Kun teki mieli purjoa ja piparjuurta…

Menen aika usein kauppaan niin, että mulla on mielessä vain joku raaka-aine ja sitten yritän keksiä sen ympärille jotain ruokalajia (tai useampaa). Tällä kertaa mielessä olivat purjo ja piparjuuri. Jollen olisi ollut niin fiksoitunut noihin kahteen raaka-aineeseen, olisin tarttunut mahdollisuuteen hyödyntää jonkun toisen ostoskoriin valmiiksi jättämää kauppalistaa. Epäilen, että tämä ”unohtunut” kauppalista oli saanut innoituksensa Hesarissa samana päivänä olleesta mainion Meiju Niskalan haastattelusta, jossa Meiju vinkkaa ihmisiä etsimään uusia tapoja lähestyä arkea. Yksi tapa nähdä arkipäiväiset askareet uusin silmin voi olla juuri tuntemattoman ihmisen kauppalistan käyttäminen.

No, kauppalista jäi koriin toivottavasti seuraavan harhailijan löydettäväksi. Minä keskityin etsimään kavereita purjolle ja piparjuurelle. Alkuruoaksi päätin grillata purjon. Sen seurana uunin grillivastuksen alla kypsyivät bataattikiekot. Annosta täydensivät ”kurkkusalaatti” ja herneet. Juomavalinnan teki puolestani Alkon ystävällinen myyjä, joka haki minulle takahuoneesta valikoimista poistumassa olevan Schloss Gobelsburgin Grünerin. Aivan mahtava viini, sekä mitä herkullisin pari tälle alkuruoalle. Kannattaa käydä kyselemässä josko Stockalta vielä löytyisi, on nimittäin ihan varastoimisen arvoista tavaraa.

grillattua purjoa ja bataattia.jpg

Pääruoka oli ehkä näin jälkikäteen ajateltuna vähän turhan kevättalven ruokaa. Nopealla googlauksella piparjuuren käyttömuodoista houkuttelevimmalta vaikutti peruna-piparjuuripannarit. Oikaisin pari mutkaa suoraksi alkuperäisreseptistä, mutta ihan kelvollista tuli näinkin. Kaupan hyllystä mukaan tullut piparjuuri oli melko mietoa ja sitä olisi voinut käyttää enemmänkin. Lisäksi raastoin perunat aivan liian isoiksi. Omenat ja sipulit osoittautuivat hyvinkin oleelliseksi osaksi annosta ja saivat kaikki elementit täydentämään toisiaan. Viinisuosituksessa luotin tämänkin annoksen kohdalla ammattilaiseen ja se kannatti. Spy Valleyn Gewürtztraminer oli nappivalinta ja olisi varmasti kestänyt vahvemmankin piparjuuritujauksen.

Peruna-piparjuuripannari.jpg

Jälkkäriksi poimin muutaman tuoreen raparperin, kermaa ja mansikoita. Hillosin raparperin, vaahdotin kerman ja pilkoin mansikat päälle. Yksinkertaiselle jälkiruoalle juomaksi aiemminkin testattua La Caliera Moscato d’Astia. Sekavuudessaan kaikin puolin onnistunut ateriakokonaisuus, vaikka itse sanonkin.

Raparperia ja mansikoita.jpg

 

Grillattua purjoa ja bataattia, herneillä ja kurkkusalaatilla

ainekset (kahdelle):
1 purjo
1 pieni luomubataatti
n. 100 g herneitä
n. 6-8 cm pätkä kurkkua
oliiviöljyä
1 rkl valkoviini- tai omenaviinietikkaa
1 tl dijonsinappia
1 lime
sitruunatimjamia
oreganoa
basilikaa
minttua
valkopippuria
mustapippuria
suolaa

Viipaloi purjo ja kuorittu bataatti ja asettele uunipellille, voitele oliiviöljyllä ja rouhi päälle suolaa ja mustapippuria. Pistä viipaleet uuniin grillivastuksen alle (200C ja n. 15min) tai grillaa ihan oikeassa grillissä. Huuhtele, sulata tai kuori herneet riippuen siitä, minkälaisia herneitä käytät. Sekoita 2 rkl oliiviöljyä, viinietikka, sinappi ja puolikkaan limen mehu sekä yrtit ja rouhi sekaan vähän valkopippuria. Kuori ja kuutioi kurkku ja sekoita se kastikkeeseen. Anna marinoitua hetki.

Ota purjo ja bataatti uunista, purista päälle vähän limen mehua ja asettele lautasille. Ripottele sekaan herneitä ja lopuksi kurkkusalaatti.

Koti Ruoka ja juoma

Kesän ensimmäinen piknik

samppanja.jpg

Tyttöystävälläni oli eilen kevään viimeinen päivä koulua ja ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa. Minä vastaavasti palautin opintojeni viimeiset tehtävät perjantaina. Totesimme siinä olevan kylliksi aihetta juhlaan ja piknik-kesän avaukseen. Spontaanin piknikin evääksi tein nopeat kurkkurullat ja jälkiruoka-macaronsit oli joku reipas leivostiskin työntekijä sulattanut valmiiksi. Juomana oli pieni pullo ranskalaista kuplivaa.

kurkkurulla.jpg

samppanjakorkki.jpg

kurkkurulla2.jpg

Siinä sitten kilisteltiin kesän ja toistemme kunniaksi, syötiin eväitä, hämmästeltiin lämmittävää aurinkoa ja sen jättämiä pitkiä varjoja. Nähtiin valjaissa oleva kissakin. Puistossa oli aika hiljaista, olihan maanantai-ilta. Pullonkerääjiä oli silti paljon. Pienet romanilapset kiersivät hanakasti seurueen luota toiselle, etsien seuraavaa tyhjää pulloa tai tölkkiä. Päästyämme jälkiruokiin huomasimme mäen alla pienen pullonkerääjämummon. Hitaasti hän köpötteli mäkeä ylöspäin ja lähempänä huomasimme, ettei mummo ole varsinaisesti pieni, häneltä vain puuttuivat jalat polvista alaspäin.

Päästyään lähes meidän kohdallemme, mummo huomasi maassa tölkin, jota kohti hän köpötteli, pieniä askeleitaan päättäväisesti kiiruhtaen. Muovikassissa ei ollut kovin montaa pulloa tai tölkkiä. Pari metriä ennen tölkin saavuttamista sen nappasi hänen edestään keski-ikäinen mies. Mummo osoitti mieltään, mies elehti takaisin että hän ehti ensin. Kirosimme tapaukselle tyttöystäväni kanssa, mutta emme tehneet sen enempää. Mummo jatkoi nöyränä ylös mäkeä. Meidän kohdallamme hän kysyi jotain ja osoitti lähes tyhjää samppanjapulloamme. Kaadoin viimeiset pisarat pullosta laseihin ja ojensin pullon hänelle.

Samalta tasolta kohdatessa hänen katsettaan oli vaikeampi sivuuttaa, kuin se olisi ollut jos hän olisi istunut kadulla ja minä olisin pyyhältänyt kiireisenä ohi. Katseessa oli hämmentävän syvää kiitollisuutta ja lämpöä. Hymynkin sain palkkioksi. Yhden kymmensenttisen takia. Söimme eväät loppuun, tyhjensimme lasit ja palasimme kotiin.

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Ajattelin tänään