Tag: kirjallisuus

    Kun matkustan lentokoneella, haluan istua takarivissä. En osaa sanoa miksi, minusta vain on kiva saada näköyhteys koko pitkälle käytävälle ja salakuunnella lentoemäntiä. Valokuvaaja Katja Tähjän ja toimittaja Kaisa Viitasen tänään ilmestyvässä Karkotetut-kirjasta (Kustantamo S&S) opin, että lentokoneen takarivi ei ole kaikille vapaa ja kutkuttava valinta.   Euroopasta karkotetaan joka vuosi yli 160 000 ihmistä, Suomestakin […]

  Disclaimer 1: Olen tiennyt näytelmäkirjailija-kirjailija Johannes Ekholmin omien töideni kautta kuusi vuotta, siitä saakka, kun hän oli vielä graafinen suunnittelija mainosalalla, ja pitänyt häntä tunnekylmänä, ilkeänä kusipäänä viime vuoteen saakka. Tämä johtuu siitä, että olimme väärässä paikassa, ajalle nyt kukaan ei mahda mitään. Diclaimer 2: Kirjoitan tätä juoden samalla itsesekoitettua vihreää mehua. Jalassani minulla on […]

Vielä on kesää jäljellä, ja kirjalukusuosituksiakin. Koska pitäisi tehdä töitä, olen yllättäen lukenut paljon kirjoja, jotka eivät liity mihinkään. Tai no ainahan ne liittyvät. Tässä lempparini yleiseen jakoon, koska ehkä sinunkin pitäisi saada aikaiseksi jotakin.     Aziz Ansari: Modern Romance. Kuten koko maailma jo tietää, tänä kesänä sydämeni meni murskaksi. Olen parannellut sitä tässä nyt, […]

  Siinä, että pääsee tapaamaan oman esikuvansa, on aina riskinsä. Jokainen toimittaja tietää, että kannattaa yleensä tehdä juttuja itselle vain semikiinnostavista tyypeistä, ettei illuusio säry. Pahinta on, että koskaan ei voi tietää. Olen tuntenut kysymykseni niin pieniksi ja tyhmiksi monen lahjakkaan tyypin edessä, että olen joutunut heittämään heidän levynsä ja kirjansa pois jälkikäteen. Toisaalta olen […]

Kuka tahansa Dubain lentokenttä -ohjelmassa esiintyvä nainen -lookkini   Parin tunnin kuluttua olen ollut kuukauden verran kirjailija. Tässä lista asioista, jotka olen saanut tähän mennessä aikaan. Olen:   * Hankkinut uuden kodin. * Tilannut ajan säästämiseksi verkkokaupan välityksellä uuteen kotiin varastolaatikoita ja pinkin sähkövatkaimen parin kilometrin päässä sijaitsevasta Clas Ohlsonista, en kotiinkuljetuksella vaan säästääkseni kymmenen […]

Hyvät valkoiset ihmiset, reaktionne parin päivän takaiseen kirjoitukseeni on ollut kerrassaan yllättävä ja huvittavakin. Yllättävä siksi, että olin ihan varma, että te, minua Oneiron-tekstin jälkipuinnissa napakasti ojentaneet, omien sanojenne mukaan (postkolonialistista) kirjallisuudentutkimusta opiskelleet, käsittäisitte, että se mikä teille on teoriaa ja tenttisumaa, on meille arkitodellisuutta, sekä kirjallisuudessa että sen ulkopuolella. Huvittavaa siksi, että moni teistä […]

Joululomalla tein sen, minkä kaikki muutkin suomalaiset: luin uusimman Finlandia-voittajan, Laura Lindstedtin Oneironin. Kirja kertoo, kuten me kaikki jo varmaan tässä vaiheessa tiedämme, seitsemästä jo kehottomasta mutta silti erimaalaisesta naisesta, jota ovat kuolleet ja joutuneet yhtä aikaa jonkinlaiseen tyhjiöön, mistä pitäisi päästä eteenpäin. Tyhjiössä he käyvät läpi elämiään ja kuolemiinsa johtaneita olosuhteita. Hyvin universaalia ja […]

Maailma on teistä saanut, mitä on tahtonutkin, ei se teitä rankaise, eikä se teidän vikojanne vikoina pidä. Yksin papit ja tuomaritkin ovat puolellanne, sillä synti heidän silmänsä sokaisee. Pimeyden palvelukseen valon palvelijat valtaansa käyttävät. Mutta siihen ei toki kaikki lopu. Viimeinen sana ei vielä ole sanottu. Minna Canth: Työmiehen vaimo (1885)

Tärkeintä lukemisessa on se, mitä tapahtuu sillä aikaa kun ei lue. Sitä laittaa illalla kirjan pois, nukkuu, ja seuraavat viisi päivää ovat niin kiireisiä, ettei ehdi edes miettiä lukemista. Eikä halua lukea. Haluaa spekuloida whatsappissa ja miettiä, että tämä maa on niin perseestä, että enää ei viitsi katsoa edes maailman parasta tv-ohjelmaa, Pressiklubia. Kaukana ovat […]

Kello 6:14, rue des Blancs Manteaux. En oikein tiedä. Melkein paloin eilen olkapäistä. Täällä Pariisissa häviän massaan samalla tavalla kuin Lontoossa ja Rishonissa. Näytän ihan perusmuijalta eikä kukaan kysy mitään. Juuri tätä minä olen. #suomigoals. Mutta vitsi tämä Jong on hyvä, kun vauhtiin pääsee. Ensimmäiset sata sivua sisältävät paljon jaarittelua Saksan toisen maailmansodan jälkeisestä kollektiivisesti […]