Seuraa ensimmäinen muotipostaukseni, koska asia on tärkeä. Olen nimittäin ratkaissut kokonaista miessukupolvea vaivaavan ongelman. Olen löytänyt pillifarkut, jotka eivät ratkea haaroista. Näissä farkuissa on poikkeuksellista paitsi niiden kestävyys, myös se että ne on valmistettu Los Angelesissa. Juuri niin, kyseessä on suosikkimerkkini American Apparelin farkut, joista maksoin seitsemän kuukautta sitten 76 euroa. Aiemmin olen seitsemässä kuukaudessa kuluttanut keskimäärin kaksi paria farkkuja, riippumatta niiden hinnasta tai merkistä, joten olen jo aika paljon voitolla. Ennen kaikkea olen todella onnellinen näiden farkkujen löytymisestä paitsi omasta, myös ihan koko maapallon puolesta.
American Apparel löysi tiensä sydämeeni noin kolme vuotta sitten, kun lomamatkalla vastaan tuli odottamaton helle. Majapaikkamme kanssa samassa korttelissa oli Aa:n liike, josta ostin Rod Stewartin Young Turksin soidessa elämäni ensimmäisen v-aukkoisen t-paidan. Sen jälkeen päälläni ei juuri muunlaisia ole ollut. Olen ehkä vähän tylsä ja konservatiivinen pukeutumisessani, ja juuri siksi suosin Aa:ta. Voin aina luottaa siihen, että hyllystä jotain tuttua, ehkä tarvittaessa uudessa värissä. Siinä on kaikki muutos mitä tarvitsen. Haluan nimittäin vaatetta ostaessani olla varma, että voin pitää sitä vielä ensi kaudella, tai – kuvitelkaa – ensi vuonna.
Toinen, ehdottomasti tärkeämpi asia, josta haluan vaatetta ostaessani olla varma on se, että minulla ei ole verta käsissäni. Muistatte varmaan vielä kun viime kuussa Bangladeshissa romahti vaatetehdas ja tuhat ihmistä kuoli. No, siinä tehtaassa tehtiin vaatteita, joiden elämänkierto laivaan lastauksen jälkeen on suunnilleen seuraava: kaksi kuukautta kaupan henkarissa, kaksi viikkoa alennusmyynnissä, ilta tai pari jonkun päällä, ja sen jälkeen kirpparille puhdasta omatuntoa lunastamaan. Sama kierto toistuu loputtomiin, kympin trikoo vain vaihtuu aina välillä kauden muodin mukaiseksi. Minä en suostu tähän järjestelyyn ja tuskin planeettammekaan kovin pitkään.
Myönnän, että Aa:n mainonta on avoimen seksististä ja varmasti jopa loukkaavaa, mutta pidän hyvin absurdina että muutamat pöksyttömät muotikuvat aiheuttavat länsimaissa kauppojen kivittämiseen asti johtavaa raivoa, mutta lukuisat tehdaspalot ja -romahdukset kehitysmaissa eivät vaikuta fast fashionin suosioon. Itse pidän kuluttajana huomattavasti tärkeämmässä arvossa sitä, että tiedän missä vaatteeni valmistetaan. Lisäksi vaatteeseen pukeutumista helpottaa tieto, että työntekijöiden työolot ja palkat kestävät päivänvalon. Aa ei tietenkään ole ainoa merkki, joka nämä ehdot täyttää. Siksipä toivonkin, että missä kaupassa ikinä ihmiset asioivatkin, he muistavat, että vastuu on lopulta heidän käsissään.
P.S. Kuvaan jälkikäteen lisätty paidaton malli ei liity taustalla näkyvään tragediaan.
