Fashla

Opiskellessani aikanaan yliopistolla, oli koko vuosikurssillani yksi ainoa toinen ruskea ihminen. Lukiossa ei muuten ollut ketään. Ehkä sinä luet tätä. Minä aina tarkistan, kun menen johonkin isompaan tilaan, että onko siellä muita ruskeita ihmisiä ja jos, niin missä asemassa. Nämä on sellaisia asioita, mitä ruskeat ihmiset valkoisissa maissa tekee. Tuntuu hölmöltä kirjoittaa se auki, ehkä joskus kirjoitan lisää, kun saan jäsennetttyä, että mitä se tarkoittaa.

Mutta sen sanon jo nyt, että me ruskeat tytöt taidetaan olla melkoisia tarkistajia.

Joka tapauksessa, pitkä tarina lyhyeksi. Pyörin äsken täällä töissä käytävällä, otin kopioita koneella, mappeerasin budjettejani ja sen sellaista. Huomasin katseeni periferiassa, että joku istuu aulassa pää painuksissa ja rämplää puhelintaan. Toisella katseella huomasin, että hän on ruskea, ehkä eteläaasialaisia juuria.

Aivoni tekivät sadasosahetkessä johtopäätöksen: tiedän yhden tuonnäköisen ihmisen, joka työskentelee samalla alalla kanssani, joten tuon ihmisen on oltava hän.

Ei käynyt edes mielessä, että voisi olla joku muukin. Täällä sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämishommissa ei paljoa ruskeita ole viime aikoina näkynyt.

”Juuuuhuuuu, Maaattiiii (nimi muutettu)”, vislasin hänelle kovaan ääneen.

Tyyppi nosti katseensa ja silloin tajusin, ettei se ollutkaan opiskelutoverini. Täysin tuntematon ihminen, joku random jäbä.

”Anteeksi? Puhutsä mulle?”

”Ööö totaaaa, sori hei, mä luulin sua yhdeksi mun tutuksi… ööö tota, sä oot jotenkin ihan samantyylinen kuin se.. ööö.”

”Ai, onkse minkämaalainen?”

”En mä oo ihan varma, kai suomalainen? Mut sillä on just tollanen samanlainen kaulahuivi aina kuin sulla, ööö.”

”Hahaha, joo okei. Ei se mitään. Mä oon tulossa tänne tapaamaan teidän johtoa.”

Ja arvatkaa mitä hän sitten teki? Iski minulle silmää. Hän tiesi millaista tämä kaikki on. Ja se teki minut onnelliseksi tänään.

 

Fashla on arabian- ja hepreankielen sana, joka tarkoittaa mokaa. Se voi kertoa hauskasta sattumuksesta, tai kuvata isompaa problemaattista tapahtumien ketjua.

Suhteet Oma elämä Suosittelen Ajattelin tänään

Tarkistusselfie

selfie.JPG

Silmälasit Hugo Boss
Takki Ebay-löytö
Kashmirhuivi Cos
Parfyymi Chanel No.5

 

Piti ihan ottaa tarkistusselfie. Alkoi nimittäin mietityttää, että olenko mahdollisesti muuttunut sinisilmäiseksi pellavapääksi viimeisen parin viikon aikana, kun en ole kuulemma mitenkään voinut kokea rasismia, syrjintää ja ennakkoluuloja Suomessa. Koska en ole tarpeeksi ruskea. Koska isäni on juutalainen. Koska stereotyypittely ja rotupuhtaudesta jauhaminen ovat vain maahanmuuttokriittisyyttä.

Kai sinä nyt hyvä ihminen ymmärrät, että tässä maassa on hyvin kapea määritelmä sille, kuka on salonkikelpoinen suomalainen. Ja se määritelmä tehdään usein nanosekunneissa, useimmiten ulkonäön, nimen tai puhutun kielen perusteella. Jos siihen määritelmään ei mahdu ei-huivipäinen, hyvin vaaleanruskea, korkeakoulutettu, rikosrekisteritön, kristitty, hetero, suomalainen tyttö, niin ei siihen kyllä mahdu moni muukaan. Tämä ei enää sovi minulle.

Vai häh? Ahdistaako, että minä kerron vuorostani sinulle, mitä rasismi on, eikä sinulta tällä kertaa kysytä? Ahdistaako, että minä sanon sinulle, että on noloa syyttää mielenterveysongelmaisia ja alkoholisteja rasistisesta huutelusta julkisissa tiloissa, että on noloa syyttää itseään heikommassa asemassa olevia yhteiskunnallisista ongelmista, joita olet itse lietsomassa tai joilta suljet silmäsi? Ahdistaako, että minä teen sen omalla nimelläni ja kasvoillani – mitenkäs on itsesi laita?

Ahdistaako, että Timo Soinin täydellisten supermamujen suomalaiset jälkeläiset tulevat ja sanovat omassa pikku muotiblogissaan, että kaikki on pelkkää sumutusta? Että tässä maassa rasismi, fasismi, sovinismi, seksismi, syrjintä, ennakkoluulot ja erilaisuuden pelko elävät ja voivat hyvin? Että minä määritän itse itseni, vaikka sitten tavalla, joka ei miellytä sinua, mutta sinä et sille enää mahda mitään?

Minä olen ruskea, suomalainen tyttö. Buu vitun huu.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta