessä mittavat vaikkei yleisöstä ollut päässyt tässä vaiheessa sisään asti kuin vasta muutamia satoja juhlijoita. Jopa tunkkaisimmilla festivaaleilla palvelut toimivat paremmin, eikä siellä lopu vesi kesken illan. Sen jälkeen kun maksullinen vesi baarista loppui, ei miesten vessan hanoista ainakaan saanut kuin kuumaa vettä. Kiittihei!

 

Vaikkei internetissä jaettu palaute aina ole kovin kohteliasta tai hyvin argumentoitua, ovat asiakkaat kaikki mitä järjestäjillä on. Heitä kannattaa kuunnella, ottaa palautteesta opikseen ja hoitaa jatkossa hommat paremmin, eikä hakata asiakkaan päätä toistuvasti seinään.

 

P.S. Tässä rakentavampaa seinän hakkaamista.

Kulttuuri Musiikki Uutiset ja yhteiskunta