Kaikki alkoi viattomasti. Tapasin muutama vuosi sitten tytön, jolla oli pahe. Pian se oli minullakin. Alkuun se oli vain kokeilua ja viihdekäyttöä. Ennen kuin huomasinkaan, harmiton kokeilu oli muuttunut päivittäiseksi pakkomielteeksi. Aamu ei voinut alkaakaan ennen kuin saisin ensimmäisen annokseni. Seuraava oli saatava viimeistään iltapäivällä.

Puhun tietysti kahvista. Olin huomannut jo aiempien kahvimaisteluiden yhteydessä, että kyseinen nautintoaine vaikuttaa minuun hyvin voimakkaasti. Yliannostuksen oireet ovat niin inhottavia ja pitkäkestoisia, että opin onneksi nopeasti löytämään omat rajani.

Kaksi kuppia kahvia päivässä on sopiva määrä tasapainon säilyttämiseksi. Epäsäännölliset työpäivät, stressi, kokoukset ja matkustelu ovat omiaan lisäämään kahvin kulutusta. Yksi ylimääräinen kahvikuppi korvaa helposti aterian tai auttaa pysymään hereillä työtehtävissä.

Kello 18 jälkeen nautittu kahvi vie yöunet. Yli kolme kuppia päivässä villiinnyttää aineenvaihdunnan, lämmönsäätelyn ja hermoston sekä vie keskittymiskyvyn. Silti sitä on pakko saada. Ainakin aamulla. Ja ehkä toinen kun pääsee töihin. Ja sitten lounaan jälkeen. Ja sitten ei enää yhtään.

Eilen kun palasimme mökkilomalta kotiin, ei jääkaapissa ollut maitoa aamukahviin. Tein tietoisen ratkaisun, enkä lähettänyt kumpaakaan meistä kauppaan. Päätin sitten saman tien olla koko viikon ilman kahvia. Tässä kohtaa lienee syytä lisätä, että nykyinen tyttöystäväni pärjää (ainakin vielä) hyvin ilman kahvia, eli addiktiostani tai siitä vieroittumisesta ei ole haittaa hänelle.

Tämä päivä onkin ollut sitten hurja kokemus. Keskittymishäiriöitä, ruumiistairtautumistuntemuksia, päänsärkyä ja väsymystä. Saa nähdä miten viikko jatkuu.

Ai juonko teetä? En. Haluan välttää kofeiinia kaikissa muodoissaan koko viikon.

Ai miksi? Syyt edellä. Olen riippuvainen kofeiinista ja se ei tee minulle hyvää. Ehkä viikon jälkeen pystyn suhtautumaan vähän kypsemmin kofeiiniin ja voin juoda ihanaa kahvia ja nauttia siitä.