Suppilovahverocannelonit

 

cannelonit.jpg

 

Meillä on viinikellari! Tämä tosiasia lämmitti mieltä erityisesti eilen, kun rämmin kotiin viimassa ja syksyn ensimmäisessä pakkasessa. Viinikellari kuulostaa ehkä vähän snobistiselta, mutta kun kaksi ihmistä asuu 34 neliön asunnossa ja maksaa siitä vuokraa saman verran kuin…no, jostain kalliista asiasta, niin asuntoon pitää sisältyä vähän jotain luksusta. Meidän kohdalla se tarkoittaa sitä, että muutimme kellarivaraston viinikellariksi viemällä viinipullotelineen sinne.

Kävin eilen töiden jälkeen parissa näyttelyssä, jotka eivät kumpikaan oikein lämmittäneet mieltä. Varsinkaan, kun taitoin matkan näyttelystä toiseen ja vielä kotiin kävellen. Olin jo unohtanut miten kovin Helsingin viima puree talvella.

Kotiin päästyäni halusin jotain lämmintä ja tuhtia sekä lautaselle, että laseihin. Tein suppilovahveroista täytteen canneloneihin ja kipaisin kellariin katsomaan, olisiko hyllyssä yhtään Chianti Classicoa. Kaksi löytyi, valitsin nuoremman.

Maanläheinen, suorastaan multainen Brolio Chianti Classico vuodelta 2006 osoittautui paitsi erinomaiseksi viiniksi, myös mitä parhaimmaksi pariksi metsäsienille. Viini olisi saattanut hyvin kypsyä ja kehittyä vielä pari vuotta, mutta minulle sen huippuhetki oli juuri eilen. Avasin viinin, pyörittelin sitä hetken lasissa, etsin tuoksusta kiinnekohtia. Päädyin loppusyksyn kuusimetsään, tunsin pehmeän sammaleen jalkojeni alla, kädessäni olevasta sienikorista nousi neulasten ja vahveroiden pehmeä tuoksu. Kuulin syksyn viimeisten laulurastaiden juttelevan jossain etäällä. Hetken uskoin, että olisin itse poiminut nuo suppilovahverot.

Viini, cannelonit, lepattavat kynttilät ja ikkunan takana ujeltava tuuli. Talvi saa tulla.

brolio.jpg

Suppilovahverocannelonit

Ainekset:
2-3 dl kuivattuja suppilovahveroita
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 dl soijarouhetta
2 dl kasvislientä
2 dl (ruoka)kermaa
1 tlk yrttimaustettua tomaattimurskaa
parmesaania
100g emmentalia raastettuna
canneloneja
voita
öljyä
hunajaa
suolaa
mustapippuria
mausteita (chiliä, paprikaa, yrttejä jne)

Laita suppilovahverot likoamaan kermaan sekä soijarouhe kiehuvaan kasvisliemeen. Pilko sipulit ja paista niitä muutama minuutti hiljalleen voissa, öljyssä ja noin ruokalusikallisessa hunajaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon sienet (ja kerma) ja hieman myöhemmin soija. Anna keittyä hieman kasaan. Lisää noin puoli tölkkiä tomaattimurskaa. Maista ja mausta. Laita uuni päälle 225 asteeseen. Voitele uunivuoka. Raasta täytteeseen hieman parmesaania. Ota pannu pois levyltä ja ala täyttää canneloneja. Meillä tästä täytteestä riitti 14 canneloniin.

Kun täytetyt cannelonit ovat vuoassa, kaada päälle loppu tomaattimurska, ripottele juustoraaste ja raasta vielä vähän parmesaania aivan päällimmäiseksi. Paista uunin alatasolla n. 25 minuuttia, kunnes pasta on kypsää.

Nauti hyvän Chiantin kanssa. Broliosta saa tällä hetkellä alkosta vuosikertaa 2009 (449897, 17,91€).

Koti Ruoka ja juoma

Ruusukaalipizzaa

ruusukaalipizza.jpg

Kuvassa komeilee viime sunnuntai-illan sankari ruusukaali-purjopizza. Valmistin pizzan täytteeksi tulleet ruusukaalit +purjot Isyyspakkauksen Tommin ohjeen mukaan.

Viipaloin siis ruusukaalien seuraksi noin viiden sentin pätkän sellaista jättisuurta purjoa ja annoin molemmille kasviksille saman käsittelyn ennen kuin ladoin ne pohjan päälle yhdessä buffalomozzarellan kanssa. Pohja ja tomaattikastike kannattaa tehdä oman maun mukaan. Itse olen viime aikoina suosinut jauhojen seassa aina kourallista mannaryynejä. Voin joskus myöhemmin kertoa, miksi.

Ai miltäkö ruusukaalipizza maistuu? No hyvää siitä tuli. Jopa niin hyvää, että ehkä uskallamme kokeilla ruusukaalia jossain muussakin ruoassa. Seuralaiseksi tälle sunnuntairuoalle suosittelen yhtä nyky-tv:n ehdottomista suosikeistani, tanskalaista Borgen-sarjaa, jonka telkkarittomana löytää helpoiten Yle Areenasta nimellä Vallan linnake. Jollei sarjaan ole vielä tutustunut, niin nyt sille on mitä otollisin hetki, kun Yle näyttää sarjaa uusiksi aivan alusta. Ensimmäisellä jaksolla näkyy olevan katseluaikaa tällä hetkellä jäljellä vielä viisi päivää.

Tässä vielä ne edellisessä kirjoituksessa lupaamani reseptit maa-artisokkakeitolle ja juustokakulle. Keitosta propsit menevät Glorialle. Tyttöystäväni puolitti täältä bongaamansa reseptin, vähensi hiukan viinin määrää ja lisäsi kermaa. Lisäksi ehdotetut lisukkeet vaihtuivat persiljaan ja pinjansiemeniin.

Juustokakulle olin asettanut ehdon, ettei siinä saa olla liivatetta. Ehkä sen kuohkeuden salaisuus olikin juuri siinä. Kakku oli tehty tämän ohjeen mukaan. Tosin kermaa oli vain 2dl, eikä se tehnyt kakusta ainakaan liian tiivistä. Päällä oli koristeluina sitruunankuorta ja vadelmia.

Kulttuuri Ruoka ja juoma Suosittelen