Ylivertaiset kasvikset: sipulit

On tullut aika jatkaa ylivertaisten kasvisten esittelyä. Viime kerralla käsittelyssä oli oranssi ystävämme porkkana. Tänään vuorossa on toinen kova kotimainen: sipuli. Itse asiassa sipulit, sillä ajattelin hoitaa koko köörin nyt kerralla. Keltasipuli, valkosipuli, punasipuli, kevätsipuli, purjosipuli, ruohosipuli – mitä näitä nyt on. Kaikki ovat ihan uskomattoman hyvää tavaraa.

Kelta-, puna- ja valkosipuli muodostavat ainakin meidän keittiömme selkärangan. Niitä laitetaan melkeinpä kaikkiin ruokiin tuomaan makua ja jämäkkyyttä. Parhaimmillaan sipulit nimenomaan ovatkin hieman sivuosassa. Ne ovat ruoanlaiton varmoja peruspakkeja, jotka jättävät parrasvalot muille. Ilman niitä tähdet kuitenkin menettävät tehonsa.

Joillakin ihmisillä on sipuleita kohtaan jonkinasteisia lapsuustraumoja, jotka laukeavat, jos he näkevät sipulia ruoissa isoina paloina. Olen kuullut sellaisenkin tarinan, että erään avioparin vaimo puristaa keltasipulinkin valkosipulipuristimen läpi, jotta hänen sipulikammoinen aviomiehensä ei huomaisi ruoassa olevan sipulia.

Kevät- tai varhaissipuli on aivan mahtava lisä salaatteihin ja muihinkin ruokiin. Sen ilmestyessä kauppoihin kesän kynnyksellä ruoanlaittomme siirtyy jonkinlaiseen kesämoodiin. (Oikeastaan tuo ei ole ihan pelkästään kevätsipulin ansiota, sillä samanaikaisesti kauppoihin pukkaavat myös uudet perunat ja varhaiskaalit, joilla on sama vaikutus. Jo pelkästään sekoittamalla uusia perunoita, kevätsipulia ja öljyä pääsee aika euforisiin salaattikokemuksiin.)

Kaiken kaikkiaan sipuli on ylivertainen kasvis sen takia, että se kuuluu lähestulkoon jokaiseen ruokaan, se on vahvasti kotimainen ja ennen kaikkea hyvänmakuinen.

Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Marinoitu punasipuli – yäk.