Lauantaiaamuna herätessä olo oli kaikkea muuta kuin valmis kevään ensimmäiselle kympille. Koko kulunut viikko oli sujunut huonosti nukuttujen öiden ja väsyneiden päivien merkeissä.

Juoksemaan piti kuitenkin päästä. Tavoitteena nauttia matkasta ja hölkätä kiva lauantailenkki – muuhun ei päivän kunto antaisi nyt myöten.

Ennen kympin lähtöä areenalle päästettiin pienet ihmiset. Lasten suorituksia ja maalissa kaulaan pujotettavan mitalin aikaansaamaa hymyä jä ylpeyttä katsellessa omakin mieli rentoutui. Aloin jo harmitella, että miksi oma jälkikasvu jäi kotiin.

Lähtökarsinassa oli kylmä. Ei ollut päivä rikkoa ennätyksiä. Oli päivä nauttia juoksutunnelmasta ja äidin omasta ajasta. Lähdin maltilla, tai siis todella maltilla, 6min/km. Reitti oli tasainen, joten juoksu tuntui mukavan rennolta heti alusta lähtien. Tuomarinkylän kartanoa kiertäessä vauhtia tuli tossuihin varkain hieman lisää – noin 5:30/km. Ei siis tuntunut olevan turhan kiire kotiin.

Maali lähestyi ja kaarsin Pukinmäen urheilupuiston kentälle. Tänään ei ollut kisapäivä, mutta sitäkin mahtavampi lenkkipäivä. Kaikesta ennakkoluulosta huolimatta kunto tuntuu olevan menossa oikeaan suuntaan, sillä sen verran kevyeltä lenkki tuntui.

Tulos 0:54:17 ja mitali kaulassa kotiin.

Juoksusta tuntuu terävin vauhti olevan kadoksissa. Selkääkin särkee ja niskat on jumissa. Synnytyksestä on kulunut se reilu 8 kk ja juoksukin on ollut ohjelmassa jo lähes yhtä  kauan. Olisikohan siis jo aika selvittää mitä niille kuuluisille vatsalihaksille kuuluu?

Äitiysfysioterapeutin vastaanotolla: 

Vastaanotto aloitettiin sillä, että fysioterapeutti kartoitti tilanteen. Kysymyksillä synnytyksen sujumisesta, liikunnasta raskausaikana ja synnytyksen jälkeen, mahdollisista virtsankarkailuista ja muista ”mukavista” vaivoista ja yleisestä voinnista saatiin kokonaiskuvaa palautumisesta.

Tämän jälkeen tutkittiin vatsalihasten tilanne. Ylä- ja alavatsa on jo kunnossa, mutta navan ympärillä on edelleen vähän löysää. Tämä kyllä näkyykin ylimääräisenä pömpötyksenä – etenkin tuhdimman ruokailun jälkeen.

Kuntoutusohjeet:

Sain ohjeet ja liikkeet vatsalihasten kuntouttamiseen. Jumppaa on ohjelmassa 3-5 kertaa viikossa. Ei siis mitään lankkua ja rutistusta hikipäässä, vaan täsmätreeniä rauhassa ja ajatuksella lantionpohjan aktivointia unohtamatta.

Kuntoutumisen seuraamiseksi ja uusien, erityisesti juoksua tukevien, treeniohjeiden päivittämiseksi tarkoituksena on tavata fysioterapeuttia uudelleen reilun kuukauden päästä. Riittääköhän kuukausi tulosten näkymiseen?

Lisää juoksuvauhtia:

Nopea paluu juoksuun ei siis näyttäisi aiheuttaneen haittaa vatsalihasten palautumiselle. Keskivartalon voimattomuus tuntuu kuitenkin edelleen juoksussa ja etenkin kovemmassa vauhdissa.

Kesän tavoitteeksi olen asettanut kympin ennätyksen (47:27) parantamisen, joten lienee parasta saada myös vatsalihakset takaisin töihin.

-Laura